Millaista sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen on?

Kannattaa ehdottomasti, jos tuntuu, että voisit alkaa sijaisvanhemmaksi. Riippuu tietenkin paljon siitä minkä ikäisenä lapset tulevat perheeseen se miten kaikki sujuu. Meillä on tullut vauvana, joten tavallista lapsiperhearkea on.

Sijari

Ei kannata, nuo sijoituskakarat ovat aina ihan hirveitä tapauksia. Eihän se toki heidän syytää ole että lapsuus meni pilalle mutta silti.

En suosittele. Ovat ongelmaisia lapsia ja tulevat moniongelmaisista perheistä. Jos tykkäät ongelmista niin siitä vaan. Ja siis en tarkoita ihan pikkuongelmia vaan todellisia rajuja mielenterveys/päihde -ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Ovat ongelmaisia lapsia ja tulevat moniongelmaisista perheistä. Jos tykkäät ongelmista niin siitä vaan. Ja siis en tarkoita ihan pikkuongelmia vaan todellisia rajuja mielenterveys/päihde -ongelmia.

tarkoittaa, että saat puukosta ja sulta varastetaan, uhkaillaan ja pahimmassa tapauksessa pahoinpidellään

Mä tykkäsin olla tukiperhe ja lapset yhä muhun yhteydessä nyt 18 ja 20 v lopulta otettiin molemmat omasta perheestään huostaankin.

Mäkään en saanut lapsia ilman luovutettuja sukusoluja, jos se ei olis onnistunut olisin mennyt adoptiojonoon.

Tarvii tietynlaisen luonteen tuohon. Mä ainakin valvoin yöt ja kärsin ja itkin kun näiden tukilasten äiti vaan ryyppäsi ja sekoili, se oli raastavaa aikaa kun sydämestäni näitä lapsia ja nykyään nuoria aikuisia olen rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Ovat ongelmaisia lapsia ja tulevat moniongelmaisista perheistä. Jos tykkäät ongelmista niin siitä vaan. Ja siis en tarkoita ihan pikkuongelmia vaan todellisia rajuja mielenterveys/päihde -ongelmia.

Ei se nyt noin mene useinkaan. Ja jos lapsi hyvin pienenä jo tulee perheeseen, ei hänellä vielä mitään rajuja ongelmia yleensä ole.

sijari

Tuki- ja sijaisperhe on ensinnäkin ihan eri asia.

Ajatuksen tasolla jaloa, ideana tyhmä. Ei kannata ottaa moni mt-ongelmaisia päiviäsi pilaamaan. Tietysti rahaa siitä voi kivasti saada, mutta en ole vakuuttunut, että on sen arvoista, varsinkin, kun laitat itsesi siinä vaaraan. Tai riippuu lasten iästä, ja eritoten hänen geeneistä, että miten iso riski on.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksen tasolla jaloa, ideana tyhmä. Ei kannata ottaa moni mt-ongelmaisia päiviäsi pilaamaan. Tietysti rahaa siitä voi kivasti saada, mutta en ole vakuuttunut, että on sen arvoista, varsinkin, kun laitat itsesi siinä vaaraan. Tai riippuu lasten iästä, ja eritoten hänen geeneistä, että miten iso riski on.

Rahaa tästä saa, mutta ei paljon. Minkäänlaisessa vaarassa en ole ollut eikä ole lapsilla mt-ongelmiakaan. Ihan tavallisia ihania kersoja, joiden äitinä on ilo olla. 

sijari

Harmi, ettei noita seulota paremmin. Joissain tapauksissa sijaisvanhemmat ovat olleet yhtä huono, ellei huonompi vaihtoehto kuin biologiset ongelmaiset vanhemmat... Kun hekin ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat vain käyneet lyhyen perehdytyksen. Monilla itsellään mt- ja päihdeongelmia. Rahan takia ilmeisesti sitten alkavat sitä tekemään. Ja tunteakseen itsensä paremmiksi ihmisiksi kuin he, joilta lapset huostaanotettu?

Tietenkin kontakteja tulee paljon. Täytyy tehdä yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden ja lapsen omaisten kanssa. Tulee palavereja. Palaverien määrä riippuu tietenkin lasten määrästä ja siitä tarvitseeko hän jotain erityistä. Enimmäkseen kuitenkin tavallista arkea ja välillä juhlaa. Ihan kuten elämässä muutenkin. Rohkeasti vaan pride-kursille ja sen aikana sitten selviää, voitko alkaa hommaan.

sijari

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Niinhän tuo yllä oleva kertoi että palavereita on monia ja tietääkseni kurssejakin tulee lisää ainakin jos lapsi sijoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Jos on kyse ei ammatillisesta perhehoidosta, ei tarvita välttämättä terveys-tai sosiaalipuolen koulutusta. Tavallinen perhe siis riittää. Siellä tavallisessa turvallisessa perheessä on turvallista kasvaa. Ammatilliseen perhehoitoon tarvitaan sitten jo enemmän kuin pride koulutus. Kuka tahansa ei   voi alkaa sijaisvanhemmaksi. 

