Hirveä kemia kahden ihmisen välillä, mutta mitään ei voi tapahtua
Tää on oikeesti aika inhottavaa. Mulla ja työkaverilla on ollut aina vahva yhteys, siis heti siitä hetkestä, kun tutustuttiin. Ollaan melkein samanikäisiä. Tullaan niin hyvin juttuun, ettei ihan heti tule toista vastaavaa ihmistä mieleen. Voidaan höpötellä mistä vaan ja juttua riittäisi vaikka kuinka. Samanlainen huumorintaju vielä kaiken lisäksi, eli hauskaa on. On ollut myös huonoja päiviä, jolloin kaikki on ärsyttänyt, sekin on ollut ok ja toinen on ymmärtänyt. Luulen että meillä olisi todella ihanaa yhdessä, mutta monista syistä johtuen tämä ei voi edetä mihinkään. Olenkin jo tottunut ajatukseen ja tyytyväinen edes siihen, että olen tavannut noin ihanan ihmisen edes kerran elämäni aikana. Ei ihan joka päivä tule vastaan. Harmittaa.
Kommentit (25)
Mulla on ollut urani varrella noita tapauksia useita, kun olen nainen miesvaltaisella alalla. Olen nauttinut itsekseni tyypistä fantasioimalla, mutta en ole koskaan ilmaissut miehelle kiinnostustani (on olleet varattuja), enkä haikaillut että suhteesta tulisi konkreettisesti mitään. Fantasiatkin ilman toteutusta voi olla yllättävä tyydyttäviä ;)
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Pari vuotta sitten tapasin ihmisen, samat kirja- ja elokuvamieltymykset, automerkki, teemaku... huumorintaju jne... Sieluun sattui kun ei voinut edetä. Sattuu ehkä vähän vieläkin.
Siis okette hyviä ystäviä. Miksi pitää ollakaan enempää. Ei kai rtuo mitään kemiaa ole. Ilmeisesti olette varattuja.
Miksi ihmiset roikkuvat suhteissa, jossa ei ole tuollaista kemiaa ja kielletään kokeilemasta, jopa sinkkuja keskenään jos MUUT eivät hyväksy?
Itsellänikin on tuollainen tilanne meneillään, vuosia kestänyt kemia räjähti käsiin, mutta suhde ei voi jatkua, koska MUUT eivät sitä hyväksy. Sinkkuja ollaan. Syy siihen on entinen nainen, joka ei hyväksy eikä siksi muutkaan.
Tarkoitin tuossa edellisessä, että kielletään kokeilemasta sitä oikeasti tunteita herättävää, syystä x.
Ihmettelen aina tuota juttelun, hetulan heittämisen, höpöttelyn jne. ylikorostamista. Itseäni väsyttäisi tuollainen tauoton jutustelu, mutta tarkoittaako se sitä ettei minulla olisi kemiaa kenenkään kanssa? Ehkä.
Et mielestäni kuvannut kyllä varsinaisesti kemiaa. Ystävienkin välillä voi olla vahva yhteys.
Mullekkin kävi näin, kun näin uuden työkaverini ekan kerran keväällä , tunsin heti jotain kemiaa meidän välillä. Se oli uskomatonta, ihan niinkuin olisin tiennyt, että tuo ihminen on ihan samalla aaltopituudella mun kanssa. Olisi ollut kiva tietää oliko tunne molemminpuolinen. Itse olen parisuhteessa, joten meni hyvät kemiat hukkaan :). Nyt ei enää olla samassa työpaikassa.
Se kemia voi johtua siitäkin "ettei mitään voi tapahtua". Itsellä kävi niin että kemiaa oli, mutta molemmat oltiin varattuja. Sitten kun oltiin yhtäaikaa sinkkuja kokeiltiin suhdetta eikä toiminut yhtään.
Minulla on vähän samankaltainen tilanne. Tapasin töissä erään ihmisen ja meillä on ollut mielestäni jo alusta asti pientä kemiaa. Kummatkin ovat kovia flirttailemaan. Olemme kuitenkin nyt vain toistemme läheisiä ystäviä (näemme nykyään vapaa-ajallakin usein), ja tiedän että tämä ihminen ei ole kiinnostunut laittamaan asioita eteenpäin kanssani. Hän puhuu kokoajan muista ihmisistä kenestä hän on kiinnostunut ja hänellä oli hiljattain lyhyt suhdekin toisen kanssa.
Harmittaa. Mutta ehkä joskus löydän jonkun toisen ja olen vain tyytyväinen että minulla on tuollainen läheinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tuota juttelun, hetulan heittämisen, höpöttelyn jne. ylikorostamista. Itseäni väsyttäisi tuollainen tauoton jutustelu, mutta tarkoittaako se sitä ettei minulla olisi kemiaa kenenkään kanssa? Ehkä.
Sopisit mieheni kanssa hyvin yhteen! :)
Kemialla tarkoitan sellaista voimakasta tunnetta, kun näkee toisen. Ei mulla ole tullut vastaavaa tunnetta muiden kanssa, vaikka puhelias olenkin ja tulen kaikkien kanssa juttuun. Se on sellainen suuri lämmin tunne, mikä tuntuu vatsanpohjassa, eikä haluaisi lähteä pois toisen läheltä. Ollaan molemmat varattuja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mullekkin kävi näin, kun näin uuden työkaverini ekan kerran keväällä , tunsin heti jotain kemiaa meidän välillä. Se oli uskomatonta, ihan niinkuin olisin tiennyt, että tuo ihminen on ihan samalla aaltopituudella mun kanssa. Olisi ollut kiva tietää oliko tunne molemminpuolinen. Itse olen parisuhteessa, joten meni hyvät kemiat hukkaan :). Nyt ei enää olla samassa työpaikassa.
