Sektiokokemuksia (toipuminen, imetys, jne)

Suunnitelluissa sektoissa on hyvin vähän riskejä. Tilastollisesti hieman enemmän kuin alatiesynnytyksissä, mutta voinet olla rauhallisin mielin. "Voinet " siksi, etten tiedä tätä kasvaimen osuutta. 

Sektio on iso operaatio ja siitä toipuminen on varsin yksilöllistä. 

Eli sait vastausksia ihan minkälaisia tahansa, niin ei se sinun tulevasta tilanteesta kerro mitään. Toivon, että sinulla menee kaikki hyvin... useimmiten menee ihan hyvin. 

1. Poika syntyi torstaina, sunnuntaina kotiuduttiin.

2. Maidonnousu tapahtui ihan ns. aikataulussa, en käyttänyt mitään pumppuja, nälkäisimmillään sai korviketta. Itse pidin imettämisestä istuma-asennossa.

3. Vauvaa jaksoin hoitaa hyvin, ei mitään ongelmia. Mies oli töissä kuten normaalistikin, mutta huolehti aina kaikki vauvan iltatoimet kylvetyksineen jne.

4. Arvosana 10, sektio tehtiin tuon jälkeen vielä 2 kertaa.

Hei, itselläni koettuna molemmat synnytystavat, joten voin ainakin kertoa että minulla maito nousi tasan samalla tavoin kolmantena päivänä syntymästä molemmilla kerroilla. Kolmas päivä taitaa olla se yleisin, kun maito tulvahtaa rintoihin. Ja molemmilla kerroilla tarvitsin sähköpumppua siihen, että sain ylimääräiset maidot pumpattua pois (lähtivät keskosille). Ainoastaan hyvän imetysasennon löytäminen oli leikattuna hankalampaa, sillä vaikka toivuinkin hyvin ilman komplikaatioita, niin haava silti liikkuessa artisti ja hankaloitti etenkin sängyllä imettämistä.

Muuten ei juuri eroa, mutta tietysti isä hoiti ensi alkuun vauvaa, koska sektioituna olet kuitenkin ensimmäiset tunnit petipotilaana. Kolme päivää pidettiin silloin sairaalassa, en tiedä onko tämä sittemmin muuttunut? Aikaa omasta sektiostani on jo melkein 10v.

Suunniteltu sektio on varmasti paljon miellyttävämpi kuin kiireellinen, toivon sinulle hyvää synnytyskokemusta!

Miun molemmat lapset ovat syntyneet kiireellisellä sektiolla. Kokemukset oli hyvin erilaiset.

Esikoinen syntyi Jorvissa 1/17 viiden päivän epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen kun sain tulehduksen. Vauva meni teholle ja minä ryhmähuoneeseen, missä muilla äideillä oli vauvat. Teholla vauva sai korviketta pullosta vaikka toivoin muuta.

Vauva pääsi miun luo seuraavana päivänä ja mie vaadin päästä kotiin kolmantena päivänä. Osastolla sai leikkauskipuun vain buranaa, imetykseen ei tuettu jne. Pääsin imettämään vasta 6 päivää vauvan syntymästä imetysklinikalla. Päästiin eroon korvikkeesta. Pojan suolisto on todella huonossa kunnossa, yliherkkyyksiä, ongelmia painonnousussa jne.

Kuopus syntyi Joensuussa 8/18. Kävin pelkopolilla purkamassa edellistä kokemusta ja se oli hyvä ratkaisu.

Taas jouduttiin käynnistämään, mutta lääkärit lupas, että ei yritetä liian kauaa ettei käy samoin kun viimeks. Kun tulehdusoireet sit alkoi kolmantena päivänä niin vaadin sektion. Pojan sain rinnalle ekan kerran heräämössä ja sit tietenkin omassa huoneessa. Kipulääkkeet (pumppu ja vahvat suunkautta otettavat) purettiin pois hiljakseen. Lisämaidot annettiin imetysapulaitteen avulla ja ne oli luovutettua maitoa.

Molemmilla kerroilla miun maito on noussu heti kotona ja haava on parantunut hyvin ja nopeasti.

Terkkuja tutuille.

