Lue keskustelun säännöt.
Mä en käsitä, miten jotkut jaksaa hoitaa kokoaikatyön, lapset ja kodin!
15.12.2018 |
Olen 19-vuotias yliopisto-opiskelija, ja tuntuu jo nyt, ettei kaikkea millään jaksaisi tehdä! Väsyttää ihan koko ajan... Opiskelen lähes joka päivä (eli siis usein myös viikonloppuisin ja lomilla), mutta päivittäinen tuntimäärä jää reilusti alle 8 h, ehkä keskimäärin 4–6 h..? En jaksaisi keskittyä tehokkaasti pidempään. Ruokaa laitan itse vain viikonloppuisin, sillä se on työlästä ja aikaa vievää. Arkisin syön yliopistolla ruoan tai kaksi ruokaa ja kotona vain välipalatyyppisesti. Viikonlopun ruoatkin ovat tyyliä purkkihernekeitto tai nistipata. Urheiluharrastus vie useamman tunnin viikossa, mutta ei silti mitenkään mahdottomasti (en kilpaile). Silti koko ajan huomaan, että taas pitäisi imuroida ja taas kaikki vaatteet on pyykkikorissa. Miten ihmeessä elämää jaksaisi, jos tässä pyörisi jaloissa vielä lapsia?!
Kommentit (83)
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä melkoinen urakka. Monella hajoaakin sekä päänuppi että perhe.
Pitää vaan laittaa rima tarpeeksi alas ja ottaa pieniä hetkiä itselleen.
Ja kaiken a ja o on valita se puoliso tarkkaan.
Ei sitä jaksakaan, siksi kotiäitiys on yleistymässä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä lauseessa tuli ilmi jo syy miksi et jaksa. Et nyt etkä tule ikinä jaksamaan.
Kertoisitko sen syyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Kiitos rohkaisusta! :)
Ap
Sulla on sitten varmaankin myös puoliso, joka tekee puolet kotihommista ja hoitaa lapsia yhtä paljon kuin sinäkin. Niinhän se yleensä menee. Yh:t harvemmin käy kokopäivätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajana on tarpeeksi jo osa-aikatyössä, lapsen ja kodin hoitamisessa. Kun rahaa on tarpeeksi vähän, pitää kaikki tehdä itse.
Lapsen takia on helppo jaksaa ja se on oma valinta ollut.
Samaa olen miettinyt. Mulla on päivätyön 8-16 ja yksi koira ja tähän rumbaan menee kyllä ihan kaikki energiat. Tämän lisäksi harrastan vielä juoksua. Tykkään siis kyllä työstäni ja rakastan yli kaiken koiraani, mutta en kyllä voisi ikimaailmassa kuvitella tähän vielä perhe-elämää päälle.😂
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, todella hölmö pitää olla jos ottaa nuo kaikki kontilleen.
Toivottavasti tulevaisuudessa tehdään 6 tunnin työpäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Se on sitä kun oot ensin töissä ja tuut sen jälkeen kotiin töihin. Kannattaa tehdä valinnat erittäin tarkkaan....
Vierailija kirjoitti:
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Olen itse eri mieltä. Työelämä ei varsinkaan asiantuntijatyössä (johon yliopisto-opinnotkin valmistavat) eivät ole enää sellaisia, että töistä lähdettyä työt eivät jäisi pyörimään mieleen ja niitä joutuu jopa tekemään "vapaa-ajalla". Yliopistoaikoina riitti, että luki tentteihin oman aikataulun mukaan ja päivät ainakin omissa opinnoissa harvoin venyivät pitkiksi. Kokoaikatyötä tekevänä työ vie kuitenkin niin järkyttävän ison osan elämää kun 8h työpäivän PÄÄLLE tulee siis myös tietysti töihin valmistautuminen ja työmatkat.
Ja joo oma valinta missä päin Suomea asuu ja millaisen uran haluaa, mutta itse en jaksaisi kokoaikaisena hankkia enää lapsia tähän kuvioon. Voin vain kuvitella millaista rumbaa olisi sumplia kaikki päiväkotiin viemiset ja hakemiset, aikaa ja voimavaroja ei jää jäljelle enää itselle ja liikuntaharrastuksetkin olisi pakko unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies matkustaa työssään todella paljon ja usein joten emme tee lapsia, koska minä joutuisin olemaan niin paljon yksin lasten kanssa. Mielestäni on ihan viisasta ajatella näin. Tiedän etten jaksaisi, joten fiksumpi valinta tämä on. Meille molemmille täysin ok.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuudessa tehdään 6 tunnin työpäiviä.
