Lue keskustelun säännöt.
Apua, voisitteko selvittää ihastussotkuni??!!!
31.12.2018 |
Mitäs mammat tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Olin nuorena erittäin ihastunut erääseen ihmiseen. Kiinnostus oli molemminpuoleista, mutta suhdetta ei kehittynyt. Aika oli todella huono, ja nuorena ja taitamattomana onnistuin torjumaan ihastukseni ja loukkaamaan häntä verisesti yhdellä mokalla.
Löysin kuitenkin pian uuden kumppanin jonka kanssa kehittyikin vähitellen pitkä ja enimmäkseen hyvä suhde. En saanut alkuperäistä ihastusta koskaan mielestäni, mutta olin tyytyväinen elämääni ja ajattelin eläväni loppuiän kestävässä liitossa. Vuosien varrella olen kerran törmännyt ihastukseeni kadulla ja kerran laivalla. Kadulla törmätessämme hän selvästi huomasi ja tunnisti minut mutta ohitti tyynesti. Laivalla kuitenkin nolasin itseni kunnolla. Voisin sanoa että kännin piikkiin, mutta pikemminkin kännin rohkaisemana. Olimme karaokessa ja minun oli pakko mennä laulamaan ällöballadi katsoen tiiviisti suoraan häneen. "Yllättäen" tämä iskustrategia ei tuottanut tulosta, ja selvittyäni olen tietysti ollut kahta nolompi. Viime viikkoihin asti olen ollut lähinnä onnellinen siitä ettemme ole sen jälkeen, eli n.7 vuoteen sattumalta törmänneet missään. Mitä hän mahtaa moraalistani kuvitella sen laivamokan jälkeen?!!
Liittoni ei kuitenkaan kestänyt vaikka parhaani yritin, ja 14 vuotta myöhemmin löysin itseni petettynä ja jätettynä. Kuviota mutkistamaan on tullut erityislapsi, maailman rakkain, mutta hänen takia ex on elämässä yhä tiiviisti mukana. En yksinkertaisesti selviytyisi arjesta yksin. Turvaverkkoa ei ole omasta takaa (vanhemmat kuolleet, ainoa sisarus asuu ulkomailla) ja yhteiskunnan apu on riittämätöntä. Myös ex välittää lapsestaan, ja viime aikoina hän on alkanut ehkä haikailemaan minunkin perääni. Joten vaikka olemme eronneet, ulospäin voi näyttää siltä että välit exään ovat paljon lämpimämmät kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Mm. hän omistaa yhä asunnon johon lapsen kanssa jäin, mikä on käytännön vaihtoehdoista ylivoimaisesti järkevin ja lapsen kannalta paras. Painolastini näkyy minusta kauas. Lisäksi olen tietysti ikääntynyt ja vähemmän hehkeä kuin nuorena. Tähän asti nämäkään eivät ole häirinneet minua, olen keskittynyt lapseen ja jaloilleni pääsemiseen ja siinä on ollut enemmän kuin tarpeeksi.
Tässä yhtenä yönä valvoskellessani sorruin kuitenkin googlettamaan vanhan ihastukseni nimen. Tietoja irtosi niukasti: nykyinen ammatti ja työpaikka. Ammatti on sellainen (tyyliin lastensuojelun työntekijä) että pieni digitaalinen jalanjälki on hyvin ymmärrettävä, ja ihminen on taatusti herkkä stalkkauksen merkeille. Lisäksi tästä pienestä tiedosta voi päätellä että ihminen voi hyvinkin olla juuri niin hieno ihminen kuin unelmissani. Mitään hyödyllistä en siis oppinut, kuten tietoa siitä onko hän varattu vai ei, mutta ikävä leimahti täyteen liekkiin. Työpaikka sijaitsee paikassa jonne "eksyminen" olisi teoriassa mahdollista, mutta käytännössä minun olisi vaikea keksiä mitään asiaa sinne (tyyliin naapurikaupungin sossu).
Mitä teen, vai teenkö mitään? Unohtaminen on täysin poissuljettu vaihtoehto, eikä suhteeseen pääseminen jonkun muun kanssa taida toimia. Tuntuu että minulla on keski-ikäisen ihmisen painolastit mutta teinin tunteet, eikä tämä taida olla ohimenevä vaihe.
