Tiedättekö ihmistyypin? ”Sulla on uudet korvikset”

Ap lisää, että kyllä mäkin huomaan ja kommentoin, jos huomaan että jollain on vaikka joku kiva vaate. Usein en tosin tunnista, onko henkilö käyttänyt sitä jo aiemmin. Mutta joillain ihmisillä tämä on systemaattista, he huomaavat ihan kaiken salamana.

Minuun teki teininä vaikutuksen, kun naapurin poika johon olin salaa vähän ihastunut, huomasi että olin käynyt kampaajalla! 

:D ahahhahahaha, okei!

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää, että kyllä mäkin huomaan ja kommentoin, jos huomaan että jollain on vaikka joku kiva vaate. Usein en tosin tunnista, onko henkilö käyttänyt sitä jo aiemmin. Mutta joillain ihmisillä tämä on systemaattista, he huomaavat ihan kaiken salamana.

Jos sua ahdistaa noin kovasti jonkun toisen hyvä muisti, mieti vaikka sitä, miten pieni osa sä olet kaikesta siitä matskusta, minkä he muistavat. Olet vain pölyhiukkanen heidän järjestelmässään.

Minulla on yksi uutena taloon tullut kollega, joka kehuu jatkuvasti muiden ulkonäköä: "Näytätpä hehkeltä tänään", "Ihana uusi paita" jne. Aluksi ilahduin hänen kommenteistaan mutta muutaman kuukauden jälkeen jatkuva imartelu on alkanut tuntua vaivaannuttavalta. Minulle on alkanut syntyä vaikutelma, että kehut eivät ole aitoja vaan keino paikata omaa heikkoa itsetuntoa ja saada hyväksyntää työyhteisössä.

Tämä kollega on itse aina hyvin laitettu, jopa tavalla, joka alan normien ja yleensä tyypillisen työpaikkapukeutumisen näkökulmasta tuntuu liioitellulta. Hän myös kommentoi omaa aamuista laittautumisprosessiaan lähes päivittäin tavalla, joka kuuluu mielestäni yläasteen tyttöjen vessaan eikä lähinnä keski-ikäisistä koostuvaan asiantuntijatyöyhteisöön. Tästä kaikesta syntyy kuva hyvin pinnallisesta, muiden ulkoisia ominaisuuksia kyttäävästä henkilöstä.

Tapaus on sikäli kiinnostava, että aiemmin olin sitä mieltä, että Suomessa kehutaan kollegaa aivan liian vähän, mutta nyt kun olen saanut nähdä toisen ääripään, pidän vähäeleisempää vuorovaikutuskulttuuria kuitenkin tyhjänpäiväistä imartelua parempana.

Vierailija kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta mun mielestä nämä tyypit, jotka huomaavat toisessa kaikki pienetkin muutokset, uudet vaatteet, korut jne., ovat ihan helvetin outoja ja pelottavia.

En minä huomaa, onko jollain tutullani ollut aiemmin jotkut tietyt korvikset tai onko hän ehkä käyttänyt aiemmin samaa paitaa vai ei.

Tuollaisten seurassa tulee olo, että mitä lie kaikkea muuta kyttäävät.

Eivät he mitään kyttää, huomaavat vain pienetkin nyanssit ja luultavasti ilmapiirinkin paremmin kuin muut.

Ei tuossa mitään, mutta rasittavia ovat oikeasti nämä "sulla on paidassa reikä", "sun laukussa on tahra".

Turpa kiinni, tiesin kyllä itsekin.

Pakko vaan päästä nolaamaan tai sitten ovat vaan tosi yksinkertaisia töksäyttelijöitä.

Minusta se on normaalia, että huomataan joku kiva yksityiskohta, mutta kun mulla tosiaan on tuttavapiirissä näitä henkilöitä jotka huomaavat heti tavattaessa olenko levittänyt kerroksen miedosti itseruskettavaa kosteusvoidetta edellisenä päivänä tai olenko vaihtanut sormukseni toisenlaiseen ja viilannut kynteni. Ap

Mä oon tällanen pikku yksityiskohtiin huomiota kiinnittävä tyyppi. Tahtomattani. Mutta en sano yleensä ääneen. Ellei joku todella tee vaikutusta. Liehittelyä en harrasta lainkaan.

AV saa minut usein miettimään, voiko ihmisille sanoa mitään ilman sitä vaaraa, että he vetävät herneen nenään.

Todellakin. V*tuttaa esim. käydä kampaajalla kun näiden on pakko kommentoida et "sulla on uus tukka!", turpa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään, mutta rasittavia ovat oikeasti nämä "sulla on paidassa reikä", "sun laukussa on tahra".

