Lue keskustelun säännöt.
Seurusteletko miehen kanssa, joka vihaa exäänsä?
ymmällään
13.12.2018 |
Olen itse eronnut vuosi sitten ja ex-mieheni vannoi ensin 2,5 kuukautta rakkauttaan. Samalla tosin puhui minusta erittäin halveksivasti jopa vanhemmilleni. Sen jälkeen hän löysi uuden, jonka kanssa julistaa rakkauttaan. Minua hän on siitä asti vihannut. Minä koin suurta syyllisyyttä jättäessäni ihan hyvän miehen, joka minua niin kovin rakasti (=tarvitsi, läheisriippuvuuttahan se vain oli) ja kodin. Mutta kun sain sitten 4 kuukauden jälkeen selville, että uusi nainen jo jakamattomassa kodissamme lapsiansa yövytti syyllisyyteni kaikkosi. Se oli minulle eduksi, sillä en sitten tyytynytkään osituksessa siihen mihin syyllisenä olisin tyytynyt. Viha häiritsee kaikkea kanssakäymistä, jota lasten takia ei kuitenkaan voi välttää. Mistä tuo tärisevä viha oikein kertoo? Avioliiton aikanakin vältin tilanteita, joissa hän olisi suuttunut. Pääasiassa hän ei juuri tunteitaan uskaltanut näyttääkään. Koska ne yleensä läikähtivät aika hallitsemattomasti yli. Opin siis suojelemaan itseäni ja häntä hänen omilta tunteiltaan. Mutta miksi viha? Vieläkin, se pitää meidät kiinni toisissamme, emmekä pääse kumpikaan nauttimaan elämästä. Miksi vihata ihmistä jota kerran rakasti. Eikö vain voisi toivoa toiselle parasta? Ketään emme kuitenkaan voi omistaa.
Kommentit (21)
Tuollaisen miehen kanssa tietää mitä saa... kun suhde loppuu sinusta tulee seuraava vihan kohde :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelen. Mies aina haukkuu yhtä eksäänsä, kuinka vihaa häntä, kaikki hänessä on rumaa ja huonoa ja välillä jauhaa tästä vihastaan.
Olen monesti sanonut hänelle, että minusta ei voi vihata ihmistä, kenestä ei välitä.
Itse en eksiäni rakasta enkä vihaa, en ajattele heistä oikein mitään. He ovat kuin ilmaa minulle.
Ärsyttää siis enemmänkin mustasukkaisuuden kannalta minulla tuo viha. Kun kertoo mielestäni edelleen niin vahvoista tunteista.
En. Musta se on luotaantyöntävä piirre ihmisessä, että puhuu pahaa toisesta ihmisestä, varsinkin, jos kyseessä on ihminen, jota on joskus rakastanut. Sen voin ymmärtää, jos entinen kumppani olisi tehnyt jonkun hirveän kuprun, mutta jos ero on tapahtunut vain siksi, ettei sovittu yhteen, tuollainen käytös olisi mulle vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen. Mies aina haukkuu yhtä eksäänsä, kuinka vihaa häntä, kaikki hänessä on rumaa ja huonoa ja välillä jauhaa tästä vihastaan.
Olen monesti sanonut hänelle, että minusta ei voi vihata ihmistä, kenestä ei välitä.
Itse en eksiäni rakasta enkä vihaa, en ajattele heistä oikein mitään. He ovat kuin ilmaa minulle.
Ärsyttää siis enemmänkin mustasukkaisuuden kannalta minulla tuo viha. Kun kertoo mielestäni edelleen niin vahvoista tunteista.
