Saako omaa nimeään muuttaa?
Juridisesti kyllä, mutta entäpä laajemmin ajateltuna. On opetettu että vanhemmat saavat idean lapsen nimeen henkisiä yhteyksiä pitkin syntymättömältä lapselta raskausaikana. Eli nimet ovatkin lapsen itsensä keksimiä. Joskus tämä yhteys on häiriintynyt ja lapsi ei koe nimeään omakseen. Silloin sen saa vaihtaa. Missä se raja menee? Saako aikuisena enää muuttaa nimeään, jos sen kanssa on elänyt jo vaikka 30 vuotta? Syntymässä saatu nimi antaa numeeriset ennusmerkit (pyrkimys, vaikutelma, minuus, intensiteetit) ja nimen muutos muuttaa myös näiden asioiden numeroarvot, mikä voi horjuttaa mielenterveyttä.
Kommentit (31)
Ei jumalauta. Laita korkki kiinni ja mene nukkumaan.
Jaha, päivän neuroleptiannos jäänyt ottamatta.
Tarkoitan siis, että nimenmuutoksella yritetään ratkoa identiteetissä ongelmaa, joka ei ratkea sillä. Keksitte varmaan vastaavia ilmiöitä nykyajassamme muitakin, en viitsi tässä mainita tarkemmin. Kikkaillaan nimishoppailulla, yhtäkkiä nimestä tuleekin identiteetin tärkein asia. Ja kuten sanoin, selvästi väärän nimen vaihtaminen on ihan ok, mutta jos on jo yli kolmekymppiseksi elänyt, onko nimenvaihdos vain huomionhakua?
No ei tietenkään saa. Naapurin Pekan nimen voit muuttaa Matiksi.
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti kyllä, mutta entäpä laajemmin ajateltuna. On opetettu että vanhemmat saavat idean lapsen nimeen henkisiä yhteyksiä pitkin syntymättömältä lapselta raskausaikana. Eli nimet ovatkin lapsen itsensä keksimiä. Joskus tämä yhteys on häiriintynyt ja lapsi ei koe nimeään omakseen. Silloin sen saa vaihtaa. Missä se raja menee? Saako aikuisena enää muuttaa nimeään, jos sen kanssa on elänyt jo vaikka 30 vuotta? Syntymässä saatu nimi antaa numeeriset ennusmerkit (pyrkimys, vaikutelma, minuus, intensiteetit) ja nimen muutos muuttaa myös näiden asioiden numeroarvot, mikä voi horjuttaa mielenterveyttä.
Onks nää niitä "muunsukupuolisten" juttuja jota eikoe mitään omakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti kyllä, mutta entäpä laajemmin ajateltuna. On opetettu että vanhemmat saavat idean lapsen nimeen henkisiä yhteyksiä pitkin syntymättömältä lapselta raskausaikana. Eli nimet ovatkin lapsen itsensä keksimiä. Joskus tämä yhteys on häiriintynyt ja lapsi ei koe nimeään omakseen. Silloin sen saa vaihtaa. Missä se raja menee? Saako aikuisena enää muuttaa nimeään, jos sen kanssa on elänyt jo vaikka 30 vuotta? Syntymässä saatu nimi antaa numeeriset ennusmerkit (pyrkimys, vaikutelma, minuus, intensiteetit) ja nimen muutos muuttaa myös näiden asioiden numeroarvot, mikä voi horjuttaa mielenterveyttä.
Onks nää niitä "muunsukupuolisten" juttuja jota eikoe mitään omakseen.
Tarkennus?
Ei nimi miestä pahenna.
Ymmärrän nimenvaihdon, kun haluaa häivyttää menneisyyttään (vainoaminen , vankila, yms.) tai jos nimi on jotenkin nolo (Pörrö Tuhero tms.). Loput syyt onkin sitten erikoisuuden tavoittelua.
Vaihdoin etunimeni harvinaisempaan. Alkuperäinen nimeni on lyhenne nykyisestä nimestäni, joten sukulaiset voivat edelleen käyttää alkuperäistä nimeäni lempinimenä.
