Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki ovat nykyään masentuneita?
12.12.2018 |
Siis kaikki! Onneksi ainakaan vielä kukaan oman perheen jäsen ole masentunut. Muuten niin kaverit kuin myös työkaverit ovat masentuneita ja sanovat, etten ymmärrä kuinka vaikeaa heillä on.
Mikä masentaa juuri nyt? Haluan ymmärtää. Olen yrittänyt keskustella mutta monesti levy on jäänyt jumiin johonkin menneisyyden kohdalle, jolloin asuinkumppani ja elämäntilannekin oli täysin toinen. Kannattaako sitä exää muistella ja masentua nyt jos jutusta ei tullut mitään ja nykyisen kanssa homma toimii?
Kommentit (66)
Kokeilkaas vaikka jättää ne seiskapäivää ja feisbookit vähemmälle ja keskittykää omaan elämään.Myöskin se että lopettaa uutisten jatkuvan seuraamisen parantaa kummasti oloa.Myöskin tavaran perässä juokseminen syö ihmistä syövän lailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuksen aika alkanut. Tulee suuria muutoksia maailmaan.
Sanopa se. Elämä on yleisesti ottaen liian helppoa. Sitten valitetaan kaikista pikkuasioista. Ihminen joutuu negatiivisuuden kierteeseen, vaipuu itsesääliin, elämänhallinta pettää -> masennus. Mukana myös tietenkin perisuomalaista kateutta niitä kohtaan, joilla menee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuntuu ahdistus kumpuavan jo ihan hermorakenteesta ilman ilmeisiä (tarpeeksi isoja) syitä. Ahdistus sekä masennusajatukset juontavat juurensa lapsuuteen, kotikasvatukseen ja 9 vuoden yhtäjaksoiseen koulukiusaamiseen, ts ahdistus/stressi jäi pitkäaikaisesti päälle. Kaiken tuon jälkeen en löydä enää off-nappulaa.
Tämän lisäksi uskon työelämän vaativuuden lisääntymisen, ihmisten yksinäisyyden ja hysteerisen kulutusyhteiskunnan vaikuttavan asiaan. Minkä lisäksi yksinkertaisesti se, että tulee kaikenlaisia aistiärsykkeitä jostain koko ajan.
Hyvä kirjoitus.
Kaiken lisäksi media rikos-ja väkivalta painotteisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä masentaa jatkuva väsymys ja totaalinen uupumus. Olem vuosia taistellut sen kanssa ja syönyt aina todella terveellisesti, liikkunut säännöllisesti ja tehnyt todella töitä terveyteni eteen, silti mikään ei tuo vastetta.
On pari väsyttävää kroonista sairautta munuaisten ja kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkityskään ei ole auttanut.
Ja ferritiini on yli sata, D- ja B12-vitamiinitasot ovat erittäin hyvät kuten foolihappokin.
Mutta kun elämä on yhtä taistelua väsymyksen kanssa, pelkkää sumua, muistihäiriöitä jne. Niin viimein se alkoi masentaa vaikka pitkään taisteli vastaan. Kymmenen vuotta mennyt elämässä hukkaan, mennyt elämä ohi.
Yhteisöllisyyden heikkeneminen, jatkuva riittämättömyyden tunne loputtomien vaatimusten edessä, jatkuva kilpailu esim. työpaikoista ja työpaikoilla, yleinen levottomuus yhteiskunnassa ja ihan globaalistikin, ympäristöongelmat, jatkuvat teknologinen muutos, mikään ei tunnu pysyvän samana, teknologia aiheuttaa helposti myös erilaisen informaation tuottamaa ylikuormitusta jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska useimmilla suomalaisilla ei ole elämässään mitään muuta tarkoitusta tai arvoa kuin raha. ja sehän tunnetusti harvan tekee onnelliseksi, paitsi ehkä Trumpin. Hyvä olo oikein sädehtii siitä miehestä. OOh
Se johtuu siitä että fazer on laittanut suklaan ja muut karkit täyteen palmuöljyä joka tutkitusti tappaa mahalaukun hyvät bakteerit ja saa toksiset bakteerit lisääntymään. Tämä taas saa suoliston vuotamaan joka taasen johtaa puutoksiin aivojen välittäjäaineissa (mm. dopamiini, seratoniini) kun ruoasta ei enää imeydy kaikkia välttämättömiä aminohappoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapainoa ei ole. Emme kuuntele kehoa ja kehon rytmiä, vaan menemme aikataulu edellä.
Emme mene vessaan kun on hätä, kun "ei nyt ehdi".