Tämäkin on hyvä pointti: jos ihminen vihaa entistä kumppaniaan, mistä viha oikein kertoo? Sehän voi kertoa eri asioista, mutta jostain syystä se tunneside on olemassa.
nro 4
Jos vihaan on oikea syy niin en näe syytä miksen voisi seurustella. Pitkään ajattelin itsekin niin, ettei eksiä ole syytä vihata - jos joskus rakastat toista palavasti, miten se eron jälkeen muuttuu aivan päinvastaiseksi? - mutta nyt, kun oma ex heitti minulle eron jälkeen tappouhkauksia ja heittäytyi muutenkin hankalaksi, on mieli muuttunut. En nyt tiedä vihaanko kyseistä eksää, mutta en ainakaan ajattele häntä lämmöllä. Ymmärrän hyvin jos joskus eron jälkeen alkaa inhoamaan tai jopa vihaamaan toista. Mutta ymmärrän tämän vain silloin, kun sille on jokin syy (pettäminen, todella riitaisa ero, väkivalta...), muuten minun on vaikea ymmärtää. Tosin tuota eksää lukuun ottamatta olenkin pysynyt hyvissä väleissä eksieni kanssa, joten ehkä siitä löytyy selitys hämmentyneisyyteeni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mies molemmat vihataan miehen exää. Ilman syytä tietenkään ei ketään vihata, mutta ex on ihan kamala tyyppi ja me molemmat voidaan vuosien kokemuksella sanoa että hän on vaan ihmisenä niin sietämätön.
Jos syyttä eksäänsä vihaa, on se vähän kummallista. Jos se viha sitä helpottaa, anna sen vihata. Ei sun tarvitse siitä vihasta välittää, mutta lasten asiat kyllä pitäisi kyetä hoitamaan.
Minun kokemukseni mukaan nämä exien vihaajat ovat olleet jotenkin tunne-elämältään häiriintyneitä. Varsinkin silloin, jos niitä vihantunteita vauhkotaan vielä uudessa suhteessa! Minunkin exäni petti ja teki ties mitä p*skaa, mutta olen päässyt noista asioista yli eikä tämä ihminen vaikuta elämääni mitenkään. En vihaa enkä rakasta, vaan hän on täysin ilmaa. Ihminen, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä eikä tarvitsekaan.
Jos uudessa suhteessa haukkuu ja/tai mustamaalaa exäänsä, niin se on jo varoitusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänellä on siihen pätevä syy eikä se ole mitenkään prioritettilistan kärkipäässä hänen elämässään. Esim. kaltoinkohdellut exäänsä tai heidän lapsiaan, huijannut rahallisesti tai muuten, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, pettänyt ja jättänyt. Onhan noita syitä mikä pistää vihaks.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on siihen pätevä syy eikä se ole mitenkään prioritettilistan kärkipäässä hänen elämässään. Esim. kaltoinkohdellut exäänsä tai heidän lapsiaan, huijannut rahallisesti tai muuten, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, pettänyt ja jättänyt. Onhan noita syitä mikä pistää vihaks.
Joo, tottakai pistää vihaksi ja aiheuttaa suurta vihaa, mutta niitä vihantunteita ei pidä purkaa enää uudessa suhteessa. Jos ryhtyy uuteen suhteeseen, niin menneistä pitää päästää irti ja käsitellä ne vaikeatkin asiat esimerkiksi ammattilaisella. Ei se uusi kumppani ole mikään psykologi, joka kuuntelee päivät pitkät kuinka katkera olet exäsi jäljiltä... Ei sen pitäisi mennä niin... Vihaa parempi "ase" on välinpitämättömyys! Unohtaa k*sipäät ja keskittyy tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissakin eksäänsä vihaavan miehen kanssa. Tässä syy, miksi mies vihaa eksäänsä:
-> mies sanoi alusta asti, ettei halua lapsia koskaan.
-> tämä nainen kertoi olevansa samaa mieltä, ja sanoi käyneensä sterilisaatiossa.
-> kondomit jätettiin pois n. puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.
-> nainen tuli raskaaksi ja salasi raskautensa mieheltä, kunnes se oli mahdoton enää peittää.
-> luonnollisesti kieltäytyi myös abortista. Tunnusti, että on aina halunnut lapsia, eikä ole sterilisaatiossa oikeasti käynyt.
