Kehu vanhempiasi kasvattajina?

Vanhempani eivät pakottaneet harrastuksiin eikä koulumenestykseen painostettu verenmaku suussa.

Mua on kasvatettu aina niin että oletus on että olen fiksu ja vastuuntuntoinen, olen esikoinen ja olin kuusivuotiaaksi ainoa lapsi. Minuun on luotettu ja muutenkin kohdeltu ihmisenä. Töitä on opetettu tekemään mutta ei liikaa pakotettu tekemään.  Olen aina tiennyt että minua rakastetaan ja vanhempani ovat auttaneet ja olleet tukena vielä silloinkin kun olen ollut jo aikuinen. Kaikenkaikkiaan olen saanut ihan hyvän kasvatuksen ja lapsuus oli hyvä.

Isä on aina valanut uskoa, että valintani ovat oikeita ja pärjään elämässäni. Äitini on opettanut hyvää taloudenpitoa. Yhdessä noilla neuvoilla olen pärjännyt hyvin elämässäni.

Lepposaa, ei vaatimuksia opiskelujen suhteen.Molemmilla aikoinaan vaikeuksia koulussa,menestykseni tuli mukavana yllätyksenä.

Äiti tosi nopeasti hiiltyvää sorttia,isä viilipytty.Minä ja sisko hyviä komboja molemmista.

Puhuivat kauniisti toisista ihmisistä, kuuntelivat meitä lapsia, juttelivat paljon kanssamme, loivat lämpimät välit sukulaisiin, pitivät sylissä ja halasivat, isäni oli uskottava vanhempi siinä kuin äitini, reissasimme usein kahdestaankin ( 80-luvun alussa se ei ei ollut kovin yleistä), kasvattivat rakkauden Suonen luontoon, sen antimiin ja Lappiin. Loivat ihania muistoja juhlapyhistä ja tapahtumista.

Ei lyöty.

Löivät laimin ja millä käsiinsä saivat. Nöyryyttivät, alistivat ja vaativat kympin koulumenestystä. Eivätkö olekkin hienot vanhemmat?

Olivat aika ulalla monesta asiasta, mutta turvallinen koti aina.

Kehuivat ja kannustivat elämässä eteenpäin.

Kannustivat opiskelemaan.