Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeen yksin kotiin
11.12.2018 |
Synnytän pian ja valitettavasti tilanne on se, että joudun kotiutumaan vauvan kanssa yksin. Vauvan isän kanssa emme siis asu yhdessä. Hän tulee olemaan lapsen elämässä, mutta hänet tuntien ei ole tippaakaan kiinnostunut jaksamisestani tai auttamisestani synnytyksen jälkeen. Vaikka muuten haluaakin olla hyvä isä ja omaa tiukat mielipiteet, miten lasta tullaan kasvattamaan.
Onko kokemuksia, miten ahdistavaa kotiutuminen vauvan kanssa kahdestaan on? Pari ekaa viikkoa menee ilmeisesti ainakin tähän vuoden aikaan kotona ollessa? Pelottaa, että en selviä. Kaverit varmasti kyläilee ja voi käydä esim. kaupassa, mutta yksin tulen kuitenkin olemaan näitä parin tunnin visiittejä lukuunottamatta.
Kommentit (66)
Jos olet ajatellut imettää, osta kotiin: muutama maidonkerääjä, liivinsuojia, harsoja myös sinulle, Lansinohia tmv., ja ehkä pari rintakumia. Muista kuukautissuojat, vaippoja, ja itsellesi särkylääkettä varmuuden vuoksi. Kaapit täyteen jotain helppoa syötävää, mutta älä unohda kasviksia ja kalaa. Muista juoda paljon!
Ei sinun tilanteesi ihanne ole, mutta kyllä siitä selviää. Mutta ihan kaiken varalta, onko paikkakunnallasi ensikotia? Sillä sinun ei tarvitse pärjätä yksi, kenenkään ei tarvitse. Pidä puhelin lähellä, ota apu vastaan jos sitä tarjotaan ja pyydä, jos yhtään tuntuu siltä. Kodin ei tarvitse olla tiptop eikä edes sinne päin. Mistään ei tarvitse ottaa paineita, eikä mitään tarvitse suorittaa. Tärkeintä on vauva ja sinä <3 Nuku, kun vauva nukkuu, syö kun vauva syö, anna itsellesi sellainen rauha vain olla ja toipua. Välienselvittelyt sitten myöhemmin, kun hormoonit on tasantuneet ja mieli virkeämpi.
Ja onhan sinulla sitteri? Otat sen mukaan suihkutilaan, niin pääset välillä suihkuun ja näet vauvan koko ajan. Ja jos olet ajatellut yhtään kantoreppua tai liinaa, niin ne vapauttaa kädet hetkeksi tekemään jotain muuta. Talvella se onkin kivempaa niitä opetella käyttämään (terveisin hellekesän vauvan läkähtynyt äiti).
Kyllä se siitä! Ja hei, me ollaan täällä, ihan meitä tavallisiakin tsemppaajia on. Tsemppiä synnytykseen, ja ihanaa joulunodotusta (ja vauvanodotusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee yksinäinen olo, soita puhelimella! Äidillesi, kavereille, tutuille... Puhelimessa puhuminen on sosiaalista kontaktia ja pitää sua pinnalla niinä hetkinä, jos alkaa vauvan kanssa kaksistaan olo kaatua päälle.
Todennäköisimmin kaikki menee hyvin ja pystyt melko pian lähteä ulos ja ihmistenilmoille. Mutta tietenkin kannattaa varautua siihen, että on kipeämpi ja just varata kotiin ruokaa ym.
Tärkein neuvo: luota itseesi! Olet paras äiti omalle lapsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ajatellut imettää, osta kotiin: muutama maidonkerääjä, liivinsuojia, harsoja myös sinulle, Lansinohia tmv., ja ehkä pari rintakumia. Muista kuukautissuojat, vaippoja, ja itsellesi särkylääkettä varmuuden vuoksi. Kaapit täyteen jotain helppoa syötävää, mutta älä unohda kasviksia ja kalaa. Muista juoda paljon!
Ei sinun tilanteesi ihanne ole, mutta kyllä siitä selviää. Mutta ihan kaiken varalta, onko paikkakunnallasi ensikotia? Sillä sinun ei tarvitse pärjätä yksi, kenenkään ei tarvitse. Pidä puhelin lähellä, ota apu vastaan jos sitä tarjotaan ja pyydä, jos yhtään tuntuu siltä. Kodin ei tarvitse olla tiptop eikä edes sinne päin. Mistään ei tarvitse ottaa paineita, eikä mitään tarvitse suorittaa. Tärkeintä on vauva ja sinä <3 Nuku, kun vauva nukkuu, syö kun vauva syö, anna itsellesi sellainen rauha vain olla ja toipua. Välienselvittelyt sitten myöhemmin, kun hormoonit on tasantuneet ja mieli virkeämpi.
