Millaista sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen on?

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Jos olet labrassa, niin tiedät että tuollaisia potilaiden asioita ei kerrota. Aika halveksuntaa, mutta oikeasti en usko kenenkään labralaisen kertovan.

Ne mitä itse tiedän, on ihan normaaleja lapsia. Varmasti oireita lapsilla on. Ei se kastelu mikään hirveä ole, tai se voi johtua monesta fyysisestä asiasta. Rankasti oireilevat menevät joko sairaalaan tai sellaisiin perehtyneisiin perheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Jos olet labrassa, niin tiedät että tuollaisia potilaiden asioita ei kerrota. Aika halveksuntaa, mutta oikeasti en usko kenenkään labralaisen kertovan.

Ne mitä itse tiedän, on ihan normaaleja lapsia. Varmasti oireita lapsilla on. Ei se kastelu mikään hirveä ole, tai se voi johtua monesta fyysisestä asiasta. Rankasti oireilevat menevät joko sairaalaan tai sellaisiin perehtyneisiin perheisiin.

Siis aika halveksittavaa jos uskoisin todeksi.

Kunpa vanhemmiksi kykenemättömät eivät hankkisi lapsia, niin adoptio- ja sijaisperhetoiminta voitaisiin lopettaa kannattamattomana.

Saa tästä ketjusta koulutusmateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa vanhemmiksi kykenemättömät eivät hankkisi lapsia, niin adoptio- ja sijaisperhetoiminta voitaisiin lopettaa kannattamattomana.

Naivi ajatus. Usein ei ennen lapsen saantia tiedä sopiiko vanhemmaksi. Osa sopii hyvin, mutta ovat myös addikteja. Välillä reosahtavat ja silloin asiat menee pieleen. Ja mikä on se.huono vanhempi. Mielestäni sellainen joka tekee paljon töitä ja matkatöitä ja harrastaa päälle. Heillä ei ole aikaa lapselle. Jokaisen työttömän. Pitäisi olla onnellinen, koska voi olla läsnä lapsensa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Jos olet labrassa, niin tiedät että tuollaisia potilaiden asioita ei kerrota. Aika halveksuntaa, mutta oikeasti en usko kenenkään labralaisen kertovan.

Ne mitä itse tiedän, on ihan normaaleja lapsia. Varmasti oireita lapsilla on. Ei se kastelu mikään hirveä ole, tai se voi johtua monesta fyysisestä asiasta. Rankasti oireilevat menevät joko sairaalaan tai sellaisiin perehtyneisiin perheisiin.

En ole tietääkseni kertonut tunnistettavasti yhdestäkään lapsesta. Ja totta kai suurin osa varmaankin on ns. normaaleja lapsia, jotka eivät oirehdi kokemuksistaan niin rankoin kun tuomani esimerkit. Ja juurikin sen takia, että kastelu ja mustelmat voivat johtua fyysisestä asiasta otetaan näitä näytteitä ja tieto esim. mahdollisesta itsensä vahingoittamisesta on tärkeä tietää.

Yhtä kaikki. Olen edelleen sitä mieltä, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille.

Ainakin pääkaupunkiseudulla kunta järjestää PRIDE-koulutuksen joka on edellytys perhehoitajaksi pääsemiselle. Vastuusosiaalityöntekijä arvioi sopivan lapsen jokaiselle koulutukseen osallistuvalle.

Kaikki ei pääse kouluttukseen, kaikki koulutukseen pääsevät ei saa sopivaa matchia eli lasta ja lapsen ja perheen yhdessäoloa tuetaan jne sijoituksen jälkeenkin.

Ei saa olla mitään hedelmöityshoitoja päällä tms se sijaislapsi ei ole mikään hormonaalinen nalle joka heitetään nurkkaan kun oma tulee (tai ei tule)

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella, että tuohon toimintaan lähtee mukaan vaikka millaista sädekehänkiillottajaa ja narsistia.

Toivottavasti sinne eksyy mukaan myös normaaleja ihmisiä.