1. Miten toipuminen lähti käyntiin? Olitko pitkään sairaalassa ja kuinka kotiutuminen sujui?

Mulle tehtiin suunniteltu sektio 2/2018 vauvan perätilan vuoksi. Operaatio meni todella hyvin ja toipuminen lähti hyvin käyntiin. Kävelin jo samana iltana. Olimme sairaalassa 4 päivää, koska vauvan sokeriarvoja seurattiin. Kotiutuminen sujui hyvin.

2. Milloin maidonnousu tapahtui? Oliko tarvetta käsi- tai sähkökäyttöiselle rintapumpulle? Miten imetys sujui vai luovuitko imetyksestä? Vaikuttiko sektio vauvan imemiskykyyn? Onko hyviä neuvoja, jotka auttoivat imetystä, esim. hyvä imetysasento?

Maidonnousu tapahtui muutama päivä sektiosta ja sen kyllä huomaa - believe me! Käsittääkseni maidonnousu ei ole synnytystavasta riippuvainen, vaan se lähtee käyntiin kun istukka irtoaa (jos joku tietää paremmin, niin voi toki korjata). Meillä ei imetys kuitenkaan lähtenyt käyntiin, koska vauvamme oli niin pieni, että onnistui saamaan kunnollisen imuotteen vasta noin 2 kuukautta vanhana ja silloin oli jo liian myöhäistä. Mulla maidon tulo kerrassaan vaan hyytyi, vaikka pumppasin ja tein vaikka mitä temppuja imetyksen onnistumiseksi. Rintapumppu oli kyllä ihan hyvä, mutta ei riittänyt huijaamaan maidontuotantoa.

3. Miten jaksoit hoitaa vauvaa ensimmäisinä päivinä ja viikkoina? Oliko asioita, joita et pystynyt tekemään? Osallistuiko mies vauvan hoitamiseen tai saitko muuta apua läheisiltä?

Hyvin jaksoin hoitaa. Hiukan kivuliasta oli ainoastaan ponnistaminen ensimmäisten päivien aikana. Viikon päästä en tarvinnut edes kipulääkkeitä enää. Sain kyllä apua mieheltä ja läheisiltäkin, mutta sektioon se ei liittynyt.

4. Minkä arvosanan antaisit jälkeenpäin sektiolle? Olisitko valmis menemään uudestaan?

Kyllä antaisin 10. Menisin ilman muuta uudelleenkin.

En olisi ollut valmis uuteen sektioon ekan jälkeen, mutta pakko oli, koska en saanut perätilavauvaa synnyttää. Eka sektio oli kammottava kokemus 90-luvulla, toka oli paljon helpompi 2000-luvulla. Ekan kammottavuus johtui kipulääkkeiden pihtailusta sairaalassa, mutta nykyäänhän lääkitään tosi hyvin, joten kivuista ei tarvitse kärsiä. Eka tehtiin epiduraalipuudutuksessa, toka spinaalilla, ja spinaali oli mun mielestä puudutuksena kamalampi, kun tuntui, etten pysty hengittämään, ja verenpainekin romahti leikkauksen aikana muutamaan otteeseen. Toipuminen sektioista oli lähes yhtä nopeaa kuin synnytyksistäkin eikä lisämaitoakaan tarvinnut vauvoille antaa. Tein vaunulenkkejä jo viikon kuluttua leikkauksista. Sairaalassa olin toisen sektion jälkeen kolme päivää. Vauva kellastui, joten en päässyt aikaisemmin kotiin. Itse hoidin vauvan alusta alkaen.

1. Vauva syntyi torstain ja perjantain välisenä yönä. Tiistaina kotiuduttiin. Olin todella kipeä ainakin pari ensimmäistä viikkoa, sitten pystyin vähitellen lopettamaan särkylääkkeet. Leikkaushaavan lisäksi vaivasi hillitön päänsärky.

2. Sairaalassa jo ensimmäisinä päivinä, ei tarvibut pumppua avuksi. Imetys sujui ihan hyvin. Alkuun oli vaikeaa kun ei itse pystynyt olemaan oikein missään asennossa saatika vaihtamaan sitä asentoa.

