Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeen yksin kotiin
11.12.2018 |
Synnytän pian ja valitettavasti tilanne on se, että joudun kotiutumaan vauvan kanssa yksin. Vauvan isän kanssa emme siis asu yhdessä. Hän tulee olemaan lapsen elämässä, mutta hänet tuntien ei ole tippaakaan kiinnostunut jaksamisestani tai auttamisestani synnytyksen jälkeen. Vaikka muuten haluaakin olla hyvä isä ja omaa tiukat mielipiteet, miten lasta tullaan kasvattamaan.
Onko kokemuksia, miten ahdistavaa kotiutuminen vauvan kanssa kahdestaan on? Pari ekaa viikkoa menee ilmeisesti ainakin tähän vuoden aikaan kotona ollessa? Pelottaa, että en selviä. Kaverit varmasti kyläilee ja voi käydä esim. kaupassa, mutta yksin tulen kuitenkin olemaan näitä parin tunnin visiittejä lukuunottamatta.
Kommentit (66)
Minä hankin lapseni omasta valinnastani yksin, keinohedelmöityksellä, eikä mitään tukiverkkojakaan ollut. Ei kyllä ollut mitään ongelmia yksikseen pärjäillä vauvan kanssa. Synnytykseni tosin ei ollut mikään äärikaamea, repesin jonkun verran mutta olin lukuun ottamatta alapääkipuja ihan ok kunnossa, pystyin kävelemään, käymään ulkona kaupassa vauva mukana jne.
En edes itse asiassa koskaan ajatellut että tuossa voisi olla mitään ongelmaa. Oletin, että jos synnytys olisi tosi vaikea niin että olisi kyvytön kotielämään, niin sairaalassa saisi olla sen verran kauan että sen jälkeen pärjää kotona yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvisin samanlaisesta tilanteesta. Ei ollut ero vaan mies oli pitkällä työkomennuksella ulkomailla (juu, ei ihan oikeasti voinut valita ajankohtaa). Ensimmäisen yön luonani oli ystävä, koska hB:ni oli 68 ja olo todella heikko. Sen jälkeen sitten pärjäilin omin päin. Olin ostanut UHT-maitoa ja ruokaa kaapit täyteen... Siinä vielä 5-vuotias esikoinen pyöri jaloissa :) Kyllä siitä selviää kun ei ota muuta stressiä päälle. Keskityt vaan olemiseen ja vauvan hoitoon. Elämä normalisoituu aika äkkiä. Tsemppiä!
Jos hb on 68, potilas pidetään sairaalassa ja hän saa verensiirtoja. Noin alhainen hb on hengenvaarallinen.
Älä siis valehtele.No älä sinä valehtele. Vaikka kuinka moni potilas kotiutetaan aivan liian aikaisin, vaikka ei todellakaan olisi valmis. Sitten joutuvat takaisin sairaalaan tulehduksien ja komplikaatioiden takia. Ovathan jotkut menettäneet henkensäkin tällaisen takia, ei ole mitenkään ihmeellistä Suomessa, että puolikuntoisia tai jopa hengenvaarassa olevia kotiutetaan.
Olin hiljattain päivystyksessä. Punasolujen siirron hb raja olisi ollut 96.
Mulla oli 98, joten sain lähteä kotiin.
Olo oli heikko.
Älä ole huolissasi ap. Jos on normaali alatiesynnytys ja lapsi terve,pärjäät hänen kanssaan erinomaisesti kahdestaan. On aivan normaalia ,että lapsi itkee paljonkin,ilman ,että hänellä on mitään hätää.Se ,että tuleeko sinulla maitoa riittävästi ,ei ole mikään kynnyskysymys ,josta tarvitsisi tehdä suurta numeroa .( minulla on kolme lasta ja maidontulo oli tosi minimaalista ja kelpolapsia ovat)
Varaa kaiken varalle riittävästi tuttipulloja ja vastiketta ,tarvitaanhan niitä kuitenkin ainakin myöhemmin, ym kaikkea mahdollista mitä sinä tai vauva mahdollisesti tulette tarvitsemaan ensiviikkojen aikana.Itselle kaikkea lemppariruokia ym mistä todella pidät
Saat tosiaan hemmotella itseäsi sitten synnytysurakan jälkeen.
Todella tee valmiiksi itselle pakkaseen safkaa.
Silloin sinulla ei ole muuta kotihommia ,kuin vauvan pugluvaatteiden ja omien tiputtaminen koneeseen ja pois sekä vauvan ruokkiminen.Ei ole kukaan kotiasi sekoittamassa.
Jo nyt voi siivota kaikki putsikuntoon.
Jos taas käy niin ,että tapahtus vaikka sektio,saat kotipalvelusta apua varmasti,etkä lähde sairaalasta ,ennenkuin pystyt silloin hoitamaan vauvaa. Onnea ,pärjäät hyvin!
Onneksi olkoon, saattte olla vauvasi kanssa rauhassa!
Ilo on terve lapsi.Itse olet alapäästä 1-2vk kipeä,mutta se kuuluu asiaa.Kuuntele lempparimusiikkiasi Spotifysta ja nuku mahdollisimman paljon ,kun vauvakin nukkuu välillä.Älä hoosaa mitään ylimääräistä.
Ole itsellesi kaikessa armollinen ,ei mitään imetys-stressi ,sitä varten on loistavat vastikkeet tehty.
Niin, ei se parisuhde tosiaan sitä onnea ja helppoutta vauvan hoitamiseen tuo. Itsekin tiedän lähipiiristä todella erilaisia tarinoita. Toisilla mies on jatkanut omaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, äidin jäädessä yksin. Ja sitten on niitä ihannetilanteita, joissa mies osallistuu vauvan hoitoon. Herää öisin, vie äidin rinnalle, vaihtaa vaippaa ja huolehtii arjesta. Sellainen tasa-arvoinen parisuhde on kyllä lottovoitto!