Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Täysin totta ja noin ajattelee valtaosa psyk.hoitajista.
t. sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ihmisen pääasiallinen henkinen ongelma on se, mitä kutsut huonoksi asenteeksi. Hän tarvitsee apua juuri siihen asiaan.
Jos se sairaus tekee tuollaiseksi. Jos sitä työkykyä ei kuitenkaan ole, niin menee sitten puheeksi vain.
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Niin, se on teidän homma kääntää sen ihmisen kelkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin totta ja noin ajattelee valtaosa psyk.hoitajista.
t. sh
Mitä tekee tällaisilla hoitajilla joilla on viha-asenne? Ei mitään. Parturi-kampaaja olisi ollut parempi ammatinvalinta.
No, suurin osa psykiatrian puolen työntekijöistä omaavat sadistisia ja narsistisia piirteitä. Alistamaanhan sinne lähdetään - kuten vastauksista huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin totta ja noin ajattelee valtaosa psyk.hoitajista.
t. sh
Mitä tekee tällaisilla hoitajilla joilla on viha-asenne? Ei mitään. Parturi-kampaaja olisi ollut parempi ammatinvalinta.
No, suurin osa psykiatrian puolen työntekijöistä omaavat sadistisia ja narsistisia piirteitä. Alistamaanhan sinne lähdetään - kuten vastauksista huomaa.
Jep. Onneksi näistä pershäröhoitsuista rustataan nykyisin ammattimaisesti valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Tällaisten syyllistävien kirjoitusten takia psyykkisesti oireilevat ihmiset eivät uskalla hakea apua ja ongelmat pahenevat. Häpeä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Eli lakkauttaisit Kelan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Itse olin teini-ikäisenä masentunut ja mietin usein itsemurhan tekemistä. En silti uskaltanut hakea apua, kun ajattelin sen kuuluvan "pahemmin sairaille". Näin jälkikäteen ajatellen ajatus siitä, ettei ole edes avun arvoinen oli ilmiselvä masennuksen oire. Ehkä ongelmani eivät olisi pahentuneet samassa määrin, jos olisin hakeutunut avun piiriin jo aiemmin. Nyt elämässä on ollut jo useita jaksoja työkyvyttömänä masennuksen takia, vaikka olen vasta vähän päälle 3-kymppinen.
Mä näkisin, että tällöin ongelmana on sosiaalisen huono-osaisuuden kasautuminen, todennäköisesti ongelmat kasvuympäristössä ja mahdollisesti jonkinlaista persoonallisuuden problematiikkaa. Persoonallisuushäiriöisten pyöröoviefekti psykiatrisessa hoidossa on todella valitettavaa ja hoitohenkilökuntaa uuvuttavaa, mutta tympeä ja vaativa tehtävä olisi yrittää sitouttaa jonkinlaiseen hoitoon. Joskus se on mahdotonta, joskus voi pieniä onnistumisia saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomiohakuisuutta, lapseksi heittäytymistä, ”en halua olla taakaksi, mutta..” - vaikka sitä nimenomaan yritän ja haluan. Jokaisen ihmisen pitää lopettaa tunnettöskentely ja näiden kanssa vääntäminen. Se, mitä ruokit - sitä saat lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Ytimessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi niitä pidetään pakolla elossa sitten??
Vierailija kirjoitti:
Huomiohakuisuutta, lapseksi heittäytymistä, ”en halua olla taakaksi, mutta..” - vaikka sitä nimenomaan yritän ja haluan. Jokaisen ihmisen pitää lopettaa tunnettöskentely ja näiden kanssa vääntäminen. Se, mitä ruokit - sitä saat lisää.
Oletko vanhempani? Vanhempieni välinpitämättömyys lastensa hyvinvoinnista sai minut jo nuorena oireilemaan psyykkisesti.
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Oletko nyt ihan varma että olet täysin oikeassa. Asiakkaan ongelmien vähättely voi johtaa itsemurhaan.
Tän saman huonon asenteen näkee työtoiminnassa.
Mitään ei jakseta tai haluta tehdä.
Jatkuva valitus ja narina.
Velttous sakkia ja
kaikki pitäisi saada tekemättä mitään.
Olet väärällä alalla, sinulla ei ole edellytylsiä tuohon hommaan