-> mies päätti jäädä, koska ei halunnut viattoman lapsen kärsivän vanhempiensa tyhmyydestä.
-> nainen käytti alkoholia raskausaikana miehen toistuvista kielloista huolimatta.
-> lapsi syntyi lievästi kehitysvammaisena.
-> kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, paljastui naisen yli vuoden kestänyt sivusuhde.
-> nainen lähti perhe-elämään pettyneenä ja kyllästyneenä tämän sivusuhteensa vietäväksi.
-> mies jäi kahdestaan lapsen kanssa. Sai täyden huoltajuuden tietysti, koska nainen ei lasta halunnut.
-> mies on siis isä, vaikkei koskaan isäksi halunnut. Vain, koska eksä oli kiero ja uskomattoman törkeä.
Hyvä isä on kyllä, ei siinä. Rakastaa lastaan koko sydämestään. Lapsi ei tule koskaan tietämään olosuhteista, joissa syntyi, sen mies päätti: lapsi saa uskoa olevansa toivottu. Äidistään ei ole vuosiin kuulunut yhtään mitään, ja lapsi on siinä käsityksessä, että biologinen äitinsä on kuollut.
Jos joku nyt miettii, että aika paljon luotan miehen sanaan, niin kerron nyt vielä, että olin miehen ystävä tuona aikana, kun olivat yhdessä eksänsä kanssa. Paljon siis näin päällekin päin, ja loppu loksahti kohdalleen, kun aloimme seurustella ja kuulin nuo asiat.
Joskus se viha eksää kohtaan on enemmän kuin ymmärrettävää.
En seurustelisi. En kestä ympärilläni katkeria ja vihaisia ihmisiä. Shit happens ja on ihmisiä, jotka ovat loukanneet pahasti, mutta niin pitkään kuin siinä menneessä on kiinni ja tuntee vihaa, ei pysty suuntaamaan tulevaisuuteen ja tuntemaan rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissakin eksäänsä vihaavan miehen kanssa. Tässä syy, miksi mies vihaa eksäänsä:
-> mies sanoi alusta asti, ettei halua lapsia koskaan.
-> tämä nainen kertoi olevansa samaa mieltä, ja sanoi käyneensä sterilisaatiossa.
-> kondomit jätettiin pois n. puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.
-> nainen tuli raskaaksi ja salasi raskautensa mieheltä, kunnes se oli mahdoton enää peittää.
-> luonnollisesti kieltäytyi myös abortista. Tunnusti, että on aina halunnut lapsia, eikä ole sterilisaatiossa oikeasti käynyt.
-> mies päätti jäädä, koska ei halunnut viattoman lapsen kärsivän vanhempiensa tyhmyydestä.
-> nainen käytti alkoholia raskausaikana miehen toistuvista kielloista huolimatta.
-> lapsi syntyi lievästi kehitysvammaisena.
-> kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, paljastui naisen yli vuoden kestänyt sivusuhde.
-> nainen lähti perhe-elämään pettyneenä ja kyllästyneenä tämän sivusuhteensa vietäväksi.
-> mies jäi kahdestaan lapsen kanssa. Sai täyden huoltajuuden tietysti, koska nainen ei lasta halunnut.
-> mies on siis isä, vaikkei koskaan isäksi halunnut. Vain, koska eksä oli kiero ja uskomattoman törkeä.
Hyvä isä on kyllä, ei siinä. Rakastaa lastaan koko sydämestään. Lapsi ei tule koskaan tietämään olosuhteista, joissa syntyi, sen mies päätti: lapsi saa uskoa olevansa toivottu. Äidistään ei ole vuosiin kuulunut yhtään mitään, ja lapsi on siinä käsityksessä, että biologinen äitinsä on kuollut.
Jos joku nyt miettii, että aika paljon luotan miehen sanaan, niin kerron nyt vielä, että olin miehen ystävä tuona aikana, kun olivat yhdessä eksänsä kanssa. Paljon siis näin päällekin päin, ja loppu loksahti kohdalleen, kun aloimme seurustella ja kuulin nuo asiat.