sijari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Jos on kyse ei ammatillisesta perhehoidosta, ei tarvita välttämättä terveys-tai sosiaalipuolen koulutusta. Tavallinen perhe siis riittää. Siellä tavallisessa turvallisessa perheessä on turvallista kasvaa. Ammatilliseen perhehoitoon tarvitaan sitten jo enemmän kuin pride koulutus. Kuka tahansa ei   voi alkaa sijaisvanhemmaksi. 

sijari

Mutta miten siitä varmistutaan, että perhe on varmasti ”tavallinen ja turvallinen”? Ei kai yksi koulutus sitä takaa tai puhdas rikostekisteri ym. Sijaisvanhempihan voi olla vaikka roolia vetävä persoonallisuushäiriöinen tms. mitä tahansa. Aika kamalaa. Välillä kun on ollut lehdissäkin niitä juttuja, että sijaisvanhempi hyväksikäyttänyt lapsia. Tuohan on kätevä tapa esim. päästä tekemään pahaa heikossa asemassa oleville. Ja aina voi epäiltäessä kieltää ja käyttää lapsen traumataustaa selityksenä.

Työskennellään tukiperheenä ja ollaan tykätty.  Pelastakaa lapset ry järjestää monilla paikkakunnilla tukiperhekoulutuksia. Koulutuksen käymällä ei vielä sitoudu toimimaan tukiperheenä eli kannattaa osallistua ja miettiä onko se oma juttu. Tukiperheissä käyvät lapset voivat olla ihan tavallisia tai erityislapsia, oman sosiaalityöntekijän kanssa voi yhdessä miettiä omia toiveita ja mitä annettavaa ja millaisille lapsille on. 

Sijaisperheet käyvät Pride-koulutuksen ja se on sitovampaa ja lapsia/nuoria tulee monenlaisista olosuhteista ja tilanteista. Myös sijaisperheet saavat tukea työskentelyyn, mutta varmasti on henkisesti raskaampaa.  

 

Me perheenä koemme, että tukiperheenä toimiminen on enemmän meidän juttumme. Työhön sitoudutaan vuodeksi kerrallaan ja yleensä tukilapset käyvät kerran kuukaudessa, tilanteesta riippuen välillä käyntejä voidaan tiivistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Jos on kyse ei ammatillisesta perhehoidosta, ei tarvita välttämättä terveys-tai sosiaalipuolen koulutusta. Tavallinen perhe siis riittää. Siellä tavallisessa turvallisessa perheessä on turvallista kasvaa. Ammatilliseen perhehoitoon tarvitaan sitten jo enemmän kuin pride koulutus. Kuka tahansa ei   voi alkaa sijaisvanhemmaksi. 

sijari

Mutta miten siitä varmistutaan, että perhe on varmasti ”tavallinen ja turvallinen”? Ei kai yksi koulutus sitä takaa tai puhdas rikostekisteri ym. Sijaisvanhempihan voi olla vaikka roolia vetävä persoonallisuushäiriöinen tms. mitä tahansa. Aika kamalaa. Välillä kun on ollut lehdissäkin niitä juttuja, että sijaisvanhempi hyväksikäyttänyt lapsia. Tuohan on kätevä tapa esim. päästä tekemään pahaa heikossa asemassa oleville. Ja aina voi epäiltäessä kieltää ja käyttää lapsen traumataustaa selityksenä.

Perin harvinaista taitaa olla tuo mistä kerrot. Kyllähän meitä valvotaan, haastatellaan, tehdään kotikäyntejä. Lapsia myös sos.tt tapaa . Päiväkodeissa ja kouluissa lapsen olemus ja hyvinvointi näkyvät myös. Tavallisia ihmisiä ollaan ja tämä sijaisvanhemmuus itsessään on niin kokoaikaista, että harva jaksaisi teeskennellä. 

sijari

Voisi kuvitella, että tuohon toimintaan lähtee mukaan vaikka millaista sädekehänkiillottajaa ja narsistia.

Toivottavasti sinne eksyy mukaan myös normaaleja ihmisiä.

Onko sekään kovin hyvä lähtökohta, että sijaisvanhemmat ovat lapseton, lapsettomuudesta kärsivä pari? Sellaisilla on usein aika vääriä kuvitelmia vanhemmuudesta ja vanhemmista ylipäätään. Voi olla myös paljon vihaa ja katkeruutta, joka voi kohdistua mm. biovanhempiin. ”Kun tuollaiset huonot ihmiset saavat lapsia tuosta vaan eivätkä niistä edes huolehdi, mutta tällaiset täydelliset vanhemmat kuin me jäämme ilman!”.