Turpa kiinni, tiesin kyllä itsekin.

Pakko vaan päästä nolaamaan tai sitten ovat vaan tosi yksinkertaisia töksäyttelijöitä.

Musta on kiva, että joku sanoo hei sulla on sukat rikki, suklaata poskella tai nappi auki. Veemäiset jättävät sanomatta, että toinen näyttäisi koko päivän tyhmältä.

Jos nyt on huomiokykyinen ihminen, ei siihen erikseen mitään kyttäämistä tarvita. Eivät nämä ihmiset tietoisesti joka päivä katso kaikkien ihmisten olemusta ja paina mieleen jokaista yksityiskohtaa siltä varalta, että jokin on huomenna muuttunut ja sitä pitää kommentoida. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään, mutta rasittavia ovat oikeasti nämä "sulla on paidassa reikä", "sun laukussa on tahra".

Turpa kiinni, tiesin kyllä itsekin.

Pakko vaan päästä nolaamaan tai sitten ovat vaan tosi yksinkertaisia töksäyttelijöitä.

Voi ei. Itse sanon näin, jos epäilen, että toinen ei ole huomannut. Ja yritän pelastaa hänet liialta nolostumiselta. Että esim. putsaisi sen tahransa ajoissa, ettei kaikkien huomio kiinnity siihen.

Anteeksi vain, olen visuaalinen ja kauneudesta pitävä ihminen ja on minulla hyvä muistikin. Siksi toisinaan mainitsen, jos jollakulla on jotain uuttaa kivaa ulkoasussaan. En toki kaikille ja jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

AV saa minut usein miettimään, voiko ihmisille sanoa mitään ilman sitä vaaraa, että he vetävät herneen nenään.

Eipä oikeastaan mitään voi tehdä tai olla tekemättä ilman, että joku tässä maailmassa siitä loukkaantuu. Joku loukkaantuu jos et kommentoi hänen uutta paitaansa, joku loukkaantuu jos kommentoit.

Voi olla, että satunnaisesti huomavaat uudet korvikset, mutta eivät koko ajan skriinaa elämääsi , ilmeitäsi ja käytöstäsi. Itse esim. en yleensä huomaa, vaikka joku tulisi vastaan ilman päätä, mutta sitten jos sattuu olemaan tosiaan ihan erityisen kivat korvikset tai hyvin kantajalleen sopiva, minun makuni mukainen vaate saatan kommentoida. Ihan sponaanisti, iiman taka-ajatuksia. Mutta kyllä minuakin kummastuttavat tyypit, jotka esim. tenttaavat vähän väliä mitä olen tehnyt tai mitä teen vapaa-aikanani., kyselevät kummallsia kysymyksiä lapsudenperheestä , kulutustottmuksista jne. Kaikki ihan julkisia asioita, mutta kummallista, kun niitä pitää oikei erikseen selvittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään, mutta rasittavia ovat oikeasti nämä "sulla on paidassa reikä", "sun laukussa on tahra".

Turpa kiinni, tiesin kyllä itsekin.

Pakko vaan päästä nolaamaan tai sitten ovat vaan tosi yksinkertaisia töksäyttelijöitä.

Voi ei. Itse sanon näin, jos epäilen, että toinen ei ole huomannut. Ja yritän pelastaa hänet liialta nolostumiselta. Että esim. putsaisi sen tahransa ajoissa, ettei kaikkien huomio kiinnity siihen.

Aivan. Itseäni ärsyttävät ihmiset, jotka eivät viitsi hienotunteisuuttaan huomauttaa mistään. "Et sitten sanonut, että mulla on ripsivärit levinneet tai salaattia hampaissa." "No, kun en mä viitsinyt..."

Tätäkin ärsyttävämpi on ihmistyyppi ” sulla on hame”. Ja tämä sanottu sillain hieman ivallisesti naureskellen. Kun toteat että juu, niin onkin, kuinniin? Niin tyyppi vastaa ” siis eei mitään, tosi kiva hehehe”. Tarkoitus on ilmeisesti nöyryyttää tekemällä jostain normaalista asiasta noloa: juuri minä en voi käyttää hametta/shortseja/nutturaa/ korviksia/meikkiä/housuja/takkia,/ punaista väriä vaikka kaikki muut voivat.

Oma äitini on tällainen. Varmaan liittyy siihen että on myös tietenkin ”erityisherkkä”.

Ympäristöstään kyllä huomaa kaiken, mutta on täysin sokea itselleen. :)

Helvetin raskas ihmistyyppi, pitää joka kerta kyläilessä miettiä ettei näytä mitenkään erikoiselta, kun ei jaksa oman ulkonäön syynäämistä.