Lue keskustelun säännöt.
Oliko joulu ennen niin suuri kärsimys kuin se nykyisin tuntuu monelle olevan?
17.12.2018 |
Olen suoraan sanoen aika tyrmistynyt palstan joulukeskusteluista. Suurin osa viesteistä on sellaisia, että h*lvettiin koko joulu, en järjestä mitään, syön pizzaa, menen pois, olen väsynyt. En väitä, etteikö näin saisi tuntea ja kukin järjestäköön mieleisensä joulun, mutta ihmettelen sitä hirvittävää vihamielisyyttä, mikä näistä viesteistä huokuu. Minulle joulu on aina ollut vuoden ihaninta aikaa ja edelleen odotan sitä malttamattomana. Mietin, tunteeko kukaan muu enää näin? Aloin jo melkein epäillä, miten äitini suhtautui jouluun ollessani lapsi. Meillä oli ajalle tyypillinen työnjako eli äitini hoiti ruokapuolen, suurimman osan siivouksista ja lahjahankinnoista jne. Jotenkin lapsena ajattelin, että äitinikin nautti tästä kaikesta, mutta näitä viestejä lukiessani aloin miettiä, että ehkä hänkin halusi naulata meidät seinään ja lähteä Kanarialle... En väheksy kenenkään väsymystä tai muuta sellaista, mutta olen vain hämmästynyt, että joulusta, ilon juhlasta, on tullut tällainen kärsimysnäytelmä.
Kommentit (2)
treffit kirjoitti:
Minä odotan kanssa joulua ja perheen kanssa rauhoittumista, yhdessäoloa.
Menemme aattona miesystäväni kanssa äitini ja tämän miesystävän luo. Äiti laittaa kyllä ruuat (paitsi minä lupasin tehdä punajuurisalaattia ja tuoda konjakin joulukahveille) mutta hänen miesystävänsä auttaa ruokien laittamisessa. Ja he ovat jo eläkkeellä eli äiti on jo aloittanut laatikoiden ym. teon, pakastaa sitten ja sulattaa jouluksi.
Joulupäivänä sitten tulevat meille, ajateltiin ihan vaan raglettegrillata ja ostaa valmissalaatteja, patonkia ym. kylkiäisiksi.
Lahjoja on jokainen hankkinut jo pitkin syksyä, minä olen kutonut kaikille villasukat ja ostanut jokaiselle jotain pientä siihen lisäksi.
Erityistä joulusiivousta ei aiota tehdä, ihan normaali viikkosiivous.
Ja me ollaan jo koristeltu mun talo kuusta myöten yhdessä miesystäväni kanssa.
Ei puhettakaan että kukaan stressaisi joulusta, hommat hoituu pikkuhiljaa ja rauhallisesti.
Minäkin ajattelen esim. niistä lapsuuteni jouluista, että vaikka etenkin äidillä riitti tehtävää, ei se ollut sellaista tiukkaa suorittamista. Nykyisin toimimme jouluna paljolti nyyttäriperiaatteella ja se on ihan kivaa hommaa. Uudeksi vuodeksi järjestän yksikseni enemmän mutta siksi, että nautin siitä. Jos jotain ei halua tai ehdi ostaa ja järjestää, jättää sen sitten pois. Joulussa on tärkeintä tunnelma ja itselleni lisäksi lasten ilo, mutta taidan vähän lapseksi muuttua silloin itsekin :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odotan kanssa joulua ja perheen kanssa rauhoittumista, yhdessäoloa.
Menemme aattona miesystäväni kanssa äitini ja tämän miesystävän luo. Äiti laittaa kyllä ruuat (paitsi minä lupasin tehdä punajuurisalaattia ja tuoda konjakin joulukahveille) mutta hänen miesystävänsä auttaa ruokien laittamisessa. Ja he ovat jo eläkkeellä eli äiti on jo aloittanut laatikoiden ym. teon, pakastaa sitten ja sulattaa jouluksi.
Joulupäivänä sitten tulevat meille, ajateltiin ihan vaan raglettegrillata ja ostaa valmissalaatteja, patonkia ym. kylkiäisiksi.
Lahjoja on jokainen hankkinut jo pitkin syksyä, minä olen kutonut kaikille villasukat ja ostanut jokaiselle jotain pientä siihen lisäksi.
Erityistä joulusiivousta ei aiota tehdä, ihan normaali viikkosiivous.
Ja me ollaan jo koristeltu mun talo kuusta myöten yhdessä miesystäväni kanssa.
Ei puhettakaan että kukaan stressaisi joulusta, hommat hoituu pikkuhiljaa ja rauhallisesti.