Kuinka kauan sinulla meni tottua alkottomaan elämään?

9kk meni, ei ollut vaikeaa ja syy oli se että tuli kiintiö täyteen.

Vierailija kirjoitti:

9kk meni, ei ollut vaikeaa ja syy oli se että tuli kiintiö täyteen.

Sama juttu - mutta olin henkisenä tukena ja mies

Se alkoholin käyttäminen vaan väheni ihan itsestään pikkuhiljaa. Ei ollut enää kiinnostusta moiseen aineeseen, niin nähty ja huonoksi havaittu. Ei tee mieli enää yhtään mitään alkoholipitoista. 5 vuotta selvänä ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

9kk meni, ei ollut vaikeaa ja syy oli se että tuli kiintiö täyteen.

Mistä huomasit, että alkoholi ei ole enää missään roolissa elämässäsi? Mitä tuon 9kk aikana mielessäsi tapahtui?

Viisi päivää ja sitten otin taas perjantaina.

9 kk ei ollu vaikeaa ,  vaimon raskauden onnihöyryissä meni. Sen jälkeen  on taas ollu pakko nollata tasasesti.  Eli ilman en pysty viikkoa pitempään oleen.

Nuorena tuli kokeiltua. Sitten pikku hiljaa aloin keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin. Kun välit tiettyihin "ystäviin" katkesi ei ollut enää mitään syytä rällätä. 

Meni viikko, kun muutin ruokavalioni ketogeeniseksi. En kaivannut enää alkoholin tuomaa rauhoittavaa vaikutusta, kun se tuli ruokavaliosta.  Samalla karisivat kaikki ylimääräiset kilot ja mieli muuttui todella tasapainoiseksi. Voin suositella.

Puolitoista vuotta juomatta. Välillä alkoholihimo yllättää, siitä selviää perustelemalla itselle, miksi ei kannata ottaa. Viimeeksi syyskuussa himotti oikein kunnolla viina. Siihen auttoi puhuminen kaverin kanssa, pari kolme tuntia tiukkaa analyysiä, kunnes himon tunne heikkeni riittävästi.

Lopettamisen syy oli se, että tuli vaan otettua viimeisen kerran. Oma päätös, terveydelliset syyt painavat myös.

Vierailija kirjoitti:

Meni viikko, kun muutin ruokavalioni ketogeeniseksi. En kaivannut enää alkoholin tuomaa rauhoittavaa vaikutusta, kun se tuli ruokavaliosta.  Samalla karisivat kaikki ylimääräiset kilot ja mieli muuttui todella tasapainoiseksi. Voin suositella.

Ketoosi kai piristää enemmän kuin rauhoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta juomatta. Välillä alkoholihimo yllättää, siitä selviää perustelemalla itselle, miksi ei kannata ottaa. Viimeeksi syyskuussa himotti oikein kunnolla viina. Siihen auttoi puhuminen kaverin kanssa, pari kolme tuntia tiukkaa analyysiä, kunnes himon tunne heikkeni riittävästi.

Lopettamisen syy oli se, että tuli vaan otettua viimeisen kerran. Oma päätös, terveydelliset syyt painavat myös.

Onko sun himo enemmän luokkaa ” pakko päästä ryyppäämään” vai ”tämä (juhla?)tilanne on tylsä tai ikävä selvin päin”?

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta juomatta. Välillä alkoholihimo yllättää, siitä selviää perustelemalla itselle, miksi ei kannata ottaa. Viimeeksi syyskuussa himotti oikein kunnolla viina. Siihen auttoi puhuminen kaverin kanssa, pari kolme tuntia tiukkaa analyysiä, kunnes himon tunne heikkeni riittävästi.

Lopettamisen syy oli se, että tuli vaan otettua viimeisen kerran. Oma päätös, terveydelliset syyt painavat myös.

Aika pitkällä on jos viinanhimossa soittaa kaverille.

Moniko suklaanhimoinen miettii edes hetken ennekuin vetää papereineen huiviin..

