Saako omaa nimeään muuttaa?
Juridisesti kyllä, mutta entäpä laajemmin ajateltuna. On opetettu että vanhemmat saavat idean lapsen nimeen henkisiä yhteyksiä pitkin syntymättömältä lapselta raskausaikana. Eli nimet ovatkin lapsen itsensä keksimiä. Joskus tämä yhteys on häiriintynyt ja lapsi ei koe nimeään omakseen. Silloin sen saa vaihtaa. Missä se raja menee? Saako aikuisena enää muuttaa nimeään, jos sen kanssa on elänyt jo vaikka 30 vuotta? Syntymässä saatu nimi antaa numeeriset ennusmerkit (pyrkimys, vaikutelma, minuus, intensiteetit) ja nimen muutos muuttaa myös näiden asioiden numeroarvot, mikä voi horjuttaa mielenterveyttä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina mitään huomionhakemista ole. Tuskinpa ihmisiä edea kiinnostaa muiden nimien vaihtamiset.
Itse vaihdoin etunimeni, joka oli vierasperäinen. Nimi oli suomalaisittain tosi vaikea, lähes kukaan ei lausunut sitä oikein. Enkä tarkoita mitään "Sarah, joka lausuttiin Sarana".
Kyllästyin yksinkertaisesti korjaamaan aina sitä, ja tavuttamaan nimeäni aina uuden ihmisen tavatessani.Tuolla tavalla se ei olekaan huomion hakemista vaan päin vastoin.
Mikä tahansa voi olla huomion hakemista!
Vaihdoin omat nimeni kun korjasin sukupuoleni juridisesti. En voi elää miehen nimen kanssa jos olen nainen. Näin se laki vain määrittelee asiat. Olisin kyllä muutenkin vaihtanut nimeni. Entiset nimeni olivat tosi vääriä minulle.
Miksi on aiemmin saanottu, ettei miehellä saa olla naisen nimeä eikä naisella miehen? Eikä edes uusi laki vapauta tätä. Mutta mistä nämä mieheksi syntyneet Helenat ja naiseksi syntyneet Jarit ovat tulleet? Miksi on saanut rikkoa lakia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin etunimeni harvinaisempaan. Alkuperäinen nimeni on lyhenne nykyisestä nimestäni, joten sukulaiset voivat edelleen käyttää alkuperäistä nimeäni lempinimenä.
Alkuperäinen nimeni sukunimen kanssa oli niin yleinen, että poliisikin soitteli luullen minua eri ihmiseksi. Luokalla aina 1-2, joilla oli sama etunimi. Viimeinen tikki oli, kun poikaystävän äidillä sattui olemaan sama etunimi kuin minulla.
Liisa , nyk. Lisa?
Marja Lisa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nimi miestä pahenna.
Ymmärrän nimenvaihdon, kun haluaa häivyttää menneisyyttään (vainoaminen , vankila, yms.) tai jos nimi on jotenkin nolo (Pörrö Tuhero tms.). Loput syyt onkin sitten erikoisuuden tavoittelua.
Joskus sitäkin että vanhemmat on jossain aivopie*upäissään antaneet lapselle niin nolon etunimen että halutaan virallistaa epävirallinen kutsumanimi ja/tai unohtaa se annettu etunimi virallisistakin papereista ja todistuksista.
Mutta jos lapsi tekeekin päinvastoin, että vaihtaa vanhempiensa antaman ihan tavallisen ja hyvän nimen johonkin pelleilynimeen, jonka on tarkoitus olla erikoinen ja huomiota herättävä yhdistelmä. Eikö se ole vähän tuomittavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nimi miestä pahenna.
Ymmärrän nimenvaihdon, kun haluaa häivyttää menneisyyttään (vainoaminen , vankila, yms.) tai jos nimi on jotenkin nolo (Pörrö Tuhero tms.). Loput syyt onkin sitten erikoisuuden tavoittelua.
Joskus sitäkin että vanhemmat on jossain aivopie*upäissään antaneet lapselle niin nolon etunimen että halutaan virallistaa epävirallinen kutsumanimi ja/tai unohtaa se annettu etunimi virallisistakin papereista ja todistuksista.
Mutta jos lapsi tekeekin päinvastoin, että vaihtaa vanhempiensa antaman ihan tavallisen ja hyvän nimen johonkin pelleilynimeen, jonka on tarkoitus olla erikoinen ja huomiota herättävä yhdistelmä. Eikö se ole vähän tuomittavaa?
Annapa esimerkki "pelleilynimestä" Sitäpaitsi ulkopuolisen olkoonkin vaikka vanhempi ei määrittele mikä on kenellekkin hyvä nimi ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nimi miestä pahenna.
Ymmärrän nimenvaihdon, kun haluaa häivyttää menneisyyttään (vainoaminen , vankila, yms.) tai jos nimi on jotenkin nolo (Pörrö Tuhero tms.). Loput syyt onkin sitten erikoisuuden tavoittelua.
Joskus sitäkin että vanhemmat on jossain aivopie*upäissään antaneet lapselle niin nolon etunimen että halutaan virallistaa epävirallinen kutsumanimi ja/tai unohtaa se annettu etunimi virallisistakin papereista ja todistuksista.
Mutta jos lapsi tekeekin päinvastoin, että vaihtaa vanhempiensa antaman ihan tavallisen ja hyvän nimen johonkin pelleilynimeen, jonka on tarkoitus olla erikoinen ja huomiota herättävä yhdistelmä. Eikö se ole vähän tuomittavaa?
Annapa esimerkki "pelleilynimestä" Sitäpaitsi ulkopuolisen olkoonkin vaikka vanhempi ei määrittele mikä on kenellekkin hyvä nimi ja mikä ei.
No vaikka Katri Inkeri Johannan uusi nimi olisi joku Ilona Lempi Tuuli. Arvokas vanhempien valitsema kokonaisuus murskataan vain että tulee jotain vaihtelua.
Siis NIMI ei ole mikään trendivaate jonka voi halutessaan palauttaa! Tekevätkö ihmiset nimenmuutoksiakin nykyään ihan huvikseen?