Joskus se viha eksää kohtaan on enemmän kuin ymmärrettävää.
Eikö tuo menisi jo säälin puolelle? Ei tuollaista ihmistä jaksaisi edes vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissakin eksäänsä vihaavan miehen kanssa. Tässä syy, miksi mies vihaa eksäänsä:
-> mies sanoi alusta asti, ettei halua lapsia koskaan.
-> tämä nainen kertoi olevansa samaa mieltä, ja sanoi käyneensä sterilisaatiossa.
-> kondomit jätettiin pois n. puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.
-> nainen tuli raskaaksi ja salasi raskautensa mieheltä, kunnes se oli mahdoton enää peittää.
-> luonnollisesti kieltäytyi myös abortista. Tunnusti, että on aina halunnut lapsia, eikä ole sterilisaatiossa oikeasti käynyt.
-> mies päätti jäädä, koska ei halunnut viattoman lapsen kärsivän vanhempiensa tyhmyydestä.
-> nainen käytti alkoholia raskausaikana miehen toistuvista kielloista huolimatta.
-> lapsi syntyi lievästi kehitysvammaisena.
-> kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, paljastui naisen yli vuoden kestänyt sivusuhde.
-> nainen lähti perhe-elämään pettyneenä ja kyllästyneenä tämän sivusuhteensa vietäväksi.
-> mies jäi kahdestaan lapsen kanssa. Sai täyden huoltajuuden tietysti, koska nainen ei lasta halunnut.
-> mies on siis isä, vaikkei koskaan isäksi halunnut. Vain, koska eksä oli kiero ja uskomattoman törkeä.
Hyvä isä on kyllä, ei siinä. Rakastaa lastaan koko sydämestään. Lapsi ei tule koskaan tietämään olosuhteista, joissa syntyi, sen mies päätti: lapsi saa uskoa olevansa toivottu. Äidistään ei ole vuosiin kuulunut yhtään mitään, ja lapsi on siinä käsityksessä, että biologinen äitinsä on kuollut.
Jos joku nyt miettii, että aika paljon luotan miehen sanaan, niin kerron nyt vielä, että olin miehen ystävä tuona aikana, kun olivat yhdessä eksänsä kanssa. Paljon siis näin päällekin päin, ja loppu loksahti kohdalleen, kun aloimme seurustella ja kuulin nuo asiat.
Joskus se viha eksää kohtaan on enemmän kuin ymmärrettävää.
Eikö tuo menisi jo säälin puolelle? Ei tuollaista ihmistä jaksaisi edes vihata.
Ei voi sääliä ihmistä, jonka itsekkyyden vuoksi oma elämä meni ihan erilaiseksi kuin millaiseksi sen olisi halunnut menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissakin eksäänsä vihaavan miehen kanssa. Tässä syy, miksi mies vihaa eksäänsä:
-> mies sanoi alusta asti, ettei halua lapsia koskaan.
-> tämä nainen kertoi olevansa samaa mieltä, ja sanoi käyneensä sterilisaatiossa.
-> kondomit jätettiin pois n. puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.
-> nainen tuli raskaaksi ja salasi raskautensa mieheltä, kunnes se oli mahdoton enää peittää.
-> luonnollisesti kieltäytyi myös abortista. Tunnusti, että on aina halunnut lapsia, eikä ole sterilisaatiossa oikeasti käynyt.
-> mies päätti jäädä, koska ei halunnut viattoman lapsen kärsivän vanhempiensa tyhmyydestä.
-> nainen käytti alkoholia raskausaikana miehen toistuvista kielloista huolimatta.
-> lapsi syntyi lievästi kehitysvammaisena.
-> kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, paljastui naisen yli vuoden kestänyt sivusuhde.
-> nainen lähti perhe-elämään pettyneenä ja kyllästyneenä tämän sivusuhteensa vietäväksi.
