Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?
01.01.2019 |
Niin moni täällä kirjoittaa, että on yksinäinen. Varmasti jokaiselle löytyy joku.
Kommentit (109)
Miksi en etsi? Haluaisin ystäviä sellaisista yhteyksistä, joissa itse käyn normaalistikin. Käyn lähinnä töissä, eikä työkavereista ole löytynyt tarpeeksi samalla aaltopituudella olijaa. Kunhan rikastun perinnöllä, alan käydä henkisen hyvinvoinnin kursseilla tai vastaavissa, jospa siellä olisi samanhenkisempää porukkaa. Meillä töissä kakilla muilla on ollut sellainen seminormaali elämä. Ei ne ymmärrä muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Masentunut! Mikset lakkaa olemasta masentunut?
Monille ihmisille ystävien löytäminen on todella vaikeaa. He vaan jäävät aina ilman ystävää vaikka olisivat paljonkin tekemisissä ihmisten kanssa.
Aikuista seuraa kaipaisi joskus, mutta ystävä saisi olla aika erikoinen, että mua sietäisi. Lapsi seurana. En siis saisi valittaa yksinäisyydestä. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
En mä nyt ihan noin yksinäinen oo 🙄
Nelikymppisenä niitä on vaikea löytää. En edes tiedä mitä sellaisen kanssa tekisin, kun sen verran harvalla on samat kiinnostuksenkohteet ja on muutenkin samalla aaltopituudella. Jos löytyisi seurustelukumppani niin olisin jo tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä tuntuu olevan hankalampaa muodostaa ystävyyssuhteita tai edes tuttavuuksia, monilla on omat ympyränsä, perhe, työ ym.
Itsellä motivaatiota on laskenut se, että minulla on ollut huonoa tuuria kaveri/"ystävyys"suhteissa lapsesta asti. Olen pieneltä paikkakunnalta, kouluun mennessä kaveripiiriin tuli enemmän porukkaa, sitä ennen vietin aikaa itsekseni sekä 2v nuoremman veljen kanssa. Yksi kaveri ennen kouluikää minulla oli. Hän oli pumpulissa kasvanut, kaikki piti tehdä hänen pillinsä mukaan ja suuttui milloin mistäkin, mm oli ottamatta yhteyttä ja vastaamatta viesteihin koko kesän kun en päässyt kesän alussa hänen kanssaan sovitusti shoppailemaan, koska olin kuumeessa. Oikeesti se suuttui tämän tasoista asioista joita olis voinu sopia muullekin ajankohdalle.. Yläasteella minua kiusattiin koulussa, pyörin porukassa johon en kokenut kuuluvani, ajokortin saatuani kelpasin juoppokuskiksi. Tämän porukan kanssa kun kokoonnuttiin niin pääasia oli ryyppääminen ja rällästäminen.. Kiteytettynä minusta on aina haluttu hyötyä jollain tavalla, vastapalveluksia en ole saanut, kouluaikainen porukka alkoi kaikota ympäriltä kun vanhempani kuoli ja itse aloin sairastella. Tuntuu että on parempi olla itsekseen, koska en halua taas olla yksipuolisessa ystävyyssuhteessa..
Vierailija kirjoitti:
Masentunut! Mikset lakkaa olemasta masentunut?
Useimmat ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut, koska kukaan ei halua olla mun ystävä.
Samalla aaltopituudella olevia ihmisiä on vaikeaa löytää. Lisäksi olen melko introvertti ja kotona viihtyvä, joten aina kun tutustun uuteen mukavan oloiseen ihmiseen, ongelmaksi muodostuu se, että niitä ihmisiä pitäisi jaksaa nähdä. Siitä tulee sitten jonkinlainen velvollisuus, joka vie voimat. Jotenkin kai odottaisin aikuisuudenkin ystävyyssuhteilta sitä samaa helppoutta kuin ihmisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia; että voidaan olla näkemättä pitkänkin aikaa, viestitellä välillä ja sitten olla taas kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Kokemus on osoittanut, että tuttavien ja ystävien etsiminen ei kaikilta onnistu. Muistan jo vuosien takaa, kun kerran ehdotin tutulle opiskelukaverille jotain iltamenoa, ehkä elokuvia tai teatteria. Tämä mukavalta tuntunut juttukaveri sanoa pärskäytti aika töykeästi päin naamaa, että hänellä on riittävästi tuttavia ja ystäviä eikä halua lisää. Juttukaveruuskin loppui kuin kananlento.
Myöhemmin olen huomannut, että harrastustoimintaan tullaan yleensä kaverin kanssa, joten siellä harrastuksessa voidaan kyllä jutella ja kadullakin tervehtiä, mutta ei sitten muuta. Monet työkaveritkin, jotka työpaikalla ovat niin mukavia, eivät vapaa-aikana ole tuntevinaan, jos tavataan jossakin tilaisuudessa. Varsinkin jos nämä työkaverit ovat liikkeellä puolisonsa kanssa, niin selkä käännetään, ettei tarvitse edes tervehtiä.
Nuo ja monet muut kokemukset ovat opettaneet minut viihtymään omassa seurassani.
En ole töissä, joten siellä ei voi tutustua ihmisiin. Sama koulun kanssa.
Muutin uudelle paikkakunnalle nyt syksyllä, vanhat kaverit jäi kauas toiseen kaupunkiin.
En oikeasti tiedä, missä voisin tutustua uusiin ihmisiin. Baarit ei ole vaihtoehto, koska olen raskaana.
Olen selvinpäin todella ujo. Voin puhua ihmisille kyllä, mutta en osaa tuoda persoonaani esiin, keskustelu jää pinnalliseksi ja ystävyyssuhde syntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut! Mikset lakkaa olemasta masentunut?
Huono vertaus. Eihän aloittaja väittänyt, että yksinäisyydestä pääsisi eroon pelkästään päättämällä tai muutenkaan hetkessä.
Parempi vertaus olisi "Masentunut! Miksi makaat sohvalla etkä etsi aktiivisesti asioita joista voisit löytää iloa elämääsi? Löydät kadonneen elämänilon varmasti jostain."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