Miksi kaikki ovat nykyään masentuneita?
Siis kaikki! Onneksi ainakaan vielä kukaan oman perheen jäsen ole masentunut. Muuten niin kaverit kuin myös työkaverit ovat masentuneita ja sanovat, etten ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on.
Mikä masentaa juuri nyt? Haluan ymmärtää. Olen yrittänyt keskustella mutta monesti levy on jäänyt jumiin johonkin menneisyyden kohdalle, jolloin asuinkumppani ja elämäntilannekin oli täysin toinen. Kannattaako sitä exää muistella ja masentua nyt jos jutusta ei tullut mitään ja nykyisen kanssa homma toimii?
Kommentit (66)
Minua masentaa tähän aikaan vuodesta ihan jo pimeyden takia. Lisäksi minua masentaa väärä alavalinta ja se, että olen ylikuormittunut.
Hajoita yhteisöllisyys ja hallitse politiikka.
Maailma tuhoutuu ympäriltä, onhan se aika toivotonta, kun enää ei voi edes sulkea silmiään siltä.
Ai minäkin? No hyvä kun kerroit, olisi jäänyt itseltä huomaamatta!
Kun en ole,vaikka minulla on ajoittain todella rasittava ja epäoikeudenmukainen puoliso .
Ollut sellainen koko ikänsä.suurimman osan ajasta ihan ihmisiksi.
Mutta ei masenna minua tippaakaa.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/miksi-masentunut-lapsi-hylkaa
Mä ainakin hylkään masentuneena siksi, että kuolema pyörii mielessä ja siksi ei tunnu mielekkäältä olla kenenkään kanssa kovin läheinen ja aiheuttaa lisää tuskaa. Onkohan tuo kovin hyvä neuvo, että pitäisi ottaa ongelmat rennommin?
Vähän ot, mutta sivuaa aihetta kumminkin läheisesti enkä jaksa luoda omaa alkua.
Huonon ravinnon aiheuttamat puutostilat on yksi syy. Ja mitä masentuneempi, sitä vähemmän usein miettii ruoan ravintoarvoja.
Yllätyin kuinka paljon itse piristyin pelkästään ruokavalion tarkkailulla, kun olen vuosia saanut ties mitä lääkkeitä aina vain pahentuviin oireisiin.
Toinen selitys onkin sitten nuo lääkkeet, joita tuputetaan liikaa ongelmien juurisyiden käsittelyn sijaan. Jos on oikea ongelma elämässä, mitä siihen lääkkeet sivuvaikutuksineen ja vieroitusoireineen auttaa. Samoin jos masennustila johtuukin fyysisistä syistä, joita ei myöskään viitsitä tutkia.
Itsellä tuntuu ahdistus kumpuavan jo ihan hermorakenteesta ilman ilmeisiä (tarpeeksi isoja) syitä. Ahdistus sekä masennusajatukset juontavat juurensa lapsuuteen, kotikasvatukseen ja 9 vuoden yhtäjaksoiseen koulukiusaamiseen, ts ahdistus/stressi jäi pitkäaikaisesti päälle. Kaiken tuon jälkeen en löydä enää off-nappulaa.
Tämän lisäksi uskon työelämän vaativuuden lisääntymisen, ihmisten yksinäisyyden ja hysteerisen kulutusyhteiskunnan vaikuttavan asiaan. Minkä lisäksi yksinkertaisesti se, että tulee kaikenlaisia aistiärsykkeitä jostain koko ajan.
Se on vaan se sun punavihree kupla.
Bongaatko vaan masennusjutut, kiinnostaa sinua, miksi?
Ahdistaa kun elämä "pitää" elää jollain tietyllä tavalla, tai joutuu ongelmiin. Haluaisin muuttaa lasten kanssa keskelle korpea kotiin (kotitaloon/mökille) mutta kun eihän niin saa tehdä enää nykymaailmassa. Ellei sitten synny sinne, olen kaksi sukupolvea myöhässä. Lisäksi toki haluan että lapseni saavat normaalin koulutuksen kaupungissa, eli joudun kärvistelemään täällä vielä 15 vuotta.
En tunne ketään lisäkseni. Mulla syy miehettömyys ja tissittömyys.
Mulla saattaa vaikuttaa kotikasvatus ja se, että työpaikkaa etsiessä annoin periksi isän vaatimuksille. Oon ollut yli 20 vuotta isäni unelmatyössä. Itseluottamus ei koskaan riittänyt hakeutua muualle, en usko, että pystyn parempaan. Olen käytännön asioissa typerä.
Tietenkään vanhempiaan ei voi syyttää kaikesta.
Koska ihmiset eivät huomioi, eivätkä halua ymmärtää biologian merkitystä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Koska ihmiset ei ymmärrä että joskus iha vaa v-tuttaa eikä se tarkoita heti että on masennus..
En ole masentunut. En toisaalta vertaile itseäni muihin. Olen sulkenut kaikki sometilini, Facebookin jo 3 vuotta sitten.
En tee asioita pelkästään hetken huumasta vaan niin että jälkeenpäin jää hyvä mieli - ystävällisyys, avantouinti, liikunta, ulkoilu säällä kuin säällä.
Jotain outoa on tosiaan tapahtunut ihmisille muutaman vuoden aikana. Melkein joka toinen läheinen on tullut hulluksi tai masentunut.