Mä valitettavasti uskon, että sitä päivää ei koskaan tule. Korkeintaan tulee varmaan 9h työpäivät kohta 😂 työelämä on menny ihan hulluksi ja samaan aikaan ihmetellään kun syntyvyys laskee.
Kannattaisikohan ap sinun varata aika lääkärille? Rauta-arvot, siis myös varastorauta ferritiini kannattaa tutkia, jos olo on kovin vetämätön. Samoin kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin opiskelulla per päivä ei pitäisi olla noin väsynyt.
Nukutko kunnolla vai kärsitkö uniongelmista?
Voisiko tuo olla masennusta?
Sinänsä on kyllä niin, että ihminen kasvaa haasteiden myötä. Kun lapsia saa, on pakko jaksaa, ja alkaakin jaksaa! Minulla on haastava asiantuntijatyö, jossa on epäsäännöllinen vuorotyöaika, kaksi lasta ja kaksi luottamustehtävääkin vielä siihen päälle - ja ikää jo 51 vuotta. Hyvin jaksan silti. Kodin siivoan kerran viikossa, ruokaa laitan itse puolet viikon päivistä (mies ne muut päivät, jolloin olen 12-tuntisesaa työvuorossa ja illat töissä).
Oma motivaatio tietysti on ihan olennaista. Jos ei sitä ole, ei jaksa. Mutta rakastan lapsiani ja viihdyn heidän seurassaan, joten en pidä pahana kotitöitä ja lastenhoitoa (no nyt he ovatkin jo teinejä, joten pienten lasten hoidon sijasta minulla on kuskaamista, kokeisiin kuulustelua ja kotihommaa).
Tsemppiä, älä murehdi liikaa, mutta käy siellä lääkärissä.
N51
En ole koskaan jaksanutkaan siksi lapset on olleet välillä hoidossa ja puoliso osallistuu niin kodin kuin lasten hoitoon. Nykyisin myös lapset osallistuvat kotitöiden tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Mun työviikkoni on tällä viikolla ollut jo 70 tuntinen. Mennyt aamulla neljään, päässyt puolen päivän aikaan ja mennyt yöksi takaisin 23-07. Nyt on yksi vapaapäivä ennen uutta samanlaista putkea ja myös joulunpyhät töissä. Miten on yliopisto-opiskelu rankempaa?
Ja olen silti jaksanut hoitaa lapset, kodin, harrastukset ym normaalin elämän tälläkin viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan ap sinun varata aika lääkärille? Rauta-arvot, siis myös varastorauta ferritiini kannattaa tutkia, jos olo on kovin vetämätön. Samoin kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin opiskelulla per päivä ei pitäisi olla noin väsynyt.
Nukutko kunnolla vai kärsitkö uniongelmista?
Voisiko tuo olla masennusta?
Sinänsä on kyllä niin, että ihminen kasvaa haasteiden myötä. Kun lapsia saa, on pakko jaksaa, ja alkaakin jaksaa! Minulla on haastava asiantuntijatyö, jossa on epäsäännöllinen vuorotyöaika, kaksi lasta ja kaksi luottamustehtävääkin vielä siihen päälle - ja ikää jo 51 vuotta. Hyvin jaksan silti. Kodin siivoan kerran viikossa, ruokaa laitan itse puolet viikon päivistä (mies ne muut päivät, jolloin olen 12-tuntisesaa työvuorossa ja illat töissä).
Oma motivaatio tietysti on ihan olennaista. Jos ei sitä ole, ei jaksa. Mutta rakastan lapsiani ja viihdyn heidän seurassaan, joten en pidä pahana kotitöitä ja lastenhoitoa (no nyt he ovatkin jo teinejä, joten pienten lasten hoidon sijasta minulla on kuskaamista, kokeisiin kuulustelua ja kotihommaa).
Tsemppiä, älä murehdi liikaa, mutta käy siellä lääkärissä.
N51
En ole ap, mutta mulla on tutkittu kaikki ja masentunut en todellakaan ole. Silti olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä.
Ensimmäisessä lauseessa tuli ilmi jo syy miksi et jaksa. Et nyt etkä tule ikinä jaksamaan.