Ja onhan sinulla sitteri? Otat sen mukaan suihkutilaan, niin pääset välillä suihkuun ja näet vauvan koko ajan. Ja jos olet ajatellut yhtään kantoreppua tai liinaa, niin ne vapauttaa kädet hetkeksi tekemään jotain muuta. Talvella se onkin kivempaa niitä opetella käyttämään (terveisin hellekesän vauvan läkähtynyt äiti).
Kyllä se siitä! Ja hei, me ollaan täällä, ihan meitä tavallisiakin tsemppaajia on. Tsemppiä synnytykseen, ja ihanaa joulunodotusta (ja vauvanodotusta).
Kiitos! Kaikki nämä löytyy, juurikin olen yrittänyt ennakoida miten helpottaa omaa arkea kun vessassakaan ei saa enää käydä rauhassa :) Välienselvittely täytyy tosiaan yrittää jättää myöhemmäksi. Toivon, että vauva vie sen verran energiaa ja huomiota, että ei edes tee mieli lähteä riitelemään isän kanssa...
Olet saanut hyviä neuvoja.
Ei kannata turhaan pelätä sitä yksin kotiutumista. Vauvan kanssa tuskin tulee mitään ihmeellistä ongelmaa. Joskus vauvat itkevät, mutta useimmilla maito, vaipan vaihto ja syli auttavat. Jos vauva alkaa itkeä oudon paljon, silloin tietysti käytte lääkärissä tai ainakin soitat neuvolaan.
Koita ajatella, että on ihanaa päästä kotiin vauvan kanssa, voitte olla rauhassa ja tutustua toisiinne. Vauva nukkuu ison osa ajasta, joten ehdit tehdä muutakin kuin hoitaa vauvaa.
Jos nyt kärsit yksinäisyydestä, sitä vauva ei poista, mutta ei pahennakaan. Toivottavasti saat kavereista seuraa sopivasti. Ihan pienen vauvan kanssa ei voi mennä perhekerhoihin yms, ettei vauva saa pöpötartuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ajatellut imettää, osta kotiin: muutama maidonkerääjä, liivinsuojia, harsoja myös sinulle, Lansinohia tmv., ja ehkä pari rintakumia. Muista kuukautissuojat, vaippoja, ja itsellesi särkylääkettä varmuuden vuoksi. Kaapit täyteen jotain helppoa syötävää, mutta älä unohda kasviksia ja kalaa. Muista juoda paljon!
Ei sinun tilanteesi ihanne ole, mutta kyllä siitä selviää. Mutta ihan kaiken varalta, onko paikkakunnallasi ensikotia? Sillä sinun ei tarvitse pärjätä yksi, kenenkään ei tarvitse. Pidä puhelin lähellä, ota apu vastaan jos sitä tarjotaan ja pyydä, jos yhtään tuntuu siltä. Kodin ei tarvitse olla tiptop eikä edes sinne päin. Mistään ei tarvitse ottaa paineita, eikä mitään tarvitse suorittaa. Tärkeintä on vauva ja sinä <3 Nuku, kun vauva nukkuu, syö kun vauva syö, anna itsellesi sellainen rauha vain olla ja toipua. Välienselvittelyt sitten myöhemmin, kun hormoonit on tasantuneet ja mieli virkeämpi.
Ja onhan sinulla sitteri? Otat sen mukaan suihkutilaan, niin pääset välillä suihkuun ja näet vauvan koko ajan. Ja jos olet ajatellut yhtään kantoreppua tai liinaa, niin ne vapauttaa kädet hetkeksi tekemään jotain muuta. Talvella se onkin kivempaa niitä opetella käyttämään (terveisin hellekesän vauvan läkähtynyt äiti).
Kyllä se siitä! Ja hei, me ollaan täällä, ihan meitä tavallisiakin tsemppaajia on. Tsemppiä synnytykseen, ja ihanaa joulunodotusta (ja vauvanodotusta).
Kiitos! Kaikki nämä löytyy, juurikin olen yrittänyt ennakoida miten helpottaa omaa arkea kun vessassakaan ei saa enää käydä rauhassa :) Välienselvittely täytyy tosiaan yrittää jättää myöhemmäksi. Toivon, että vauva vie sen verran energiaa ja huomiota, että ei edes tee mieli lähteä riitelemään isän kanssa...