Yli vuosi. Syynä raskaudet ja imetys. Eli noin kauan aivoista singahti sellainen toiveikas "viesti", että aaah, voisinpa piristää itseäni lasillisella! Ja olisin lopulta takuulla ottanut, ellei tosiaan... kaksi raskautta ja imetykset. Kiitos niille. Nyt en käytä enää lainkaan. Ja siis ikinä en ollut mikään suurkuluttaja, edes. Meni ehkä maksimissaan 10 annosta viikossa.

Viisi vuotta jouduin tilanteen pakosta olemaan juomatta ja sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus mutta en aloittanut.

N. Kahdeksan vuotta kesti täysin tipatonta aikaa ja sitten ratkesin. Viinan himo tuli takaisin jo kerran juoputtelusta. Sain taas taistella ettei jatkoa tule.

Nykyään uskallan kerran tai kaksi vuodessa ottaa yhden tölkin, enempää ei voi sillä nousuhumalassa en pysty kontrolloimaan juomista vaan se karkaa käsistä heti.

Nyttenkin 1 tölkki kaapissa ollut jo kolmatta kuukautta, ostin kun mieli teki mutta kaappiin jäi.

En mä sitä seinään lopettanu vaan väheni pikkuhiljaa. En ole mikään absolutisti, joulupöydässä join lasin viiniä ja illalla glögiä lasillisen. Mutta en ole enää humalassa juuri koskaan. En tykkää olla humalassa ja jo pienestä määrästä (3 annosta) tulee jäätävä krapula. Kivahan se olis juoda (nuorempana se oli erittäin rentouttavaa) mutta ei vaan kroppa enää kestä. N38

Yhdistelmä monia asioita; en ole koskaan oppinut käyttämään alkoholia- se ottaa vallan minusta, enkä minä siitä. Lisäksi en koskaan voi etukäteen tietää, kuinka humalassa tulen olemaan, sillä eri määrä vaikuttaa eri aikaan eri tavoin (hormonit, oletan). Nämä kaksi ensimmäistä jo ovat tarpeeksi tuhoisa yhdistelmä. Sitten on vielä fyysinen paha olo, joka kestää aina 3 päivää, henkinen jopa enemmän. Säähän olla ihan maassa monta päivä, itkeä ja tuntea oloni surkeimmaksi ikinä. Tämä hinta pari tunnin nousuhumalasta? Ei kiitos. Harvemmin enää juon, vaan valitsen alkoholittoman vaihtoehdon. Monen mielestä olen tylsä tästä syystä, sillä olinhan ennen aina se humalainen tomppeli, jonka jutuille sai nauraa. Lapsiakin systemaattisesti ohjaan pois alkoholin romantisoinnista ja normalisoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni viikko, kun muutin ruokavalioni ketogeeniseksi. En kaivannut enää alkoholin tuomaa rauhoittavaa vaikutusta, kun se tuli ruokavaliosta.  Samalla karisivat kaikki ylimääräiset kilot ja mieli muuttui todella tasapainoiseksi. Voin suositella.

Ketoosi kai piristää enemmän kuin rauhoittaa?

Ketoosi on pikatie sairaalaan!

t. liian monta ketoosilla terveytensä menettänyttä nähnyt... 

Kolmisen vuotta sitten aloin päivittäisen tissuttelun lopetella, koska alkoholi alkoi laukaista migreenejä. Ei joka kerta, mutta ei huvittanut ottaa riskiä. Aina välillä teki mieli, mutta nyt muutama kk sitten huomasin, että ei enää kiinnosta yhtään.  Eilen maistoin miehen lahjaviiniä hörpyn, oli pahaa. Mies kyllä juo entiseen malliin joka päivä, siitä ei ole ollut tueksi. 

Ihminen on luonnostaan alkoton,ei siihen mitään tottumista tarvita.

Olisin valmis tottumaan vaikka heti elämään, jossa alkoholijuomia ei kutsuttaisi ”alkoksi”.