Synnytyksen jälkeen yksin kotiin

Eipä tuo miltään hyvältä isältä vaikuta.

Täh? Jos välittäisin lapsestani niin varmasti tulisin varmistamaan, että pääsee äidin kanssa turvallisesti kotiin. Vaikka kuinka olisi välit solmussa tuon äidin kanssa.

Onko ketään, lähisukulaista tai hyvää ystävää, jonka voisit pyytää tarvittaessa vaikka muutamaksi päiväksi luoksesi. Voihan olla, ettei tarvitse etkä edes halua, mutta että olisi tieto siitä, että joku on käytettävissä, jos tarvitsee.

Jos ei ole kiinnostunut lapsen ensihetkistä, niin ihan turha tulla tuputtamaan niitä kasvatusohjeitaan. Sanoisin tämän hänelle jo etukäteen. Mutta jos saat kauppa-apuakin niin uskoisin kyllä että pärjäät, etenkin jos kyseessä on alatiesynnytys. Vastasyntyneet tuppaavat yleensä nukkumaan paljon mutta eivät välttämättä juuri silloin kun sinua nukuttaa. Varaa etukäteen kaappiin ja pakkaseen jotain helppoa syötävää jonka voi vaan työntää uuniin/mikroon. Pyri nukkumaan päiväunia silloin kun vauvakin nukkuu, etenkin jos vauva valvottaa öisin. Ja kotitöistä tee vain välttämättömät jos et jaksa enempää, ja tarvittaessa pyydä niihinkin tutuilta apua. Hyvin se menee. :)

Vierailija kirjoitti:

Täh? Jos välittäisin lapsestani niin varmasti tulisin varmistamaan, että pääsee äidin kanssa turvallisesti kotiin. Vaikka kuinka olisi välit solmussa tuon äidin kanssa.

Niin itsekin ajattelisin ja toivoisin hänen ajattelevan. Mutta hän ei ehkä kykene näkemään esimerkiksi yhteyttä äidin ja lapsen hyvinvoinnin välillä. Voihan toki olla, että tilanne muuttuu kun hän näkee vauvan syntymän jälkeen. Hassuinta on, että meidän välit eivät edes ole kovin solmussa...mutta ymmärrän, että hän ajattelee että kun lapsen olen tahtonut itse pitää, niin mun täytyy sen hoitamisesta myös selvitä. (Hän ei kuitenkaan kehottanut tekemään aborttia)

Varaa ruokaa pakastimeen. Joudut käymään ainakin neuvolassa kahden ekan viikon aikana, ellei neuvolasta tehdä kotikäyntiä. Riippuu täysin vauvasta, että miten jaksat. Jos vauvalle ei tule koliikkia ja jos et saa rintatulehdusta, niin pärjännet hyvin. Kaksi ekaa viikkoa kannattaakin käyttää hyvään alkuun imetykselle.

Imettäminen voi olla kivuliasta alkuun ja tavallaan pettymys, jos synnytyskin on ollut kivulias. Imettäminen alkaa monesti sujumaan hyvin, kun vain jatkaa sinnikkäästi yrittämistä.

Itse varasin rintakumit ja paljon terveyssiteitä ekoiksi viikoiksi. Rintakumeilla pystyi imettämään, kun nännit olivat aluksi haavoilla. Kun maito alkaa nousta, se yleensä itkettää, joten kannattaa muistaa, että itku ja mielialojen ailahtevaisuus onkin hyvä asia!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kiinnostunut lapsen ensihetkistä, niin ihan turha tulla tuputtamaan niitä kasvatusohjeitaan. Sanoisin tämän hänelle jo etukäteen. Mutta jos saat kauppa-apuakin niin uskoisin kyllä että pärjäät, etenkin jos kyseessä on alatiesynnytys. Vastasyntyneet tuppaavat yleensä nukkumaan paljon mutta eivät välttämättä juuri silloin kun sinua nukuttaa. Varaa etukäteen kaappiin ja pakkaseen jotain helppoa syötävää jonka voi vaan työntää uuniin/mikroon. Pyri nukkumaan päiväunia silloin kun vauvakin nukkuu, etenkin jos vauva valvottaa öisin. Ja kotitöistä tee vain välttämättömät jos et jaksa enempää, ja tarvittaessa pyydä niihinkin tutuilta apua. Hyvin se menee. :)

Se on totta. Voi olla että lapsen synnyttyä ymmärrystä ei riitä enää näin paljoa, varmasti en voi antaa anteeksi jos jään todella ilman isän tukea vauvan ensihetkinä. Raskausaikana olen vielä yrittänyt venyttää ymmärrystäni ja olen hyväksynyt sen, että yksin on pärjättävä. 

Toivotaan todella, että pärjään. Ulkoiset puitteet yritän järjestää niin että selvitään alkuun, lähinnä emotionaalinen puoli jännittää. Kamalin tilanne olisi tietysti jos joutuisi sektioon, sitten ei yksin varmaan selviä. Kiitos tsempistä :)

Pyytäisin jonkun ainakin pariksi vuorokaudeksi alkuun ihan jo siksikin että sulla on juttuseuraa. Siinä on vähän pyörällä päästään kun kaikki on uutta.

Kaveri voisi kokkailla tai hakea sulle ruokaa, sinä voit keskittyä vauvaan.

Varaa reilusti ruokaa ja juomaa kaappeihin. Imettäessä tarvitsee paljon energiaa. Pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä yms helppoja välipaloja, suklaa ja alkoholiton olut auttaa maidon nousemiseen.