Alkuperäinen nimeni sukunimen kanssa oli niin yleinen, että poliisikin soitteli luullen minua eri ihmiseksi. Luokalla aina 1-2, joilla oli sama etunimi. Viimeinen tikki oli, kun poikaystävän äidillä sattui olemaan sama etunimi kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei nimi miestä pahenna.
Ymmärrän nimenvaihdon, kun haluaa häivyttää menneisyyttään (vainoaminen , vankila, yms.) tai jos nimi on jotenkin nolo (Pörrö Tuhero tms.). Loput syyt onkin sitten erikoisuuden tavoittelua.
Joskus sitäkin että vanhemmat on jossain aivopie*upäissään antaneet lapselle niin nolon etunimen että halutaan virallistaa epävirallinen kutsumanimi ja/tai unohtaa se annettu etunimi virallisistakin papereista ja todistuksista.
Saa, jos esim nimi on omasta mielestään liian erikoinen tai yleinen.
Vierailija kirjoitti:
Saa, jos esim nimi on omasta mielestään liian erikoinen tai yleinen.
Mutta mitä mieltä jos ihan tavallisen vanhempien antaman nimen poistaa nimen keskeltä, vaikkapa toisen nimen! Ja korvaa sen jollain omalla keksinnöillä! Onko törkeä temppu!
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin etunimeni harvinaisempaan. Alkuperäinen nimeni on lyhenne nykyisestä nimestäni, joten sukulaiset voivat edelleen käyttää alkuperäistä nimeäni lempinimenä.
Alkuperäinen nimeni sukunimen kanssa oli niin yleinen, että poliisikin soitteli luullen minua eri ihmiseksi. Luokalla aina 1-2, joilla oli sama etunimi. Viimeinen tikki oli, kun poikaystävän äidillä sattui olemaan sama etunimi kuin minulla.
Liisa , nyk. Lisa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin etunimeni harvinaisempaan. Alkuperäinen nimeni on lyhenne nykyisestä nimestäni, joten sukulaiset voivat edelleen käyttää alkuperäistä nimeäni lempinimenä.
Alkuperäinen nimeni sukunimen kanssa oli niin yleinen, että poliisikin soitteli luullen minua eri ihmiseksi. Luokalla aina 1-2, joilla oli sama etunimi. Viimeinen tikki oli, kun poikaystävän äidillä sattui olemaan sama etunimi kuin minulla.
Liisa , nyk. Lisa?
"Alkuperäinen nimeni on lyhenne nykyisestä nimestäni"- meneekö Liisa-Lisa tuohon määritelmään? Hänen alkuperäinen nimensä on siis lyhempi kuin nykyinen.
Muistaakseni etunimen voi kerran vaihtaa ilmaiseksi ennen tiettyä ikävuotta. Kaverini vaihtoi ennen kouluikää, oli tyyliin Pia -> Piia.
Pakko oli vaihtaa, kun naisen nimi ja aloin elää juridisena miehenä. Muuten etunimen vaihtaminen kuulostaa kyllä vähän huomion hakemiselta ym.
Ei se aina mitään huomionhakemista ole. Tuskinpa ihmisiä edea kiinnostaa muiden nimien vaihtamiset.
Itse vaihdoin etunimeni, joka oli vierasperäinen. Nimi oli suomalaisittain tosi vaikea, lähes kukaan ei lausunut sitä oikein. Enkä tarkoita mitään "Sarah, joka lausuttiin Sarana".
Kyllästyin yksinkertaisesti korjaamaan aina sitä, ja tavuttamaan nimeäni aina uuden ihmisen tavatessani.
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina mitään huomionhakemista ole. Tuskinpa ihmisiä edea kiinnostaa muiden nimien vaihtamiset.
Itse vaihdoin etunimeni, joka oli vierasperäinen. Nimi oli suomalaisittain tosi vaikea, lähes kukaan ei lausunut sitä oikein. Enkä tarkoita mitään "Sarah, joka lausuttiin Sarana".
Kyllästyin yksinkertaisesti korjaamaan aina sitä, ja tavuttamaan nimeäni aina uuden ihmisen tavatessani.
Tuolla tavalla se ei olekaan huomion hakemista vaan päin vastoin.
Humpuukia.