3. Ihan ok, mies auttoi sen mitä piti ensimmäisinä viikkoina. Enemmänkin olisi voinut.

4. 5. Sektioon jouduttiin kahden tunnin tuloksettoman ponnistusvaiheen jälkeen. Kumpikaan synnytystapa ei kuulosta houkuttelevalta. Kivut oli tietysti oma juttunsa, mutta oli hirveää maata itse kursittavana ja heräämössä YKSIN. Näin vauvan kunnolla vasta viiden tunnin kuluttua syntymästä. Silloinkin hoitajat olivat jo pakottaneet miehen lähtemään kotiin nukkumaan. En päässyt kokemaan ollenkaan sitä että olisimme voineet yhdessä perheenä ihmetellä vastasyntynyttä, vaan kumpikin vietti vauvan kanssa ensin yksin aikaa.

Vauva syntyi sunnuntainan ja torstaina kotiuduttiin. Maito nousi hyvin ja täysimetin melkein kuusi kuukautta. Pari ekaa päivää oli tuskaisia, kun ei pystynyt seisomaan suorassa, mutta todella nopeati toivuin. Kotona en enää muistanut ottaa särkylääkkeitä ja kun sain viikon jälkeen niitit pois, jouduin muistuttamaan itselleni, että olen toipilas. Ainoastaan kyljellään imettäminen ei onnistunut pariin viikkoon (jotenkin siinä tuli painetta haavaan, vaikkei muuten tuntunutkaan). Imetin siis aluksi istuen, mikä yöllä oli vähän tylsää, mutta onneksi helpotti parissa viikossa. Turussa vauva onneksi odotti heräämössä ja sain sen heti viereeni, joten saatiin siinä yhdessä toipua. Erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan.

Itellä oli puolisuunniteltu sektio (leikattiin raskausmyrkytyksen takia seuraavana päivänä). Leikkaus itsessään meni hyvin, lapsi tuli heti syliin kun tuli mahasta. Sitten meni isänsä kanssa siksi aikaa halimaan että minulla palautui tunto jalkoihin, sitten vauva tuotiin ekalle imetykselle. Maidon nousussa meni pari päivää, lapsi sai verensokerin heittelyn takia lisämaitoa. Lapsi syntyi ma, kotiin päästiin to. Mieheni oli lomalla viikon lapsen syntymästä ja auttoi paljon kun olin kipeä, mutta aika pian pystyi lähtemään liikkeelle ja kivut helpottu pikkuhiljaa. Ehkä pari viikkoa meni ja sen jälkeen oli enää pientä kivistystä. Imetys sujui moitteettomasti, pumppua käytin ehkä kolmesti jos jouduin johonkin menemään hetkeksi. Vauvan isä hoiti kodin ja vaipanvaihdot, minä vauvan viihdytyksen ja ruokinnan. Sinänsä oli helppo lapsi että viihtyi sylissä myös paikallaan eikä tarvinut koko ajan kanniskella tms.

Koen että sejtio meni hyvin ja sopi minulle hyvin (olen melko kapealanteinen ja huolestutti miten lapsi mahtuu. Menisin ehdottomasti uudestaan sektioon, jos vaihtoehtona olisi käynnistys. Henkilökunta oli osaavaa, joskin hyvin kliinistä, eli ainut mistä minulle puhuttiin oli minun ja vauvan vointiin liittyvää, yksi taisi onnitella kun vauva syliin annettiin. Mutta toki mielummin osaavaa henkilökuntaa kuin sähläävät yliystävälliset auttajat.

Vastaan sektiot A = kiireellinen muuttunut elektivinen sektio perätilan vuoksi, synnytys käynnistyi ja eteni nopeasti, B = elektiivinen sektio ensimmäisen sektion vuoksi (jouduttiin tekemään kohtuun suuri pystyviilto joka ei kestäisi ponnistusvaihetta)