Ai että heti löytyi kemiat kun sen näit, no mahtoi olla tosi hyvännäköinen kaveri :D Se hyvännäköisyys sitten tottakai auttaa vääntämään oman mielikuvan niin, että juttukin luistaa ja synkkaa kaikkialla muuallakin, vaikka oikeasti ei synkkaisikaan ja kuolaat vain sitä ulkonäköä.
Olen katsonut työpaikalla muutamaa tuollaista "kemiaa". Yleensä on niin, että nainen kehittelee kaikenlaisia fantasioita, mies ei. Hän ei edes huomaa naisen ihastumista, vaan pitää kuhertelua viattomana flirttinä. Jos se ihastunut nainen yhtään avaisi silmiään, niin hän huomaisi, että mies käyttäytyy kaikkia muita kohtaan samalla tavalla, se on hänen tapansa kommunikoida.
Mutta aina voi pitää fantasiansa ja kuvitella, että tämä on nyt jotain ihanaa ja upeaa. Mitään siitä ei kehity.
Sen sijaan ne "oikeat suhteet" on olleet sellaisia, että kumpikin osapuoli on käyttäytynyt melkein ylikorrektisti muiden läsnäollessa.
Aivan mahdollista, että se "kemian" tunne on ihan yksipuolista ja toinen vaan pitää sinusta kaverina.
Tai se mikä sinusta on romanttista kemiaa onkin toisessa päässä vaan panohaluja.
Joka tapauksessa sinun pitäisi ehkä hieman vetäytyä tästä suhteesta - miksi kiusata itseään?
Tärkeää voisi olla miettiä, missä menee (sinulla ja kumppanillasi) pettämisen rajat. Olisiko sinusta kiva, (jos nyt kuvitellaan, että rakastaisit kumppaniasi mielikuvituskemiasäätöjen sijaan) että hänellä olisi kemiaa tihkuva läheinen henkinen suhde jonkun työpaikan naisen kanssa? Miten toivoisit hänen etenevän asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut työpaikalla muutamaa tuollaista "kemiaa". Yleensä on niin, että nainen kehittelee kaikenlaisia fantasioita, mies ei. Hän ei edes huomaa naisen ihastumista, vaan pitää kuhertelua viattomana flirttinä. Jos se ihastunut nainen yhtään avaisi silmiään, niin hän huomaisi, että mies käyttäytyy kaikkia muita kohtaan samalla tavalla, se on hänen tapansa kommunikoida.
Mutta aina voi pitää fantasiansa ja kuvitella, että tämä on nyt jotain ihanaa ja upeaa. Mitään siitä ei kehity.
Sen sijaan ne "oikeat suhteet" on olleet sellaisia, että kumpikin osapuoli on käyttäytynyt melkein ylikorrektisti muiden läsnäollessa.
En ole ainakaan huomannut, että tämä mies puhuisi pahemmin omista asioistaan muiden kanssa. Enkä kyllä itsekään puhu muiden kanssa noin paljoa henkilökohtaisista asioista. Eikä kukaan varmaan tiedä meidän väleistä, puhutaan ihan normaalisti työasioita, kun muitakin on ympärillä. Eikä olla joka päivä tekemisissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahdollista, että se "kemian" tunne on ihan yksipuolista ja toinen vaan pitää sinusta kaverina.
Tai se mikä sinusta on romanttista kemiaa onkin toisessa päässä vaan panohaluja.Joka tapauksessa sinun pitäisi ehkä hieman vetäytyä tästä suhteesta - miksi kiusata itseään?
Tärkeää voisi olla miettiä, missä menee (sinulla ja kumppanillasi) pettämisen rajat. Olisiko sinusta kiva, (jos nyt kuvitellaan, että rakastaisit kumppaniasi mielikuvituskemiasäätöjen sijaan) että hänellä olisi kemiaa tihkuva läheinen henkinen suhde jonkun työpaikan naisen kanssa? Miten toivoisit hänen etenevän asiassa?
Itsellä aika tuore suhde, miehellä pidempi.
Jos puolisollani olisi vahvoja tunteita jotain muuta kuin minua kohtaan, toivoisin että hän lopettaisi suhteen kanssani ja olisi sen kanssa, jonka kanssa tuntee voimakkaammin. Ap
Olen miettinyt, että pitäisikö monista syistä huolimatta kertoa mitä tunnen? Lauantaina kaikki vaan kolahti, kuin metrin halko. Perjantain pikkujouluilla saattoi olla oma osuutensa asiaan, vaikka eri osoitteisiin lähdettiin. Maanantaina tästä kaikesta iski päälle fiilis jota ei ole pariinkymmeneen vuoteen tullut. Ihastuminen on ihanaa ja toivon etten ole lukenut tilannetta aivan väärin. Laittaisipa toinen viestiä...
Tee palvelus itsellesi. Lopeta haikailu ja unohda koko juttu.