Miksi joillekin ihmisille ei kehity addiktioita
Eivätkö he vain ole löytäneet oikeaa (=väärää) ainetta vielä?
Kommentit (27)
Yleensäkin toisilla on vahvempi potentiaali addiktioon kuin toisilla. Tähän vaikuttavia geenejä tunnetaan jo useita eli osin asia on ihan perinnöllinen ja biologinen. Lisäksi on havaittu että lapsena saatu hyvä hoiva ja huolenpito ehkäisee riippuvuuksia ja toisaalta laiminlyönnin kokemukset altistaa niille.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset saavat eri määrän dopamiinireseptoreita syntyessään, A2 allelella addiktoidutaan. Addiktiot johtuu ongelmista DRD2-reseptoreissa.
Dopamiinin rooli on kuitenkin keskeinen vain riiippuvuuden alkuvaiheissa. Jos on vain tuo dopamiinireseptoririski, ei vielä ole kovin suuri riski addiktoitua. Toisaalta näitä reseptoreja salpaavat lääkkeet on myös olleet suurelta osin pettymyksiä hoidossa, auttavat osalle mutta ei läheskään kaikille.
On muuten pirullinen ja monisyinen ongelma tuollainen addiktio. Tässä jotain pointteja:
- Ensin se kaikkien tuntema eli hyvä olo jonka aineesta saa. Tähän liittyy dopamiinineritys, joka aiheuttaa himon saada lisää ainetta josta mielihyvähormonin eritys laukesi.
- Palkkioradan lisäksi riippuvuuden syntyyn liittyvät aivojen hippokampuksen tuottamat tapahtumamuistot ja mantelitumakkeen säätelemät tunteet, jotka jättävät muistijälkiä. Näiden toiminnan seurauksena aineen ottamisesta muodostuu tapa ja rutiini, jota toistetaan lopulta silloinkin jos hyvää oloa ei enää tule, riippuvuuden edettyä pitkälle.
- Sitten on stressi- ja häpeäkierre. Päihderiippuvuus stressaa sekä fysiologisesti että psykologisesti. Pitkäaikainen stressi voimistaa aivojen tunnealuetta ja heikentää järjen aluetta. Näin ei ole enää ns. tahdonvoimaa, jolla voisi järkevästi päättää että tämähän piru vie minut hautaan, minäpä lopetan ennen kuin on myöhäistä! Siihen ei pysty, jos aivojen järjen alue on aivan lamaantunut ja vain hetken nautintojen perässä juokseva tunnealue hallitsee.
Monesti olen miettinyt mikä lasketaan addittioksi ja mikä nautinnon takia uusinnaksi? Seksi, jätski, ganja, olut jne. En ole vielä törmännyt nautintoon jota haluan vain kerran. Toisaalta en koe olevani koukussa kuin kahviin. Sitä on PAKKO saada aamuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset saavat eri määrän dopamiinireseptoreita syntyessään, A2 allelella addiktoidutaan. Addiktiot johtuu ongelmista DRD2-reseptoreissa.
Dopamiinin rooli on kuitenkin keskeinen vain riiippuvuuden alkuvaiheissa. Jos on vain tuo dopamiinireseptoririski, ei vielä ole kovin suuri riski addiktoitua. Toisaalta näitä reseptoreja salpaavat lääkkeet on myös olleet suurelta osin pettymyksiä hoidossa, auttavat osalle mutta ei läheskään kaikille.
Ymmärtsit väärit. Nimenomaan helposti addiktoivuilla on VÄHEMMÄN dopamiinireseptoreita. Addiktion himot johtuvat palkitsemiskeskuksen matalasta dopamiinitasosta.
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen miettinyt mikä lasketaan addittioksi ja mikä nautinnon takia uusinnaksi? Seksi, jätski, ganja, olut jne. En ole vielä törmännyt nautintoon jota haluan vain kerran. Toisaalta en koe olevani koukussa kuin kahviin. Sitä on PAKKO saada aamuisin.