Emme syö kun on nälkä, kun on kiire häseltää muuta ja "pieni paasto voi tehdä vain hyvää - syön sitten illalla".
Emme mene ajoissa nukkumaan, kun "pitää tässä nyt ehtiä vähän omaa aikaakin viettää kun lapset vihdoin nukkuvat".
Sitten ihmettelemme, kun pää ihan humisee ja tulvii huonoja ajatuksia, kipua ja särkyä, ruoka ei tunnu imeytyvän kun sitä vihdoin saa syödäkseen, uni ei tule vaikka laitoimme valon pois. Keho viestittää, että jokin on pielessä ja mieli etsii ympäriltä että jaa mikähän nyt on pielessä, se on varmasti anopin/pomon/puolison syy... Sisällä jyskää se e p ä t a s a p a i n o.
Keholla olisi oma aikataulunsa ja rytminsä, mutta me venytämme rajojamme kun meillä on tavoitteet joihin pää pyrkii ja unohtaa kokonaisvoinnin.
Sitten jaksamisen venyttämiseksi nappaamme vähän lääkettä. Keho edelleen huutaa "Hei, milloin palataan normaaliin? Milloin pysähdyt kuuntelemaan itseäsi?".
Nyt joulunaikaan, olisiko se hyvä hetki kaikille vain pysähtyä tutkimaan mitä minulle kuuluu?
Mua ”masentaa” se, etten kovasta työnteosta huolimatta saanutkaan opintojani vastaavaa työpaikkaa.
Eli yhtä tyhjän kanssa lukea itsensä ensin hyvään yliopistoon sisään, opiskella kiitettävät arvosanat tenteistä, tehdä loistava gradu ja tyytyä samoihin pienipalkkaisiin paskahommiin kuin olisin päätynyt ilman koulutustakin.
Nyt sitten työttömänä tyrkytetään kaikenlaista ilmaishommaa ja harjoittelua yrityksiin ja julkiselle asiantuntijahommiin, joihin voisin oikeasti mennäkin (ja joihin haenkin), mutta normaalilla tehtävästä maksettavalla palkalla! Kuka muka oikeasti olettaa, että minua kiinnostaa tehdä kaiken tämän jälkeen oikeita, koulutustani vastaavia töitä i l m a i s e k s i, HÄH?
Hyvä Suomi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on lähipiirissä vanhempiensa lämpimästi rakastama, hyvin hellällä kädellä kasvatettu aikuinen, jolla elämässä on aina ollut helppoa, hemmoteltu suorastaan. Muutama poikaystävästä ero, ei mitään sen dramaattisempaa.
Hänpä sitten otti ja masentui vuosiksi ja oli erittäin itsekeskeinen. Mietin sitä, että kumpi tulee ensin: seuraako masennuksesta täydellinen itsekeskeisyys ja oman navan tuijottaminen. Vai masentuvatko itsekeskeiset ihmiset helpommin, koska koko ajan keskittyvät siihen, että "miltä minusta tuntuu", "mitä minä haluan". "Miksi tuo ihminen ei kohtele minua niin kuin minä haluan ja ansaitsen"
Mielestäni ihmiset, jotka keskittyvät perheeseensä ja perheensä hyvinvointiin, eivät masennu ollenkaan niin helposti. Kun kaikki ei ole siitä omasta navasta kiinni
Itselläni suvussa kaksi "tekomasentunutta" . Eli ensin oli mokattu itse parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla. Ei kerrottu puolisolle vaan "masennuttiin". Siinä vaiheessa kun kävi käry sivusuhteista masennus hävisi kuin itsestään kun stressaava asia oli paljastunut ja pystyi aloittamaan avoimen suhteen kun puoliso otti eron.
Kaksi lähes identtistä tapausta, eri ikäisiä tosin. Mutta molemmat väittivät olevansa masentuneita ja saivat jopa hoitoa siihen, lääkkeitä ja terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä että fazer on laittanut suklaan ja muut karkit täyteen palmuöljyä joka tutkitusti tappaa mahalaukun hyvät bakteerit ja saa toksiset bakteerit lisääntymään. Tämä taas saa suoliston vuotamaan joka taasen johtaa puutoksiin aivojen välittäjäaineissa (mm. dopamiini, seratoniini) kun ruoasta ei enää imeydy kaikkia välttämättömiä aminohappoja.