Onko sekään kovin hyvä lähtökohta, että sijaisvanhemmat ovat lapseton, lapsettomuudesta kärsivä pari? Sellaisilla on usein aika vääriä kuvitelmia vanhemmuudesta ja vanhemmista ylipäätään. Voi olla myös paljon vihaa ja katkeruutta, joka voi kohdistua mm. biovanhempiin. ”Kun tuollaiset huonot ihmiset saavat lapsia tuosta vaan eivätkä niistä edes huolehdi, mutta tällaiset täydelliset vanhemmat kuin me jäämme ilman!”.

Joku omat lapset jo kasvattanut tasapainoinen pari (joka ei käytä päihteitä/omaa mielenterveysongelmia) olisi varmaan paras sijoitetuille lapsille.

Sijaislapsen voi saada sinkkukin tai sateenkaaripari/perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Patologian laboratorio nyt oli vain esimerkki laboratoriosta, jossa epikriisillä on suuri merkitys näyteprosessissa. Itse yhdistit sen juuri sijoituslapsiin. Näytteitä ei todellakaan vain "leikata siten miten on määrätty". Siihen mitä leikataan, miten leikataan, kuinka paljon leikataan, miten värjätään, miten kuvataan, miten käsitellään vaikuttaa ihan kaikki. Potilaan ikä, sukupuoli, ensimmäiset oireet, nykyiset oireet, tehdyt tutkimukset, edelliset leikkauksessa ja toimenpiteet, käyttämä lääkitys jne.

"Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä kuin juuri näytettä koskevat tiedot". Aivan! Ja joskus siihen näytteeseen liittyy oleellisesti juuri epäilys vaikka lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Ei tavallinen rivilääkäri osaa pyytää oikeita tutkimuksia jokaiseen vaivaan. Sen takia näytteet lähetetään saatesanoin erikoissairaanhoitoon, jossa valitaan spesifisemmin oikeat tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa ei ole olemassa lääkäriresursseja käymään läpi näitä kaikkia näytteita ja lähetteitä. Heille ohjataan vain epäselvät tapaukset, joihin erikoistuneen lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Ja kannattaa perehtyä salassapitovelvollisuuteen ja hoitotyön etiikkaan syvemmin. Se nyt tuskin on mikään salassa pidettävä asia, että huostanaotetuilla lapsilla voi esiintyä häiriökäyttäytymisiä tai psyykkisiä ongelmia, joiden selvittelyssä tarvitaan myös terveydenhuollon apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Patologian laboratorio nyt oli vain esimerkki laboratoriosta, jossa epikriisillä on suuri merkitys näyteprosessissa. Itse yhdistit sen juuri sijoituslapsiin. Näytteitä ei todellakaan vain "leikata siten miten on määrätty". Siihen mitä leikataan, miten leikataan, kuinka paljon leikataan, miten värjätään, miten kuvataan, miten käsitellään vaikuttaa ihan kaikki. Potilaan ikä, sukupuoli, ensimmäiset oireet, nykyiset oireet, tehdyt tutkimukset, edelliset leikkauksessa ja toimenpiteet, käyttämä lääkitys jne.

"Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä kuin juuri näytettä koskevat tiedot". Aivan! Ja joskus siihen näytteeseen liittyy oleellisesti juuri epäilys vaikka lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Ei tavallinen rivilääkäri osaa pyytää oikeita tutkimuksia jokaiseen vaivaan. Sen takia näytteet lähetetään saatesanoin erikoissairaanhoitoon, jossa valitaan spesifisemmin oikeat tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa ei ole olemassa lääkäriresursseja käymään läpi näitä kaikkia näytteita ja lähetteitä. Heille ohjataan vain epäselvät tapaukset, joihin erikoistuneen lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Ja kannattaa perehtyä salassapitovelvollisuuteen ja hoitotyön etiikkaan syvemmin. Se nyt tuskin on mikään salassa pidettävä asia, että huostanaotetuilla lapsilla voi esiintyä häiriökäyttäytymisiä tai psyykkisiä ongelmia, joiden selvittelyssä tarvitaan myös terveydenhuollon apua.