Yleensä addiktio-sairaudeksi tilaa kutsutaan siinä vaiheessa, kun addiktiivinen käytös aiheuttaa merkittävää haittaa itselle tai muille, mutta toiminnan lopettaminen tuntuu silti mahdottomalta. Siis vaikka itse oikeasti pohjimmiltaan tahtoisi lopettaa koska ymmärtää ne haitat, tai ei enää edes saa nautintoa. Jokainen addiktio saavuttaa nimittäin jossain vaiheessa sen kohdan, missä käytöstä ei enää toisteta nautinnon saamiseksi vaan jotta vältetään kammottava olo joka syntyy addiktion kohteen puuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri
Tämäpä onkin pirullinen juttu, nimittäin addiktiosairaus ihan biologisesti vie itsekuria. Aivokuvista ihan voidaan nähdä että näiden henkilöiden käytöksen kontrollista ja "järjen äänestä" vastaava aivojen osa on varsin epäaktiivinen, sen sijaan välittömän nautinnon perään hakeutuvat primitiivisemmät aivojen osat paljon aktiivisempia kuin ei-addiktilla.
Se on hyvä sellaisen puhua itsekurista jonka aivot toimii terveellä tavalla ja on siis ihan luonnollista että heillä alempien halujen kontrolli järjellä toimii. Mutta tällaiset eivät välttämättä tiedä yhtään mitään niiden todellisuudesta, joilla aivot ei enää toimi normaalisti. Miten voi olla kummoista itsekuria, jos aivoista ei toimi ne osat joissa itsekurin pitäisi syntyä?
Tämän palstan kirjoittajilla ja kommentoivilla on addiktio. Jos pitää joka päivä useita kertoja päivässä kurkata palstalle niin on selvä addiktio.
Mulla ei ole tähän mitään fiksua, mutta itse ajattelen, että se, kuinka merkitykselliseksi ihminen tuntee itsensä, vaikuttaa todellisuuspako-tarpeeseen. Jos kokee, että omalla hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä, niin mitä väliä, väliaikainenkin helpotus on parempi, kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri
Tämäpä onkin pirullinen juttu, nimittäin addiktiosairaus ihan biologisesti vie itsekuria. Aivokuvista ihan voidaan nähdä että näiden henkilöiden käytöksen kontrollista ja "järjen äänestä" vastaava aivojen osa on varsin epäaktiivinen, sen sijaan välittömän nautinnon perään hakeutuvat primitiivisemmät aivojen osat paljon aktiivisempia kuin ei-addiktilla.
Se on hyvä sellaisen puhua itsekurista jonka aivot toimii terveellä tavalla ja on siis ihan luonnollista että heillä alempien halujen kontrolli järjellä toimii. Mutta tällaiset eivät välttämättä tiedä yhtään mitään niiden todellisuudesta, joilla aivot ei enää toimi normaalisti. Miten voi olla kummoista itsekuria, jos aivoista ei toimi ne osat joissa itsekurin pitäisi syntyä?
Toivuttuani masturbointiaddiktiosta kaikki muutkin addiktiot menivät ja itsekuri tuli takaisi .
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä sellaisen puhua itsekurista jonka aivot toimii terveellä tavalla ja on siis ihan luonnollista että heillä alempien halujen kontrolli järjellä toimii. Mutta tällaiset eivät välttämättä tiedä yhtään mitään niiden todellisuudesta, joilla aivot ei enää toimi normaalisti. Miten voi olla kummoista itsekuria, jos aivoista ei toimi ne osat joissa itsekurin pitäisi syntyä?
Millaisista addiktioista sinä puhut? Maitoaddiktiosta? Vesiaddiktiost? Leipäaddiktiosta?
Onko ihmisillä addiktio viinaan ennen kuin hän on edes kokeillut sitä? On ihan oma moka, jos alkaa käyttää ainetta, jonka addiktoiva vaikutus tunnetaan. Kenenkään ei ole pakko juoda viinaa, ei kahvia, ei teetä. Maitoaddiktiosta en ole kuullut, vaikka suurin osa meistä on saanut sitä heti vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen miettinyt mikä lasketaan addittioksi ja mikä nautinnon takia uusinnaksi? Seksi, jätski, ganja, olut jne. En ole vielä törmännyt nautintoon jota haluan vain kerran. Toisaalta en koe olevani koukussa kuin kahviin. Sitä on PAKKO saada aamuisin.