-> mies jäi kahdestaan lapsen kanssa. Sai täyden huoltajuuden tietysti, koska nainen ei lasta halunnut.
-> mies on siis isä, vaikkei koskaan isäksi halunnut. Vain, koska eksä oli kiero ja uskomattoman törkeä.
Hyvä isä on kyllä, ei siinä. Rakastaa lastaan koko sydämestään. Lapsi ei tule koskaan tietämään olosuhteista, joissa syntyi, sen mies päätti: lapsi saa uskoa olevansa toivottu. Äidistään ei ole vuosiin kuulunut yhtään mitään, ja lapsi on siinä käsityksessä, että biologinen äitinsä on kuollut.
Jos joku nyt miettii, että aika paljon luotan miehen sanaan, niin kerron nyt vielä, että olin miehen ystävä tuona aikana, kun olivat yhdessä eksänsä kanssa. Paljon siis näin päällekin päin, ja loppu loksahti kohdalleen, kun aloimme seurustella ja kuulin nuo asiat.
Joskus se viha eksää kohtaan on enemmän kuin ymmärrettävää.
Toki, mutta hän on vihasta huolimatta päässyt exästään yli ja tämä exähän on "kuollut" heidän elämässä. Tuskinpa mies on sinulle itkenyt päivät pitkät, kuinka kamala nainen tuo exä oli? Hän on tehnyt sen mitä pitää ja mennyt elämässä eteenpäin!
voi voi taitaa se mies vieläkin olla kiinni jossain vanhassa heilassa. on ne miehet semmosia höppänöitä
No mulla oli sellainen kaveri joka haukkui exäänsä jatkuvasti, oli kuulemma kauhea narsisti yms. Kun lähennyimme tämän kaverin kanssa, kun itse juuri erosin, alkoi ihmeellinen painostus asioihin, ja myöhemmin syyllistäminen kun aloin jossain vaiheessa taas seurustelemaan enkä ollut siihen yhteydessä joka päivä. Lopulta välit meni poikki kun en enää kestänyt sen painostavaa käytöstä ja sanoin siitä suoraan, pisti samantien välit poikki. Kaveri on takertuva ja sillä itsellään narsistisia piirteitä. Myöhemmin seurusteli muutaman kk:n ja eron jälkeen taas alkoi exän haukkuminen julkisesti facebookissa. Vika on aina toisessa ja itse saa käyttäytyä miten huvittaa.
En haluaisi alkaa seurustella, jos toisella on paljon vihan tunteita eksäänsä kohtaan.
Hän ei ole vielä päässyt yli erosta.
Olen seurustellut muutaman vuoden uuden miesystäväni kanssa, ja en ole kuullut kertaakaan hänen haukkuvan eksäänsä. Toki heillä on useampi yhteinen lapsi, joten hyvät välit auttaa asioiden hoidossa. Muutaman kerran hän on päätään pyöritellyt, mutta itsekin olen hymyillyt samasta asiasta. Minulla itselläni on paljon viileämmät välit omaan exmieheeni, varmaan syystä että eksäni on jurottaja joka ei saa mitään aikaiseksi, ei puhu eikä pussaa :)
En seurustele, mutta onhan noita exiä kertynyt. Tiedän kyllä tuollaiset vihaajat, erittäin raskasta jos toinen puhuu jatkuvasti pahaa entisestään. Vaikka olisi pettänyt, jättänyt ja lyönyt, niin olisi parempi parkua jollekin muulle kuin nyksälle. Itselleni tulee yleensä muutenkin pahanpuhumisesta sellainen olen-pienemmän-puolella-olo, eli alan vähintäänkin epäillä onko puheisiin aihetta, monesti puolustan - vaikka sitä toisen eksää.
Joo, onneksi seurustelen :) Nehän ovat syystäkin exiä eikä niitä tulisi enää rakastaa tai ihailla. Mieluummin sitten halveksia ja vihata. Yleensä sekin tunne menee ajan myötä pois, jonka jälkeen niille ei enää viitsi suoda ajatustakaan.