Seurusteletko miehen kanssa, joka vihaa exäänsä?

Olen itse eronnut vuosi sitten ja ex-mieheni vannoi ensin 2,5 kuukautta rakkauttaan. Samalla tosin puhui minusta erittäin halveksivasti jopa vanhemmilleni. Sen jälkeen hän löysi uuden, jonka kanssa julistaa rakkauttaan. Minua hän on siitä asti vihannut. Minä koin suurta syyllisyyttä jättäessäni ihan hyvän miehen, joka minua niin kovin rakasti (=tarvitsi, läheisriippuvuuttahan se vain oli) ja kodin. Mutta kun sain sitten 4 kuukauden jälkeen selville, että uusi nainen jo jakamattomassa kodissamme lapsiansa yövytti syyllisyyteni kaikkosi. Se oli minulle eduksi, sillä en sitten tyytynytkään osituksessa siihen mihin syyllisenä olisin tyytynyt. Viha häiritsee kaikkea kanssakäymistä, jota lasten takia ei kuitenkaan voi välttää. Mistä tuo tärisevä viha oikein kertoo? Avioliiton aikanakin vältin tilanteita, joissa hän olisi suuttunut. Pääasiassa hän ei juuri tunteitaan uskaltanut näyttääkään. Koska ne yleensä läikähtivät aika hallitsemattomasti yli. Opin siis suojelemaan itseäni ja häntä hänen omilta tunteiltaan. Mutta miksi viha? Vieläkin, se pitää meidät kiinni toisissamme, emmekä pääse kumpikaan nauttimaan elämästä. Miksi vihata ihmistä jota kerran rakasti. Eikö vain voisi toivoa toiselle parasta? Ketään emme kuitenkaan voi omistaa.