Kenellä tahansa voi olla mitä tahansa. Mutta joku tässä ketjussa kertoi, että tulee paljon näytteitä juuri huostaanotetuilta. Sellaistakaan asia ei saa kertoilla. Näin meille on opetettu. Olen itsekin hoitaja.

Kaikesta, tässä esiintyvästä ei ollenkaan asiaan kuuluvasta höpinästä huolimatta, sanon edelleen. Kyllä kannattaa alkaa sijaisvanhemmaksi, jos tuntee siihen pystyvänsä. Hyvä vaihtoehto vanhemmuudelle, jos kerran lapsia perheeseen haluaa.

sijari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Patologian laboratorio nyt oli vain esimerkki laboratoriosta, jossa epikriisillä on suuri merkitys näyteprosessissa. Itse yhdistit sen juuri sijoituslapsiin. Näytteitä ei todellakaan vain "leikata siten miten on määrätty". Siihen mitä leikataan, miten leikataan, kuinka paljon leikataan, miten värjätään, miten kuvataan, miten käsitellään vaikuttaa ihan kaikki. Potilaan ikä, sukupuoli, ensimmäiset oireet, nykyiset oireet, tehdyt tutkimukset, edelliset leikkauksessa ja toimenpiteet, käyttämä lääkitys jne.

"Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä kuin juuri näytettä koskevat tiedot". Aivan! Ja joskus siihen näytteeseen liittyy oleellisesti juuri epäilys vaikka lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Ei tavallinen rivilääkäri osaa pyytää oikeita tutkimuksia jokaiseen vaivaan. Sen takia näytteet lähetetään saatesanoin erikoissairaanhoitoon, jossa valitaan spesifisemmin oikeat tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa ei ole olemassa lääkäriresursseja käymään läpi näitä kaikkia näytteita ja lähetteitä. Heille ohjataan vain epäselvät tapaukset, joihin erikoistuneen lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Ja kannattaa perehtyä salassapitovelvollisuuteen ja hoitotyön etiikkaan syvemmin. Se nyt tuskin on mikään salassa pidettävä asia, että huostanaotetuilla lapsilla voi esiintyä häiriökäyttäytymisiä tai psyykkisiä ongelmia, joiden selvittelyssä tarvitaan myös terveydenhuollon apua.

Kenellä tahansa voi olla mitä tahansa. Mutta joku tässä ketjussa kertoi, että tulee paljon näytteitä juuri huostaanotetuilta. Sellaistakaan asia ei saa kertoilla. Näin meille on opetettu. Olen itsekin hoitaja.

Jep, minä se olin. Kyse oli siitä, että nämä näytteet lyhyine epikriiseineen jäävät hyvin mieleen sen aiheuttaman mielenliikutuksen takia. Jos näytteitä tulee useita kymmeniä ellei satoja viikossa, niin onko ihme, että joukossa on myös suht usein huostaanotettujen näytteitä? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä labrassa ja meille tulee paljon näytteitä sijaiskodeissa asuvista lapsista. Eprikriiseissä näitä lapsia kuvataan ahdistuneiksi, aggressiivisiksi, itsetuhoisiksi, varautuneiksi, heillä on paljon alleen kastelua jne.

Eli voisin kuvitella, että sijaisperheenä toimiminen ei sovi herkille. En esim. itse tiedä miten oma psyykkeeni kestäisi kuulla niitä kauheuksia mitä pienelle on tehty. Toki haluaisin ottaa kaikki kärsivät lapset siipieni alle suojaan, mutta lähtökohtana sijaisperheenä toimimiselle tämä halu olisi minusta vinksahtanutta ja väärin.

Mistä tulee näytteitä? Eivätkö lapset käy siellä labrassa, jos näytteitä tarvitaan? Miksi juuri heiltä tulee paljon näytteitä? Miksi sinä näet heidän epikriisinsä?