Joku omat lapset jo kasvattanut tasapainoinen pari (joka ei käytä päihteitä/omaa mielenterveysongelmia) olisi varmaan paras sijoitetuille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Jos on kyse ei ammatillisesta perhehoidosta, ei tarvita välttämättä terveys-tai sosiaalipuolen koulutusta. Tavallinen perhe siis riittää. Siellä tavallisessa turvallisessa perheessä on turvallista kasvaa. Ammatilliseen perhehoitoon tarvitaan sitten jo enemmän kuin pride koulutus. Kuka tahansa ei   voi alkaa sijaisvanhemmaksi. 

sijari

Mutta miten siitä varmistutaan, että perhe on varmasti ”tavallinen ja turvallinen”? Ei kai yksi koulutus sitä takaa tai puhdas rikostekisteri ym. Sijaisvanhempihan voi olla vaikka roolia vetävä persoonallisuushäiriöinen tms. mitä tahansa. Aika kamalaa. Välillä kun on ollut lehdissäkin niitä juttuja, että sijaisvanhempi hyväksikäyttänyt lapsia. Tuohan on kätevä tapa esim. päästä tekemään pahaa heikossa asemassa oleville. Ja aina voi epäiltäessä kieltää ja käyttää lapsen traumataustaa selityksenä.

Perin harvinaista taitaa olla tuo mistä kerrot. Kyllähän meitä valvotaan, haastatellaan, tehdään kotikäyntejä. Lapsia myös sos.tt tapaa . Päiväkodeissa ja kouluissa lapsen olemus ja hyvinvointi näkyvät myös. Tavallisia ihmisiä ollaan ja tämä sijaisvanhemmuus itsessään on niin kokoaikaista, että harva jaksaisi teeskennellä. 

sijari

Kuinka usein valvotaan, tehdäänkö yllärikäyntejä vai onko aina sovittu etukäteen? Toivottavasti viikoittain.

Kyllähän kulisseja on suhteellisen helppo pitää pystyssä. Hyväksikäyttö varmaan harvinaisempaa, mutta esim. henkinen- ja fyysinen väkivalta on varmaan ihan yhtä yleistä kuin ”tavallisilta” vaikuttavissa perheissä. Ja manipulointi ym. Mitä jos lapsi vaikkapa kertoo, että häntä on kohdeltu huonosti? Vai uskaltaako edes kertoa, ettei joudu taas vaihtamaan perhettä? Olisi varmaan helppoa vedota siihen, että lapsi nyt puhuu mitä sattuu, koska sillä on traumaattinen menneisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, pääseekö jonkun yhden kurssin käytyään sijaisvanhemmaksi?

Järkyttävää! Eikö niillä lapsilla ole mitään väliä, kunhan vaan joku paikka niille löytyy?

Jos on kyse ei ammatillisesta perhehoidosta, ei tarvita välttämättä terveys-tai sosiaalipuolen koulutusta. Tavallinen perhe siis riittää. Siellä tavallisessa turvallisessa perheessä on turvallista kasvaa. Ammatilliseen perhehoitoon tarvitaan sitten jo enemmän kuin pride koulutus. Kuka tahansa ei   voi alkaa sijaisvanhemmaksi. 

sijari

Mutta miten siitä varmistutaan, että perhe on varmasti ”tavallinen ja turvallinen”? Ei kai yksi koulutus sitä takaa tai puhdas rikostekisteri ym. Sijaisvanhempihan voi olla vaikka roolia vetävä persoonallisuushäiriöinen tms. mitä tahansa. Aika kamalaa. Välillä kun on ollut lehdissäkin niitä juttuja, että sijaisvanhempi hyväksikäyttänyt lapsia. Tuohan on kätevä tapa esim. päästä tekemään pahaa heikossa asemassa oleville. Ja aina voi epäiltäessä kieltää ja käyttää lapsen traumataustaa selityksenä.

Perin harvinaista taitaa olla tuo mistä kerrot. Kyllähän meitä valvotaan, haastatellaan, tehdään kotikäyntejä. Lapsia myös sos.tt tapaa . Päiväkodeissa ja kouluissa lapsen olemus ja hyvinvointi näkyvät myös. Tavallisia ihmisiä ollaan ja tämä sijaisvanhemmuus itsessään on niin kokoaikaista, että harva jaksaisi teeskennellä. 

sijari

Kuinka usein valvotaan, tehdäänkö yllärikäyntejä vai onko aina sovittu etukäteen? Toivottavasti viikoittain.

Kyllähän kulisseja on suhteellisen helppo pitää pystyssä. Hyväksikäyttö varmaan harvinaisempaa, mutta esim. henkinen- ja fyysinen väkivalta on varmaan ihan yhtä yleistä kuin ”tavallisilta” vaikuttavissa perheissä. Ja manipulointi ym. Mitä jos lapsi vaikkapa kertoo, että häntä on kohdeltu huonosti? Vai uskaltaako edes kertoa, ettei joudu taas vaihtamaan perhettä? Olisi varmaan helppoa vedota siihen, että lapsi nyt puhuu mitä sattuu, koska sillä on traumaattinen menneisyys.

Onko väkivalta yleisä bioperheissä? Luulisi, että hyvin harvinaista. En tietenkään voi tietää mitä muiden perheiden sisällä tapahtuu. Yleensä ottaen vaan täytyy luottaa. 

sijari