ANHEMMILLE SYYTTEET LASTEN PAHOINPITELYSTÄ

ANHEMMILLE SYYTTEET LASTEN PAHOINPITELYSTÄ



Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätös 10.1.2008 Dnro 479/21/07:



Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti edunvalvojan kantelun johdosta syytteet

lasten pahoinpitelystä lasten vanhempia vastaan.



Lasten ja heidän vanhempiensa esitutkintakertomuksista ilmeni, että

vanhemmat olivat kasvatustarkoituksessa useita kertoja viikossa lähes

puolen vuoden ajan läimäyttäneet, tukistaneet ja antaneet luunappeja

kolmelle 4 -12 -vuotiaalle lapselleen. Tukistamisesta ja luunapeista oli

aiheutunut lapsille kipua.



Kihlakunnansyyttäjä jätti vanhemmat syyttämättä pahoinpitelyistä.

Kihlakunnansyyttäjän mukaan tukistamiset, läimäytykset ja luunapit olivat

olleet sen asteisia, ettei niitä voitu pitää pahoinpitelyrikoksena.



Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi asianosaisten kertomuksista käyvän ilmi,

että vanhemmat olivat tehneet ruumiillista väkivaltaa alaikäisille

lapsilleen ja että menettely täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Pahoinpitely oli kohdistunut puolustuskyvyttömiin lapsiin ja ollut kunkin

lapsen osalta toistuvaa ja jatkunut useita kuukausia.



Lasten ruumiillinen kurittaminen oli kielletty. Apulaisvaltakunnansyyttäjä

viittasi ennakkoratkaisuun KKO 1993:151, jossa korkein oikeus katsoi lapsen

huoltajan syyllistyneen lievään pahoinpitelyyn, koska tämä oli

kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja

luunappeja antamalla. Ratkaisunsa perusteluissa korkein oikeus totesi, että

lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 luvun 1 §:n 3

momentin mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella

muulla tavoin loukkaavasti. Hallituksen esityksen (HE 1982 vp) mukaan

lakiehdotusta laadittaessa nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahvistaa

se, että lapsen huoltajalla ei säännöksen tultua voimaan enää ollut lapseen

nähden kuritusvaltaa ja että lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä

voitiin soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja

syyllistyi säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä

tapahtuisi kasvatustarkoituksessa.



Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi myös aiempaan päätökseensä 5.6.2003

Dnro 86/21/03, jolla hän oli määrännyt nostettavaksi syytteen

pahoinpitelystä lapsen isää vastaan. Päätöksessä oli todettu, että isän

lapseensa kohdistama kasvatustilanteessa tapahtunut tukistaminen täytti

pahoinpitelyn tunnusmerkistön.



Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan nyt kyseessä olevassa tapauksessa

vanhemmat olivat todennäköisin syin syyllistyneet kolmeen pahoinpitelyyn ja

määräsi syytteet nostettaviksi.



Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että kihlakunnansyyttäjän tulkinta

ruumiillisesta väkivallasta poikkeaa sen yleiskielen mukaisesta

merkityksestä. Se, että ruumiillinen väkivalta tapahtuu

kasvatustarkoituksessa, ei merkitse sitä, etteikö kyseessä olisi

pahoinpitelyrikos. Tällä voi kuitenkin tilanteesta riippuen olla

merkitystä teon törkeysarvostelussa ja rangaistuksen määräämisen kannalta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota

pahoinpitelyrikossäännöksen oikeaan soveltamiseen.



Asia tulee aikanaan esille Joensuun käräjäoikeudessa. Viranomaisten

toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 26-kohdan nojalla

päätös ja siihen liittyvät asiakirjat pidetään salassa.