1. A) Olin sektion jälkeen ihan hirvittävän kipeä. En päässyt ensimmäisenä päivänä edes istumaan muusta puhumattakaan. Syynä oli se että leikkauksessa syntyi kiinnikkeiden vuoksi tavallista enemmän leikkuupintaa, kiireen vuoksi epipumppu jäi laittamatta, vuodon vuoksi ibuprofeeni oli pannassa ja oman pökkeröisyyden ja osaston ruuhkatilanteen vuoksi kipulääkitys laiminlyötiin. Kohdun painaminen oli ihan hirveää kidutusta, koska kohdussa oli poikkeuksellisesti pitkät viillot molempiin suuntiin ja maha muutenkin saksittu. Menetin myös reilusti verta, mutta hb lähti niin hyvin nousuun että vältyin verensiirrolta. Sektion haastavuus johtui kuitenkin omasta leikkaushistoriasta eli ei ole mitenkään tavanomaisesti odotettavissa tällaista. Olin sairaalassa 3 yötä jonka jälkeen kotiuduin "väkisin" kun en kestänyt enää olla siellä, kotona sain paaaaaljon enemmän ja nopeammin apua puolisolta kuin osastolla kätilöiltä. Kotiuduttuani kävelin kumarassa vielä monta viikkoa kipujen vuoksi ainakin iltaa kohden, ja öisin asennon vaihtaminen nosti pitkään kyynelet silmiin.

B) Olin heti synnytyksen jälkeen käytännössä kivuton, leikkuupöydältä sänkyyn siirrettäessä käytin jo omia jalkoja ja kipupumpun ansiosta kävelin vaivattomasti samana päivänä. Seuraavana päivänä kätilöt ihmettelivätkin osastolla liikkumistani, että "et näytä eilen sektioidulta", ja pumpusta luovuttiin. Senkin jälkeen kivut olivat varsin maltillisia. Kotiuduin kahden yön jälkeen oikein hyvävointisena, ja samana iltana leivoin esikoisen kanssa pikkuleipiä.

2. Imetin molempia lapsiani lopulta 2-3 vuotta, mutta alussa maito nousi hitaasti ja molemmat tarvitsivat lisämaitoa painonnousun tueksi 3-4 ensimmäistä kuukautta. Pumpulle en herunut, en siinäkään vaiheessa kun rinnasta riitti vauvalle ainoaksi ravinnoksi. Tämä kuitenkin on varmaan joku rinnoistani eikä sektiosta johtuva juttu joten ei siitä sen enempää. Maidonnousua sektion jälkeen voi nopeuttaa stimuloimalla rintoja käsin lypsäen rv38+, suosittelen.

Höh, valittaa liian pitkästä tekstistä, pitää laittaa kahdessa osassa.

10 jatkaa

3. A) Ensimmäisen sektion jälkeen olin todella vaivalloinen. Tosiaan pitkään paikallaan olon jälkeen pienikin liike tuntui hirveältä, joten mies pomppi yöllä siirtämään vieressä nukkuvaa vauvaa lähemmäs kun minä en vain pystynyt. Sain mieheltä todella paljon apua ja hän olikin onneksi kotona 4 viikkoa (kesäloma+isyysvapaat). Mistään siivoiluista tai muista ei voinut edes puhua alussa.

B) Toisen sektion jälkeen jaksoin hoitaa vauvaa hyvin, mutta 2,5-vuotiaan esikoisen kanssa tarvitsin tietysti apua koska en saanut nostaa häntä. Mies oli tuolloinkin kotona 3 viikkoa ja mummo kävi välillä viemässä isompaa ulos. Vauvan ollessa 3-4 viikkoa oltiin jo ensimmäistä kertaa avoimella päiväkodilla, koska vauvaa piti imettää ihan koko ajan ja isompi pitkästyi kotona katsomaan sitä että minä istun sohvalla tissi suussa. Tämän sektion jälkeen vointini oli niin hyvä että nostokielto meinasi unohtua ja hankinkin mahdollisesti omaan  varomattomuuteeni liittyen (??) nestekertymän haavaan pari viikkoa sektion jälkeen, se taas oli jonkin aikaa kipeä mutta parani itsekseen.