Hormonit on siitä outoja, että jokainen nainen käyttäytyy eri tavalla. Joku on todella energinen eikä tunnu tarvitsevan unta ollenkaan, joku taas on unelias ja omassa "kuplassaan", kolmas on itkuinen ja alakuloinen. Miltä ikinä synnytyksen jälkeen tuntuukin - vaikka ihan normaalilta - niin muista, että se kuuluu asiaan. Jos meinaa tulla riitapukariolo, niin keksi joku juttu jo etukäteen, millä hillitä sitä. Ajatus, sananparsi, jokin tekeminen: vaikka lemppariohjelma Netflixistä (nyt on aikaa muuten katsoa mitä ikinä lystäät, vaikka kymmenen kautta putkeen!).
Hyvä että olet varautunut jo, se auttaa varmasti. Ja jos olet siisteysihminen, niin siivoa valmiiksi. Minua helpotti pienet, nätit korit sohvan laidalla missä imetysjuttuja ja omia tarvikkeita. Ja iso kannullinen vettä siinä lähellä. Vauva-arki on sellaisia pieniä juttuja, monen asian toistoa tuhat kertaa päivässä. Kun ei tarvitse hallita kaaosta, jaksaa paremmin, ihan tutkitusti.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi ollut ihanaa jos olisin saanut olla ihan rauhassa vauvan kanssa ekat päivät ja viikot. Köllötellä vaan ja imettää.
Ei niistä isistä ole muutenkaan alussa iloa.
Eivät herää yöllä ja ovat avuttomia muutenkin.
Ovat päivät töissä ja ihmettelevät ettei ole päivällinen ja illallinen odottamassa. Ja mikset ole pessyt pyykkiä ja viikannut kaappiin. Ja Pete tulis käymään.
Pärjäät ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvisin samanlaisesta tilanteesta. Ei ollut ero vaan mies oli pitkällä työkomennuksella ulkomailla (juu, ei ihan oikeasti voinut valita ajankohtaa). Ensimmäisen yön luonani oli ystävä, koska hB:ni oli 68 ja olo todella heikko. Sen jälkeen sitten pärjäilin omin päin. Olin ostanut UHT-maitoa ja ruokaa kaapit täyteen... Siinä vielä 5-vuotias esikoinen pyöri jaloissa :) Kyllä siitä selviää kun ei ota muuta stressiä päälle. Keskityt vaan olemiseen ja vauvan hoitoon. Elämä normalisoituu aika äkkiä. Tsemppiä!
Jos hb on 68, potilas pidetään sairaalassa ja hän saa verensiirtoja. Noin alhainen hb on hengenvaarallinen.
Älä siis valehtele.
No älä sinä valehtele. Vaikka kuinka moni potilas kotiutetaan aivan liian aikaisin, vaikka ei todellakaan olisi valmis. Sitten joutuvat takaisin sairaalaan tulehduksien ja komplikaatioiden takia. Ovathan jotkut menettäneet henkensäkin tällaisen takia, ei ole mitenkään ihmeellistä Suomessa, että puolikuntoisia tai jopa hengenvaarassa olevia kotiutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä isistä ole muutenkaan alussa iloa.
Eivät herää yöllä ja ovat avuttomia muutenkin.
Ovat päivät töissä ja ihmettelevät ettei ole päivällinen ja illallinen odottamassa. Ja mikset ole pessyt pyykkiä ja viikannut kaappiin. Ja Pete tulis käymään.
Pärjäät ihan hyvin.
Eiköhän se riipu ihan isästä. Mun mies ei ollut yhtään avuton ja heräsi kyllä yölläkin apuun. Oli isyyslomalla ja hoiti kyllä suurimman osan kaikista hommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks täällä syyllistetään vain isää? Tietääkseni vauvanhankintaan tarvitaan kaksi, ja ÄIDIN ois voinut kannattaa miettiä asiaa vähän aiemmin kuin nyt miten ja missä tilanteessa niitä itseKIN hankkii ja kenen kans.