Tee pakkaseen valmiiksi ruoka-annoksia rasioihin, esim. makaronilaatikkoa säilyy hyvin. Lisäksi leipää pakkaseen.

Surullista. Itse en olisi yksin pärjännyt. Lapsellemme oli koliikki ja reiluksi ja kyllä siinä molemmat vanhemmat tarvittiin. En olisi yksin vauvaa tehnyt.

Onko ukkosi joku kivenkiertäjä kabulista

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Itse en olisi yksin pärjännyt. Lapsellemme oli koliikki ja reiluksi ja kyllä siinä molemmat vanhemmat tarvittiin. En olisi yksin vauvaa tehnyt.

Jos saisin palata 9 kuukautta takaisinpäin, en tekisi itsekkään. Toki vasta loppuraskautta kohti on alkanut hahmottumaan millaista elämä tulee olemaan ja millaista roolia lapsen isä siinä ottaa. Vaikka muka alkuun kävin pitkällisen pohdinnan lapsen pitämisestä ja mielessä oli sekin vaihtoehto, että isä ei halua ottaa mitään roolia lapsen elämässä. Sikäli pitäisi olla siis tyytyväinen, että haluaa ottaa. Mutta mitä pidemmälle raskaus on mennyt, sitä tarvitsevammaksi olen lapsen isästä tullut ja kaipaisin etenkin henkistä tukea. En kuitenkaan halua painostaa häntä, koska pelkään että vetäytyy sitten vaan kauemmaksi. Uskoisin hänen ajattelevan, että äidin tehtävänä on hoitaa lapsen vauva-aika imetyksineen ja vaipan vaihtoineen, hänen roolinsa on isompi sitten kun lapsi kasvaa. 

Toivotaan siis, että ei ole koliikkinen tai muutoin kovin vaativa vauva :/ 

En onnittele kirjoitti:

Onko ukkosi joku kivenkiertäjä kabulista

Valitettavasti ihan perisuomalainen tapaus. Kivenkiertäjä kabulista varmaan omaisi jotain lojaaliutta omaa jälkikasvuaan kohtaan.

Selvisin samanlaisesta tilanteesta. Ei ollut ero vaan mies oli pitkällä työkomennuksella ulkomailla (juu, ei ihan oikeasti voinut valita ajankohtaa). Ensimmäisen yön luonani oli ystävä, koska hB:ni oli 68 ja olo todella heikko. Sen jälkeen sitten pärjäilin omin päin. Olin ostanut UHT-maitoa ja ruokaa kaapit täyteen... Siinä vielä 5-vuotias esikoinen pyöri jaloissa :) Kyllä siitä selviää kun ei ota muuta stressiä päälle. Keskityt vaan olemiseen ja vauvan hoitoon. Elämä normalisoituu aika äkkiä. Tsemppiä!

Minut leikattiin ja leikkauksen jälkeen meininki oli viikon ajan niin kankeata että silloin en olisi pärjännyt ilman apua. Muuten uskoisin että vauvan kanssa pärjää heti alkuunkin yksin, kunhan ei tule mitään komplikaatioita. Varaa kaikki mahdollinen härpäke ja safkat jo etukäteen kotiin (ihan valmiita ruokia vaikka jos ei muuta, ja paljon helppoa naposteltavaa).

Kun vauva syntyy, et ekoina viikkoina välttämättä koe oloasi yksinäiseksi. Humpsahdat vauvakuplaan ja elät vauvan tahdissa, nukut, valvot ja syöt miten sattuu, ei siinä ehdi yksinäisyyttä tuntemaan. Pian pääsetkin jo vauvan kanssa ulkoilemaan ja laajentamaan sosiaalisia ympyröitä.

Tsemppiä ja onnea ihanaan vauva-aikaan!

Eikö sinulla ole vanhempia tai sisaruksia, joista joku voisi tulla pariksi päiväksi alkuun kanssasi?

Mene ensikotiin. Ei tarvitse yksin pärjätä. Lapsesi isä on paskahousu ja kakara. Sori.

Varmasti tulet selviämään, vaikka isä ei olisi auttamassa. Vanhempana sitä venyy paljon enempään kuin mitä uskoi ennen lapsen saantia. Mutta voit yrittää tehdä tilanteestasi helpomman varautumalla etukäteen kuten on jo ehdotettukin. Eli varaat ruokaa ja hygieniatarvikkeita (myös siteitä jälkivuotoa varten) kotiin, juttelet läheistesi kanssa ja kuulostelet etukäteen jos pääsevät auttamaan jos sulla on siihen tarvetta jne.

Jos sinulla on pidempi matka kotiin sairaalasta, saisitko jonkun ajamaan sinut ja vauvan kotiin? Lyhyemmät matkat onnistuu tietysti helposti taksillakin.

14 jatkaa vielä... Olin kyllä hieman kättärin henkilökunnalle vihainen, kun lähettivät kotiin vaikka sanoin että olen yksin. Käsittääkseni hb-raja jolloin annetaan lisäverta on 70. Mutta ei näköjään minun tapauksessani. Hälytin sitten kaverin avuksi. Esikoinen sentään oli hoidossa sen eka yön vielä... Kyllä ensimmäisenä päivänä tuli fiilis, että ei tästä mitään tule. Mutta hyvin nopeasti olo koheni ja oikeastaan oli aika voimaannuttavaa selvitä yksin. Olin myös synnytyksessä yksin. En edes pyytänyt sinne ketään ystävää.

Joo, lähde sairaalasta vasta kun olet varma, että oma vointisi on ok. Kotona se kyllä kohentuukin yleensä paremmin, kun pystyy vähän liikkumaankin.