Millaista sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Patologian laboratorio nyt oli vain esimerkki laboratoriosta, jossa epikriisillä on suuri merkitys näyteprosessissa. Itse yhdistit sen juuri sijoituslapsiin. Näytteitä ei todellakaan vain "leikata siten miten on määrätty". Siihen mitä leikataan, miten leikataan, kuinka paljon leikataan, miten värjätään, miten kuvataan, miten käsitellään vaikuttaa ihan kaikki. Potilaan ikä, sukupuoli, ensimmäiset oireet, nykyiset oireet, tehdyt tutkimukset, edelliset leikkauksessa ja toimenpiteet, käyttämä lääkitys jne.

"Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä kuin juuri näytettä koskevat tiedot". Aivan! Ja joskus siihen näytteeseen liittyy oleellisesti juuri epäilys vaikka lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Ei tavallinen rivilääkäri osaa pyytää oikeita tutkimuksia jokaiseen vaivaan. Sen takia näytteet lähetetään saatesanoin erikoissairaanhoitoon, jossa valitaan spesifisemmin oikeat tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa ei ole olemassa lääkäriresursseja käymään läpi näitä kaikkia näytteita ja lähetteitä. Heille ohjataan vain epäselvät tapaukset, joihin erikoistuneen lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Ja kannattaa perehtyä salassapitovelvollisuuteen ja hoitotyön etiikkaan syvemmin. Se nyt tuskin on mikään salassa pidettävä asia, että huostanaotetuilla lapsilla voi esiintyä häiriökäyttäytymisiä tai psyykkisiä ongelmia, joiden selvittelyssä tarvitaan myös terveydenhuollon apua.

Kenellä tahansa voi olla mitä tahansa. Mutta joku tässä ketjussa kertoi, että tulee paljon näytteitä juuri huostaanotetuilta. Sellaistakaan asia ei saa kertoilla. Näin meille on opetettu. Olen itsekin hoitaja.

Jep, minä se olin. Kyse oli siitä, että nämä näytteet lyhyine epikriiseineen jäävät hyvin mieleen sen aiheuttaman mielenliikutuksen takia. Jos näytteitä tulee useita kymmeniä ellei satoja viikossa, niin onko ihme, että joukossa on myös suht usein huostaanotettujen näytteitä? Ei ole.

Annoit ymmärtää, että niitä tulee erityisen usein.

Tulee paljon = erityisen usein ja tämä vääntö epikriiseistä ja ammattietiikasta? Ok.

Tuntuu että juuri hoitajat on pahimpia narisijoita. Kuulepa hoitaja, ihan ilman terveydenhuoltoalan koulutustakin tiedän, että huostaanotetut tarvitsevat terveydenhuollon palveluja useammin kuin muut. Eikö nyt maalaisjärkikin tämän kerro?

Taitaa ap olla omakohtaista kokemusta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Jos olet labrassa, niin tiedät että tuollaisia potilaiden asioita ei kerrota. Aika halveksuntaa, mutta oikeasti en usko kenenkään labralaisen kertovan.

Ne mitä itse tiedän, on ihan normaaleja lapsia. Varmasti oireita lapsilla on. Ei se kastelu mikään hirveä ole, tai se voi johtua monesta fyysisestä asiasta. Rankasti oireilevat menevät joko sairaalaan tai sellaisiin perehtyneisiin perheisiin.

En ole tietääkseni kertonut tunnistettavasti yhdestäkään lapsesta. Ja totta kai suurin osa varmaankin on ns. normaaleja lapsia, jotka eivät oirehdi kokemuksistaan niin rankoin kun tuomani esimerkit. Ja juurikin sen takia, että kastelu ja mustelmat voivat johtua fyysisestä asiasta otetaan näitä näytteitä ja tieto esim. mahdollisesta itsensä vahingoittamisesta on tärkeä tietää.

Yhtä kaikki. Olen edelleen sitä mieltä, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille.

Työntekijän moraaliin kuuluu, ettei potilaista kerrota, varsinkaan juoruamis mielessä ja leimaten.

Työnohjaus olisi tarpeen.

En ymmärrä miksi joillekin hoitohenkilökunnalle potilaan yksityisasiat eivät ole yksityisiä? Potilaalla on oikeus yksityisyyteen ja siihen ettei hoitaja kerro kavereilleen, kotona ja varsinkaan somessa heidän asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, nuo sijoituskakarat ovat aina ihan hirveitä tapauksia. Eihän se toki heidän syytää ole että lapsuus meni pilalle mutta silti.

Jaa, kiitos :) Itse olen sijaisperheen kasvatti, ja välit on hyvät vielä näin aikuisiälläkin. Kasvattiäitini sairastui vuosi sitten vakavasti, minä hoidan häntä nyt, kun apua tarvitsee. En ole omaishoitaja, mutta lähellä sitä. Teen hänen kauppaostot, laitan ruokaa, siivoan, pyykkään jne. normi kotihommia pientä rahallista korvausta vastaan. Jos hänen tilanteensa pahenee ( ja se pahenee ), täytyy miettiä muuta systeemiä.

Mutta pointtini oli, että kyllä meistä ihan kelpokansalaisia kasvaa ja minäkin muutin siis vasta teini-iässä ko.perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, nuo sijoituskakarat ovat aina ihan hirveitä tapauksia. Eihän se toki heidän syytää ole että lapsuus meni pilalle mutta silti.

Jaa, kiitos :) Itse olen sijaisperheen kasvatti, ja välit on hyvät vielä näin aikuisiälläkin. Kasvattiäitini sairastui vuosi sitten vakavasti, minä hoidan häntä nyt, kun apua tarvitsee. En ole omaishoitaja, mutta lähellä sitä. Teen hänen kauppaostot, laitan ruokaa, siivoan, pyykkään jne. normi kotihommia pientä rahallista korvausta vastaan. Jos hänen tilanteensa pahenee ( ja se pahenee ), täytyy miettiä muuta systeemiä.

Mutta pointtini oli, että kyllä meistä ihan kelpokansalaisia kasvaa ja minäkin muutin siis vasta teini-iässä ko.perheeseen.

Niin mutta yleensä sieltä tulee vaan paskaa.

Täällä asiasta mitään tietämättömät höpisevät omiaan. Kiva kuulla myös sijoitetun kokemuksia.

sijari