Kommentit (7)
No huhhuh... Kaksi vaihtoehtoa: joko otat siihen nuoruudenihastukseesi yhteyttä, tai sitten et ota. Ehdotan ensimmäistä, koska eihän sinulla ole mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fak, mulla on ihan sama tilanne. Voisi olla näppäimistöltäni tuo teksti! Pelottavaa, noh minä olen jo ottanut tähän vanhaan tuttuun yhteyttä ilman vastakaikua vuosia sitten, joten se siitä, mutta jostain syystä on erityisen vaikea unohtaa. Huoh...
"Unohtaminen on täysin poissuljettu vaihtoehto" - ei ole. Unohtaminen on ainoa oikea ja järkevä vaihtoehto. Jos et pysty siihen yksin niin hae ammattiapua, koska koko tuo kiintymyksesi on vain omaa kuvitelmaasi; et edes tunne tuota ihmistä todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
"Unohtaminen on täysin poissuljettu vaihtoehto" - ei ole. Unohtaminen on ainoa oikea ja järkevä vaihtoehto. Jos et pysty siihen yksin niin hae ammattiapua, koska koko tuo kiintymyksesi on vain omaa kuvitelmaasi; et edes tunne tuota ihmistä todellisuudessa.
Ap täällä taas. Unohtamista kokeilin jo, ei toimi. Ammattiauttajankin kanssa aihe on tullut puheeksi, kävin jonkin aikaa terapiassa eron aikoihin kun piti lapsen takia pitää pää kasassa vaikka oli vaikeaa. Terapeutti sanoi vain että monilla ihmisillä tällaisia tunteita on ja että vaikutan muuten aika tasapainoiselta.
Myös "enoikeastiedestunnekokotyyppiä"-mantraa on kokeiltu eikä se toimi. Tai siis toimi jotenkuten googletteluun asti. Olin onnistunut vakuuttamaan itselleni että ihastukseni on valmistuttuaan mennyt hyväpalkkaisiin mutta tympeisiin töihin niin kuin melkein kaikki alallaan. Rahakkaan yritysuran sijasta hän on valinnut kuitenkin kolmannelta sektorilta työn jossa on pienempi palkka ja vähemmän hohdokas maine, mutta jossa voi auttaa muita. Arvosanoista se ei taatusti ole ollut kiinni- tiedän että valinnanvaraa kyllä oli. Nyt kun paljastui että niissä ruusuisemmissa kuvitelmissa joita olen yrittänyt tukahduttaa saattaakin olla perää, niin voi apua...
Ottaisin yhteyttä, mutta minulla on menetettävänä itsekunnioituksen rippeet. Lisäksi pelkään että jos tulisin torjutuksi, masennukseni (jota siis oli eron aikoihin) voisi uusiutua. Muutenkin kun on tullut petetyksi ja jätetyksi, itsetunto on aika palasina, tämä voisi olla se viimeinen niitti. Yleisellä tasolla elämän kuntoon laittelu eron jälkeen on ollut ja edelleen on työlästä, ja erityislapsikuvio tuo oman twistinsä. Ennen tuota onnetonta päähänpistoa olin vahvasti sitä mieltä ettei tähän soppaan enää uutta suhteenalkua kaivata. En tiedä, kaipaanko nytkään. Haluaisin vain tutustua tuohon ihmiseen vähän lähemmin, vaikka vain sen verran että minulla olisi faktoja millä ampua unelmahattarat alas. Mutta ei se taida olla mahdollista ilman että tulee kunnolla turpiin.
Ap
Laitat ilman muuta viestin tälle ihastukselle. Voit ohimennen pahoitella mokaa laivalla. Muuten jää vaivaamaan loppuiäksi, jos et ota yhteyttä! Älä usko unohtamis-höpöttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita hänelle viesti (onko muuten tiedossa että on sinkku?) ja sillähän se selviää. Miehen käytös laivalla viittasi loukattuun ylpeyteen joten jos nyt otat ensi askeleen hän voisi olla suopeampi. Mutta varaudu siihen että hänellä on jo joku.
Luulen että kärsit keski-iän nostalgiasta, mullakin on sitä. Ikävöin vähän jokaista eksääni...
Ei voida.