Oli helppo synnytys eikä mitään ongelmia. Näin jälkikäteen ajatellen olisin selvinnyt vähemmällä kaksin vauvan kanssa. Nyt oli vielä mies jaloissa pyörimässä sekä iso talo hoidettavana. Jouduin siivoamaan ja pyykkäämään ja kokkamaan enemmän,koska jos öisin ollut kaksin olisin vain köllötellyt sängyssä ja nauttinut vauvasta <3 vastasyntynyt ei vaadi muuta kuin tissiä/maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli helppo synnytys eikä mitään ongelmia. Näin jälkikäteen ajatellen olisin selvinnyt vähemmällä kaksin vauvan kanssa. Nyt oli vielä mies jaloissa pyörimässä sekä iso talo hoidettavana. Jouduin siivoamaan ja pyykkäämään ja kokkamaan enemmän,koska jos öisin ollut kaksin olisin vain köllötellyt sängyssä ja nauttinut vauvasta <3 vastasyntynyt ei vaadi muuta kuin tissiä/maitoa.
No aika mursu se miehesi, jos ei antanut sinun pitää rauhassa lapsivuodeaikaa.
Omassa lähipiirissä on normi, että vastasynnyttänyt nainen ei tee juuri muuta kuin ole rauhassa vauvan kanssa.
Äidin lepo ja vähästressinen ympäristö on imetyksen onnistumisenkin kannalta oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Oli helppo synnytys eikä mitään ongelmia. Näin jälkikäteen ajatellen olisin selvinnyt vähemmällä kaksin vauvan kanssa. Nyt oli vielä mies jaloissa pyörimässä sekä iso talo hoidettavana. Jouduin siivoamaan ja pyykkäämään ja kokkamaan enemmän,koska jos öisin ollut kaksin olisin vain köllötellyt sängyssä ja nauttinut vauvasta <3 vastasyntynyt ei vaadi muuta kuin tissiä/maitoa.
Ja pyllynpesut ja vaipanvaihdot, ja puhtaat vaatteet (ja joku, joka ne pesee), jonkun hyssyttelemään, jos vatsaan sattuu, äitikin tarvitsee jotain syötävää ja juotavaa, kaupassa pitää käydä hakemassa lisää ruokaa ja siteitä, ja vähän pitää siivoillakin ja tiskit tiskata ja vähintään lämmittää ne ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tosiaan etsiä jo nyt valmiiksi erilaisia puhelinnumeroita, joihin voit sitten soittaa jos tarve vaatii. Helpottaa jo paljon, kun tietää että ne numerot on ylhäällä, jos tilanne sitä vaatii.
Voisikohan johonkin auttavaan puhelimeen soittaa, jos tuntuu että yksinäisyys käy liian raskaaksi?
Ota pian yhteyttä lapsiperheiden sosiaalityöhön. Se ei ole lastensuojelua, vaan sieltä saat käytännön apua ja esim. kotipalvelua tms ennaltaehkäisevän perhetyön apua tarvittaessa. Kannattaa olla ajoissa yhteydessä, sillä näihin on usein jonoa.
Akuutissa tarpeessa tietysti apua saa äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minut leikattiin ja leikkauksen jälkeen meininki oli viikon ajan niin kankeata että silloin en olisi pärjännyt ilman apua. Muuten uskoisin että vauvan kanssa pärjää heti alkuunkin yksin, kunhan ei tule mitään komplikaatioita. Varaa kaikki mahdollinen härpäke ja safkat jo etukäteen kotiin (ihan valmiita ruokia vaikka jos ei muuta, ja paljon helppoa naposteltavaa).
Kun vauva syntyy, et ekoina viikkoina välttämättä koe oloasi yksinäiseksi. Humpsahdat vauvakuplaan ja elät vauvan tahdissa, nukut, valvot ja syöt miten sattuu, ei siinä ehdi yksinäisyyttä tuntemaan. Pian pääsetkin jo vauvan kanssa ulkoilemaan ja laajentamaan sosiaalisia ympyröitä.
Tsemppiä ja onnea ihanaan vauva-aikaan!
Näin kävi itselleni. Siinä vauvakuplassa oli vain niin onnellinen ettei kaivannut ainakaan huonoa miestä sitä fiilistä pilaamaan. Koliikki oli rankka juttu, sektion jälkeen oli esim kylvetys hieman hankalaa ja aikuisen seuran puute vaivasi ajoittain. Niistä kuitenkin selvisi ja vauva-ajasta sai nauttia puhtaan itsekkäästi.