Olen analyysipuolella. Lyhyet epikriisit näen lähetteestä, joka sisältää tärkeää tietoa oikeiden laboratotoriotutkimusten valinnan ja tulosten tulkinnan kannalta.

Yleensä labrahoitajat tekevät sekä analyysiä että näytteidenottoa. Epikriisit eivät todellakaan kuulu heidän nähtäväkseen. Labralähetteessä ei sellaista näy.

Kyllä me labrassa tarkistetaan tutkimuspyyntöjä ja toimitetaan laboratoriovastauksia muihin yksiköihin. Labrassa katsotaan selvät tapaukset ja epäselvät laitetaan lääkärille tarkistettavaksi.

Erikoissairaanhoitoon näytteet tulevat epikriisien kanssa. Vai miten luulet, että bioanalyytikko osaa esim. patologian laboratoriossa leikata kudosleikkeestä edustavat näytteet patologille ilman kattavaa epikriisiä?

Leikataan näyte niin kuin on määrätty. Siihen ei vaikuta mitenkään kenenkään kastelu tai muutkaan ongelmat. Ei ahdistuneisuus eikä aggressiivisuus. Ja miksi näitä kudosnäytteitä tulee erityisen paljon juuri sijoitetuilta lapsilta? Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä muuta kuin juuri näytettä koskevat tiedot. Eikä hän saa muita tietoja katsoa. Eikä hän etenkään saa kertoa missään yhtikäs mitään tuollaista edes nimettömästi.

Patologian laboratorio nyt oli vain esimerkki laboratoriosta, jossa epikriisillä on suuri merkitys näyteprosessissa. Itse yhdistit sen juuri sijoituslapsiin. Näytteitä ei todellakaan vain "leikata siten miten on määrätty". Siihen mitä leikataan, miten leikataan, kuinka paljon leikataan, miten värjätään, miten kuvataan, miten käsitellään vaikuttaa ihan kaikki. Potilaan ikä, sukupuoli, ensimmäiset oireet, nykyiset oireet, tehdyt tutkimukset, edelliset leikkauksessa ja toimenpiteet, käyttämä lääkitys jne.

"Bioanalyytikon ei tarvitse nähdä kuin juuri näytettä koskevat tiedot". Aivan! Ja joskus siihen näytteeseen liittyy oleellisesti juuri epäilys vaikka lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä.

Ei tavallinen rivilääkäri osaa pyytää oikeita tutkimuksia jokaiseen vaivaan. Sen takia näytteet lähetetään saatesanoin erikoissairaanhoitoon, jossa valitaan spesifisemmin oikeat tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa ei ole olemassa lääkäriresursseja käymään läpi näitä kaikkia näytteita ja lähetteitä. Heille ohjataan vain epäselvät tapaukset, joihin erikoistuneen lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Ja kannattaa perehtyä salassapitovelvollisuuteen ja hoitotyön etiikkaan syvemmin. Se nyt tuskin on mikään salassa pidettävä asia, että huostanaotetuilla lapsilla voi esiintyä häiriökäyttäytymisiä tai psyykkisiä ongelmia, joiden selvittelyssä tarvitaan myös terveydenhuollon apua.

Kenellä tahansa voi olla mitä tahansa. Mutta joku tässä ketjussa kertoi, että tulee paljon näytteitä juuri huostaanotetuilta. Sellaistakaan asia ei saa kertoilla. Näin meille on opetettu. Olen itsekin hoitaja.

Jep, minä se olin. Kyse oli siitä, että nämä näytteet lyhyine epikriiseineen jäävät hyvin mieleen sen aiheuttaman mielenliikutuksen takia. Jos näytteitä tulee useita kymmeniä ellei satoja viikossa, niin onko ihme, että joukossa on myös suht usein huostaanotettujen näytteitä? Ei ole.

Annoit ymmärtää, että niitä tulee erityisen usein.