Nainen, oletko iän myötä tullut enemmän tai vähemmän valikoivaksi miesten suhteen?

Ihan yhtä valikoiva olen aina ollut.

Ei ole ajankohtaista, mutta...nuorena olin tosi kranttu, ja nyt nelikymppisenä, jos jäisin yksin, rima olisi noussut ihan mahdottomiin. Ei tuon aviomiehen saappaita kukaan täyttäisi kuitenkaan, ja vähempään en tyytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Rupsahtameilla palstamammoilla ei enää ole varaa valita.

Itse olen aina suosinut kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä miehiä, eli olen kauheen nirso.

No, etsin noin 32-vuotiaaksi seurustelukumppania. En löytänyt edes treffiseuraa. Olen siis kokematon ikisinkku. Tajusin sitten että oikeastaan elämäni on hyvää näin ja parempaa kuin parisuhteistaan koko ajan valittavilla kavereilla. Lopetin siis etsinnän kokonaan.

Vastaan siis enemmän valikoivaksi. Vain oikeasti täydellinen mies saisi luopumaan nykyisestä ihanasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Rupsahtameilla palstamammoilla ei enää ole varaa valita.

Niinhän sitä luulisi että iän myötä sitä rimaa tarttis alentaa mutta mammat kuulemma eroavat tavallisista naisista sillä tavalla että ovat 10-20v ikäisiään nuoremman näköisiä ja niitä komeita 20-25v miehiä on jonoksi asti. Eikä ne suinkaan etsi vaan puumaseksiä, vaan ihan oikeata parisuhdetta ne haluavat. 

Valikoivammaksi, koska itsetunto ja -arvostus on kasvanut. Ennen sitä hengaili minkä tahansa retkun kanssa, joka kohteli huonosti, oli alkkis jne. 

Tällaisen kanssa erehdyin kaksi lastakin tekemään. Erohan siitä sitten tuli. 

Mutta vaikeaa on kuten täällä oli jossain toisessakin ketjussa. Viisikymppisen on tosi vaikea löytää kunnollista miestä omasta ikäluokastaan-- varattuja ovat ne hyvät. Vapautuneet "hyvät" viedään käsistä ja vähän nuoremmat naiset tekevät tämän. 

Olen, ehdottomasti.

Olen nyt 25. Nykyisen kumppanini valikoin 2,5 vuotta sitten pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen. Olen myös miettinyt sitä, että jos nyt eroaisin, niin kuinka harkinnanvaraisesti valitsisinkaan seuraavan potentiaalisen kumppanini. Edes treffiseuraksi. Pari syytä hartaaseen valikointiini: arjessa nähtyjä tilanteita varattujen miesten kevytkenkäisyydestä sekä omakohtaiset kokemukset petetyksi tulemisesta.

Yksi eroavaisuus mitä tekisin nyt kumppanin valinnassa, olisi kumppanin ulkonäön rajan laskeminen. Ns. tavallisen näköinen kumppani toisi varmasti turvaa, mutta luulen, ettei moni uskoisi minun olevan tosissani heidän kanssaan. Olen vain kyllästynyt siihen, että lunta tulee tupaan (en puhu nykyisestä suhteestani). Pitkät, kunnioittavat parisuhteet on harvassa.

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja typeränä kelpasi melkein mimmoinen vaan. Nykyisestä kun eroon pääsen, en uutta riesaa enää ota.

Onko lapsia? Käviskö fwb suhde?

Tuskinpa se on muuttunut, mutta painopisteet varmasti on. Siis yhtä valikoiva olen ollut aina, mutta ehkä nuorena merkitsi osittain eri asiat. Tai kyllä kai ne tunteet ja kemia on aina olleet ratkaiseva tekijä, eikä niinkään henkilön ominaisuudet. Ehkä iän myötä voisin hyväksyä enemmän kaikenlaista mikä nuorena olisi ollut ihan mahdotonta. Toisaalta nyt olisin varmaan ihan tyytyväinen yksinkin ja kiinnostun entistä harvemmin kenestäkään. Ystäviksi huolisin moniakin. Ja on kyllä joitakin piirteitä, joita nyt osaisin karttaa.