Vauva-aikana elämään saapui sitten myös he joita vähiten odotti. Ihana mies lapsensa kanssa. Nyt on eletty perheenä yli kymmenen vuotta ja päivääkään en vaihtaisi pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mulla ei ole kokemusta yksin kotiutumisesta, mutta mä olen ollut kahden ekan lapsen kanssa todella intensiivisesti keskittynyt vastasyntyneeseen, ja en ole erityisesti kaivannut miehen läsnäoloa. Olen ollut täysin uppoutunut suhteeseen vauvan kanssa ja kaikki muut ihmiset, jopa mies, ovat tuntuneet jotenkin ylimääräisiltä. Eli siinä mielessä kahdestaan vastasyntyneen kanssa oleminen ei välttämättä kaikille ole raskasta henkisesti (toki mulla ei ole siitä oikeasti kokemusta, joten tämä voi olla vain hurskastelua), jos vaan käytännön asiat (kaupassa käynti, ruoka ym) on järjestyksessä. Tosin tämä on varmaan todella yksilöllistä.
Joka tapauksessa varaudu synnytyksen jälkeiseen hormoniryöppyyn, se voi saada ihmisen itkemään hillittömästi "ei millekään" ja muutenkin heitellä tunteita pelottavallakin tavalla. Mutta se johtuu ihan niistä hormoneista ja menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miks täällä syyllistetään vain isää? Tietääkseni vauvanhankintaan tarvitaan kaksi, ja ÄIDIN ois voinut kannattaa miettiä asiaa vähän aiemmin kuin nyt miten ja missä tilanteessa niitä itseKIN hankkii ja kenen kans.
No kerrankin keskustelu, jossa äitiä ei syyllistetä! Sitähän tällä palstalla yleensä tehdään. Äidit saa aina ihan riittävästi paskaa niskaansa, etenkin yksinhuoltajat. Jos isällä on HALU olla hyvä isä lapselleen ja vaikuttaa lapsensa kasvatukseen (kuten tässä tapauksessa), niin tottakai hänen tulisi osallistua lapsen hoitoon alusta alkaen ja olla äidin tukena. Ei hyvä isä ole sellainen, joka on paikalla vain silloin tällöin ja todennäköisesti hyvinä hetkinä. HYVÄ isä ymmärtää, että äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Vauva-aika on hyvin merkittävää varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen syntymisen kannalta. Jos äiti väsyy ja on vielä riitaa isän kanssa, niin se vaikuttaa lapseen.
Jos isällä ei ole intressejä olla mukana lapsen elämässä niin sitten tilanne on eri. Mutta varmasti aika ristiriitainen olo äidillä, jos isä odottaa hänen hoitavan lapsen elämän hyvän alkuun ja isä kuorii sitten ns. kirsikat kakun päältä kun lapsi on vähän isompi. Ei siinä tosiaan paljon tarvitse isän kasvatusneuvoja kuunnella tai kunnioittaa, ainakaan jos tulee yhtään kritiikkiä miten asiat pitäisi hoitaa. Kyllä lastaan hoitava vanhempi näissä tilanteissa päättää tai isä on hyvä ja osallistuu itse lapsensa hoitoon muutenkin kuin käymällä välillä Hoplopissa.
Sitten kun lapsi vähän kasvaa, niin mene vauvan kanssa perhekerhoihin tai vastaaviin niin tutustuu muihin saman alueen äiteihin. Yksinhuoltajille on usein jotain omia ryhmiäkin. Hyvää tukiverkkoa lähellä ei ole koskaan liikaa, jos sattuu jonkun kanssa siellä ystävyys synkkaamaan.
On keskusteltu asiasta, mutta mitään lopputulemaa tai toimintasuunnitelmaa ei ole. Eli mennään tilanteen ja molempien fiiliksen pohjalta. Vastentahtoista ihmistä en synnytykseen mukaan halua, eli mielummin tulee sitten omasta halustaan tai ei ollenkaan.
Ja aiemmalle joka pohti, miksi edes haluan isän tukihenkilöksi synnytykseen. Vaikka tässä keskustelussa mielipiteeni isästä on melko negatiivissävytteinen, niin on hänessä myös positiivisia puolia. Uskoisin hänen pysyvän synnytystilanteessa rauhallisena ja pitävän puoliani, jos en esim. saa riittävästi kivunlievitystä. Ei sillä lailla kuitenkaan halua, että minuun sattuu tai että minulle/vauvalle käy huonosti. En kuitenkaan usko, että tämä ajattelu ulottuu sitten vauva-arkeen ja kotiutumiseen. Ja vaikka nyt avoimin mielin suhtaudun hänen synnytykseen osallistumiseensa, niin tiedän ja hän tietää, että en varmaan unohda jos hän tositilanteessa sanoo että saan mennä yksin.