Olenko liian vaativa, kun minä vaadin että lapseni menevät yliopistoon?

Vaatiahan aina saa. Eri asia tarviiko niitä vaatimuksia kuunnella.

Entä yliopiston jälkeen? Saako sitten mennä ammattikorkeaan tai ammattikouluun?

Olet. Yliopistoon kannattaa mennä vain jos sitä tutkintoa aikoo johonkin käyttää, eikä siksi kun vanhemmat käskee.

Miksei lapsesi saisi olla sitä mitä haluaa?

Olet. He tulevat tekemään joka tapauksessa mitä itse haluavat, sinun hyväksymisistäsi tai hyväksymättömyyksistäsi huolimatta, onneksi. Mutta ihan turhaa tuskaa heille tuotat sillä ettet hyväksy, jos opintie ei ole sellainen kuin sinä haluat.

Tuskin sinulta hyväksyntää kysytään, lapset tekevät omat päätöksensä.

Olet vain tyhmä.

Vaatia ei voi kuin itseltään. Niin minunkin äitini pontevasti vaati, mutta kun ei ollut lahjoja eikä haluja. Elämässään voi menestyä muutenkin.

Onneksi nykyään ihmiset ei enää tanssi aivottomasti vanhempiensa pillin mukaan.

Omat vanhemmat teki näin. Aivan täyttä paskaa.

Jos lapsilla ei ole lukuhaluja, niin sinä olet pelkästään tyhmä. Ei yliopistoon kannata mennä, jos pitkä opiskelu ei kiinnosta. Toisekseen tusinatutkinto yliopistosta ei takaa töitä eikä duunarialoja parempaa palkkaakaan.

Jokaisen vanhemman pitäisi miettiä mihin lapsella on rahkeita ja millä alalla hän voi pärjätä ja työllistyä.

Eli aloittajan mielestä on hyvä kunhan menevät yliopistoon ja jättävät sen kesken kun ei oke yhtään mielenkiintoa ja sen jälkeen viettävät aikaa työttömänä

Hei,ei yliopistoon noin vain mennä kuin lähikauppaan. Voit olla ihan levollinen. Se amis on ehkä geeneissä.

Ehdottomasti olet. Yliopistoon voi mennä jos on tietty ala mielessä johon yliopisto on pakollinen, mutta menestyä voi muuten niin monella eri tavalla, että yliopistoon meno ei ole menestyksen avain yksinänsä.

Teet enemmän hallaa jälkikasvulle jos tukahdutat heidän kiinostuksenkohteitaan, jos niihin ei yliopisto liity.

Olet!

Vierailija kirjoitti:

Olet. Yliopistoon kannattaa mennä vain jos sitä tutkintoa aikoo johonkin käyttää, eikä siksi kun vanhemmat käskee.

Miksei lapsesi saisi olla sitä mitä haluaa?

Oon tästä eri mieltä. Kyllä mulle yliopistoaika oli huippua ja koen hyötyneeni siitä, vaikka en tutkintolla työmielessä teekään mitään. Toki vanhempien takia ei kannata mennä

Et ole. Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Minä myös olen "aivopessyt" lapseni menemään yliopistoon, ja hän aloittaa ensi syksynä yliopisto-opinnot, kunhan ensin suorittaa armeijan. On siis tämän kevään ylioppilas, ja pääsi suoraan todistusarvosanoilla sisään. On siis erittäin hyvä oppilas, ei kuitenkaan nörtti!

Minä olen akateeminen, mies ei.

Yliopisto ei takaa menestystä?

Niin, mutta nykymaailma pyörii tutkinnolla, valitettavasti. Takana on ne ajat kun suhteilla ja pitkällä maltilla edettiin työpaikalla ylempään positioon..

Sanotaanko näin että yliopisto ei sulje mitään pois. Amk sulkee.

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Minä myös olen "aivopessyt" lapseni menemään yliopistoon, ja hän aloittaa ensi syksynä yliopisto-opinnot, kunhan ensin suorittaa armeijan. On siis tämän kevään ylioppilas, ja pääsi suoraan todistusarvosanoilla sisään. On siis erittäin hyvä oppilas, ei kuitenkaan nörtti!

Minä olen akateeminen, mies ei.

Miksi ihmeessä menee armeijaan ennen yliopistoa? Eikö olisi helpompi aloittaa opiskelut suoraan?

Vierailija kirjoitti:

en tule koskaan hyväksymään jos menisivät ammattikorkeaan tai ammattikouluun.

Onko joku syy epäillä etteivät menisi? Yleensä akateemisten vanhempien lapset yliopistoon päätyvät.

Olet. Voi men hyvin mutta eri asia onko lukuhaluja...