Täällä on rima ollut aina korkealla. Mikäli sellainen tilanne tulisi, että päätyisin tästä vapaille markkinoille, en tyytyisi keskinkertaisuuksiin.

Olisin mielummin tyytyväisenä yksin, kuin huonossa parisuhteessa kaksin.

Vierailija kirjoitti:

No, etsin noin 32-vuotiaaksi seurustelukumppania. En löytänyt edes treffiseuraa. Olen siis kokematon ikisinkku. Tajusin sitten että oikeastaan elämäni on hyvää näin ja parempaa kuin parisuhteistaan koko ajan valittavilla kavereilla. Lopetin siis etsinnän kokonaan.

Vastaan siis enemmän valikoivaksi. Vain oikeasti täydellinen mies saisi luopumaan nykyisestä ihanasta elämästäni.

Harrastatko yhden illan juttuja vai oletko ihan selibaatissa?

Vierailija kirjoitti:

Rupsahtameilla palstamammoilla ei enää ole varaa valita.

Kaikilla on aina varaa valita. Itse olen ollut ( kuten suurin osa on ) pitkässä parisuhteessa, mutta jos nyt jäisin yksin, olisi tosi suuri kynnys ottaa uusi ihminen tähän. Eli todellakin miehen pitäisi olla ihan huippu. En usko monenkaan miehen omani tasolle yltävän.

Olen kyllä aina ollut valikoiva, vapaiden miesten valikoima 50+ on kyllä luvattoman huono ja toisaalta pelottaa, että 10v kuluttua voisi olla edessä omaishoitajuus aika isolla todennäköisyydellä.

Jatkan sinkkuna kun edellinen pääsi karkuun ja kenenkään omaa en halua.

Nirso olen ollut aina. Jos nyt keski-iässä jäisin yksin, olisin vielä nirsompi ja mieluummin yksin kuin jonkun sellaisen kanssa, joka ei täytä kriteerejä. 

Mies. kirjoitti:

Jännä juttu. Naiset sanovat, että nuorena eivät olleet kranttuja, mutta vanhemmiten ovat tulleet valikoivammaksi. Silti minulla ja monilla kavereillani oli teininä suuria vaikeuksia löytää tyttöystävä. Nyt keski-ikäisenä tarjokkaita tuntuu olevan runsaasti.

Eikä tämä voi johtua siitä, että olisin niin paljon hurmaavammaksi muuttunut iän myötä.

Minkä ikäisiä ne tarjokkaat ovat? Onko niillä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ajankohtaista, mutta...nuorena olin tosi kranttu, ja nyt nelikymppisenä, jos jäisin yksin, rima olisi noussut ihan mahdottomiin. Ei tuon aviomiehen saappaita kukaan täyttäisi kuitenkaan, ja vähempään en tyytyisi.

Mieheni on toinen seurustelusuhteeni. Jos joskus erotaan tuskin kolmatta tulee. En vain näe että sellaita miestä edes olisi olemassa jonka kanssa haluaisin olla jos se ei ole tuo.

Olen valikoivampi. Ehkä uskallan ja kehtaan viehättyä useammanlaisista miehistä kuin nuorempana, mutta se joukko, kenen kanssa alan minkäänlaiseen viatonta flirttailua lähempään tuttavuuteen, on kutistunut.

Oma ikä mukaan sit ja se onko lapsia.

Ikä muutti valikoivuuttani. Outside to inside.

Olen ollut kahdesti sinkku, eli olen tehnyt itselleni listan mieheltä vaadituista ominaisuuksista. Ekan kerran kun olin 20 v, toisen kerran 45 v.

20 v vaadin koulutusta yms. 45 v vaafin tunne-elämän tasapainoisuutta.