Ihan hyvä pointti, mutta täytyi ihan nousta katsomaan kaapissa olevasta Fazerin sinisestä sisällysluetteloa ja siinä EI ole palmuöljyä. Älä yleistä äläkä mollaa yritystä, joka kuitenkin on Suomen vanhimpia työllistäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lähipiirissä vanhempiensa lämpimästi rakastama, hyvin hellällä kädellä kasvatettu aikuinen, jolla elämässä on aina ollut helppoa, hemmoteltu suorastaan. Muutama poikaystävästä ero, ei mitään sen dramaattisempaa.
Hänpä sitten otti ja masentui vuosiksi ja oli erittäin itsekeskeinen. Mietin sitä, että kumpi tulee ensin: seuraako masennuksesta täydellinen itsekeskeisyys ja oman navan tuijottaminen. Vai masentuvatko itsekeskeiset ihmiset helpommin, koska koko ajan keskittyvät siihen, että "miltä minusta tuntuu", "mitä minä haluan". "Miksi tuo ihminen ei kohtele minua niin kuin minä haluan ja ansaitsen"
Mielestäni ihmiset, jotka keskittyvät perheeseensä ja perheensä hyvinvointiin, eivät masennu ollenkaan niin helposti. Kun kaikki ei ole siitä omasta navasta kiinni
ei siinä aina auta ns kultainen lusikka (perseessä) syntyminen ,kun vallitseva yhteiskunta on toisen ketjun mukaan mielisairas. tottakai siinä syyllisyyttä omista hyvistä lähtökohdista kun muille menee niin huonosti. ja tosiaan arvoja ei ole kellään. aka masennus
Se on nyt trendikästä. Minäkin kuvittelen itseni kauniiksi vaikka olenkin ihan tavis.
Verrataan somessa omaa elämää muiden teeskenneltyyn elvistelyyn ja jopa alkaa masentaa.
Maailmaon pelkkää onnellisuuden ja rikkauden teeskentelyä. Silti ei olla onnellisia, koska valhe.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuntuu ahdistus kumpuavan jo ihan hermorakenteesta ilman ilmeisiä (tarpeeksi isoja) syitä. Ahdistus sekä masennusajatukset juontavat juurensa lapsuuteen, kotikasvatukseen ja 9 vuoden yhtäjaksoiseen koulukiusaamiseen, ts ahdistus/stressi jäi pitkäaikaisesti päälle. Kaiken tuon jälkeen en löydä enää off-nappulaa.
Tämän lisäksi uskon työelämän vaativuuden lisääntymisen, ihmisten yksinäisyyden ja hysteerisen kulutusyhteiskunnan vaikuttavan asiaan. Minkä lisäksi yksinkertaisesti se, että tulee kaikenlaisia aistiärsykkeitä jostain koko ajan.
Jäin miettimään kommenttisi jälkimmäistä kappaletta ja erityisesti hysteeristä kulutusyhteiskuntaa. Olemme kuitenkin jo vuosia eläneet yhteiskunnassa, jossa ensin aluksi pienissä ryhmissä ja sitten yhä suuremmissa kuluttamista ei olekaan enää arvostettu samalla tavalla kuin ennen. Ympäristöasiat, eettisyys, ekologisuus...nehän ovat tätä päivää. Jos yletön kuluttaminen ahdistaa, voi kuitenkin itse omalla, vaikkakin pienellä panostuksellaan, olla osallistumatta hysteeriseen kuluttamiseen. Hengenheimolaisia löytyy jo lukuisia. Toinen asia on tuo yksinäisyys. Koskaan maailmassa ei ole ollut näin paljon erilaisia kanavia ja tapoja tutustua muihin ihmisiin. Miksi silti yksinäisyys lisääntyy? Voisiko taustalla ollakin se, että kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on paljon, ollaankin vähän hukassa, kun ei tiedetä, minkä niistä valitsisi? Oliko elämä helpompaa silloin, kun se oli sekä fyysisesti että henkisesti raskasta, mutta vaihtoehtoja oli vain vähän jos lainkaan? Kun perunaa syötiin, koska sitä sattui olemaan, eikä tarvinnut miettiä, valitseeko vegeruokavalion, paleoruokavalion, raakauokavalion, Itämeren ruokavalion vai minkä ruokavalion? Kun vanhemmat, sisarukset, sedät, tädit ja serkut olivat tärkeimmät ihmissuhteet, koska kaikki asuivat samassa kylässä? Kun töitä tehtiin leipänsä eteen eikä sen perusteella, millaisesta työstä tykkäisi tai missä olisi kivat työkaverit?
Kaikille ei riitä nuoria miljonäärihughgrantteja niin tietenkinhän se sitten alkaa masentaa kun elämä ei antanutkaan ilmaista miljonäärilaiffia jossa pelkästään olemassaolollaan saa kaiken mitä haluaa.