4. En osaa antaa arvosanoja :) Elävä vauva tuli molemmista. Menin uudestaan, vaikka eka oli se ihan hirveä. Jälkimmäinen oli varsin jees. Ensimmäisestä jäi kyllä todella huono fiilis, paitsi täysin penkin alle mennyt kivunhoito niin myös se ettei minulle pyynnöistäni huolimatta kerrottu leikkauksen aikana mitään (esim. sitä että NYT vauva on syntynyt, piti kysyä monta kertaa), vauvaa ei näytetty minulle kunnolla, heräämökeikka ja siten erossaolo vauvasta venyi yli 4-tuntiseksi vuorovaihdon vuoksi. Vauva tuntui ihan vieraalta aluksi, varastetuksi, ja tunsin itseni ihan arvottomaksi äitinä (varsinkin kun se imetyskin takkusi) ja koin saavani tosi huonoa hoitoa osastolta (mikä johtui ihan siitä että siellä oli käytäväpaikoillakin äitejä, kätilöt varmasti tekivät parhaansa). Ennen toista kävin juttelemassa synnytyspelkopolilla, ja toisen sektion aikaan moni käytäntö oli muuttunutkin, itse leikkaus oli helpompi ja tulin kuulluksi ihan eri tavalla, ane-hoitaja kertoi minulle leikkauksen etenemisestä, sain tuoda vauvalle oman pyyhkeen johon hänet käärittiin, sain nähdä vauvan kunnolla, erossaolo jäi lyhyemmäksi ja hyvän kivunhoidon vuoksi pystyin hoitamaan vauvaa heti itse.

Eli vinkkini sinulle: puhu toiveistasi ja vaadin kunnon kivunhoitoa! Jos mahdollista, lypsä saman päivän aamuna pieni tilkka omaa maitoa lääkeruiskuun ja kuljeta kylmässä sairaalaan, joten jos joudutte olemaan hetken erillään alussa niin vauva voi silti saada omaa maitoasi :)

Tuleva mamma -89 kirjoitti:

Hei!

Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia sektioista (suunniteltu/kiireellinen/hätäsektio). Sain kuulla jo ensimmäisessä ultrassa ison kasvaimen olevan sen verran alhaalla, että alatiesynnytys ei onnistu.

Alustavasti koen sektion pelottavampana kuin alatiesynnytyksen. Monesti pelotellaan että se sisältää enemmän riskejä ja oma hormonitoiminta ei kerkiä mukaan vauvan syntymään, mikä näkyy mm. maidonnousussa. Myös kivut ja oma toimintakyky vauvan kanssa huolestuttavat.

Kiinnostaisi tietää:

1. Miten toipuminen lähti käyntiin? Olitko pitkään sairaalassa ja kuinka kotiutuminen sujui?

2. Milloin maidonnousu tapahtui? Oliko tarvetta käsi- tai sähkökäyttöiselle rintapumpulle? Miten imetys sujui vai luovuitko imetyksestä? Vaikuttiko sektio vauvan imemiskykyyn? Onko hyviä neuvoja, jotka auttoivat imetystä, esim. hyvä imetysasento?

3. Miten jaksoit hoitaa vauvaa ensimmäisinä päivinä ja viikkoina? Oliko asioita, joita et pystynyt tekemään? Osallistuiko mies vauvan hoitamiseen tai saitko muuta apua läheisiltä?

4. Minkä arvosanan antaisit jälkeenpäin sektiolle? Olisitko valmis menemään uudestaan?

- Huolestunut, rv 18+2

1. Kolme suunniteltua sektiota, jokaisesta viidentenä päivänä kotiin. Kotiutuminen sujui hyvin, ongelmia ei tullut. Hoidin jokaisen vauvan itse syntymää seuraavasta päivästä eteenpäin, jos vauva oli vvo:lla niin kävin siellä sylittelemässä ja syöttämässä ja vaihtamassa vaipan. 

2. Maito nousi toisena päivänä. Toisessa raskaudessa jouduin aloittamaan rankan lääkityksen + hoidot heti synnytyksen (sektio siis sekin) jälkeen ja imetys oli kielletty: jouduin ottamaan maidon nousua estävän lääkityksen kahteen kertaan, ennenkuin tyrehtyi. Pumpulle ei ollut tarvetta, sektio ei vaikuttanut imemiskykyyn ollenkaan.

3. Hoidin vauvan itse kun heräsin nukutustokkurasta, kotona oli sektion jälkeiset 6 viikkoa lastenhoitaja auttamassa (palkkasimme itse) toisen ja kolmannen raskauden jälkeen. Meillä oli käytössä myös korvike, joten mies otti osan yöheräämisistä syöttöineen, tämä tehtiin jokaisen lapsen kanssa eikä kumpikaan päässyt turhan väsyneeksi edes kolmannen lapsen kohdalla.

4. Arvosana 10+, en muuta haluaisi jatkossakaan.