Yleensä addiktio-sairaudeksi tilaa kutsutaan siinä vaiheessa, kun addiktiivinen käytös aiheuttaa merkittävää haittaa itselle tai muille, mutta toiminnan lopettaminen tuntuu silti mahdottomalta. Siis vaikka itse oikeasti pohjimmiltaan tahtoisi lopettaa koska ymmärtää ne haitat, tai ei enää edes saa nautintoa. Jokainen addiktio saavuttaa nimittäin jossain vaiheessa sen kohdan, missä käytöstä ei enää toisteta nautinnon saamiseksi vaan jotta vältetään kammottava olo joka syntyy addiktion kohteen puuttumisesta.
Tuo koskee lähinnä kovien aineiden käyttöä. Kun esim. tykkään seksistä ja harrastan sitä aika usein niin en saa mitään ihme oireita jos pari päivää joutuu olemaan ilman. Muuten kun puhutaan esim. päihteistä niin nautinto on silloin tällöin käyttöä. Alkoholista varsinkin saa niin karmeat jälkiolot että sitä ei huvikseen juo jatkuvasti.
Minä olen sellainen, ainakin tupakan, alkoholin, kahvin ja opioidien suhteen. Ei vaan tule vieroitusoireita. No okei, kahvista, jossei sitä saa aamulla, voi tulla vittuuntuneeksi.
Viinariippuvuus ainakin on ihan helvettiä vaikkei ihan vielä rapajuoppo olekaan. Tiedostaa ongelmat ja haluais lopettaa. Menettänyt jo terveyden, perheen ja talon mutta kun jostain kumman syystä on vaan lähettävä joka päivä se pullo ostamaan. Ihan kun töihin lähtis, suihku, pukeminen ja Alkoon. Sitten kotiin sohvalle syömään ja juomaan, homma alkaa jo vtuttamaan näin monen vuoden jälkeen. Mut tosiaan järki häviää tahdolle. Lääkäri sanoi jo että maksavaurio mut jotenkin ei vaan ala loppua tämä. Töissä voi käydä koska päivät selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Viinariippuvuus ainakin on ihan helvettiä vaikkei ihan vielä rapajuoppo olekaan. Tiedostaa ongelmat ja haluais lopettaa. Menettänyt jo terveyden, perheen ja talon mutta kun jostain kumman syystä on vaan lähettävä joka päivä se pullo ostamaan. Ihan kun töihin lähtis, suihku, pukeminen ja Alkoon. Sitten kotiin sohvalle syömään ja juomaan, homma alkaa jo vtuttamaan näin monen vuoden jälkeen. Mut tosiaan järki häviää tahdolle. Lääkäri sanoi jo että maksavaurio mut jotenkin ei vaan ala loppua tämä. Töissä voi käydä koska päivät selvinpäin.
Mulla on vain viikonloppujuomiseen addiktio. Olenkin vasta 23v. Ehkä se tästä vielä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Viinariippuvuus ainakin on ihan helvettiä vaikkei ihan vielä rapajuoppo olekaan. Tiedostaa ongelmat ja haluais lopettaa. Menettänyt jo terveyden, perheen ja talon mutta kun jostain kumman syystä on vaan lähettävä joka päivä se pullo ostamaan. Ihan kun töihin lähtis, suihku, pukeminen ja Alkoon. Sitten kotiin sohvalle syömään ja juomaan, homma alkaa jo vtuttamaan näin monen vuoden jälkeen. Mut tosiaan järki häviää tahdolle. Lääkäri sanoi jo että maksavaurio mut jotenkin ei vaan ala loppua tämä. Töissä voi käydä koska päivät selvinpäin.
Mistä koet että viinanhimo juontaa juurensa? Lapsuuden traumasta, jota pakenet pulloon?
Liittyvätkö uskovaisuus, laumasieluisuus ja addiktioherkkyys toisiinsa? Minulla ei ole taipumusta noihin.
Koska ihmiset saavat eri määrän dopamiinireseptoreita syntyessään, A2 allelella addiktoidutaan. Addiktiot johtuu ongelmista DRD2-reseptoreissa.