Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, että elin lapsuuteni ja nuoruuteni eläinrääkkääjien (vanhempani) kanssa
05.12.2018 |
Tai olen minä jo koko aikuisikäni tajunnut, ettei vanhempieni käytös ollut todellakaan normaalia "elänrakkautta", mutta nyt vasta se oikein iski ajatuksiin.
Isäni ja äitini rakastivat kissoja. Omasta mielestään. Kotimme oli aina täynnä kissa-aiheisia kuvia, esineitä ja leluja. Piirtelin lapsena kissoja. Kissat olivat ykkössuosikki perheessämme. Meillä oli useampi kissa. Kaikki olivat leikkaamattomia, rokottamattomia. Pentuja tuli ja meni. Osa annettiin pois. Osa jäi. Osa hukutettiin (!).
Muistan, että kissat eivät olleet sisäsiistejä. Oli aivan arkea meille, että kakkoja ja pissoja sai väistellä ja niitä saattoi olla vaikka koulurepussani tai sängyssä. Joskus vanhempani löivät kissoja (yleensä rangaistukseksi siitä että olivat kakanneet väärään paikkaan). Tämän tajusin jo lapsena olevan väärin.
Muistan myös että kissat olivat todella stressaantuneita ja osa fyysisesti sairaita. Yksi vanha kissa pissi ja yski vuoden päivät verta ja hänellä oli märkiviä, verisiä haavoja. Lopulta kissan peräpää petti; hän raahasi itseään kupille ja vessaan etutassujen voimin. Pian tämän jälkeen kissa kuoli. Vanhempani itkivät vuolaasti, kissalle järjestettiin hautajaiset ja otimme (tai siis vanhemmat ottivat) pikavippejä ja lainaa saadakseen sille hienon haudan. Haudalla käytiin itkemässä monta kertaa viikossa.
Eräällä toisella kissalla taas oli syöpäkasvaimia, jotka selvästi tuntuivat käsin. Sekin kissa kuoli, ja senkin hautajaisista tehtiin kauhea show.
Minä en muista lapsena kyseenalaistaneeni tätä mitenkään. En tiennyt, että muiden kissat eivät ehkä käyttäydy niin. Vanhempana kun kysyin että miksi kissoja ei rokoteta ja leikata, oli vanhempieni vastaus että se vain saa kissat sairaaksi ja passiiviseksi. Sairauksia ei hoidettu koska ei ollut rahaa, "eikä niillä luonnossakaan mitään lääkäriä ole."
Vanhempani tosiaan kuvittelivat ja kuvittelevat edelleen olevansa hyviä kissanomistajia ja eläinrakkaita ihmisiä. Niin kuvittelin minäkin lapsena.
Nyt tajuan kuinka hirveitä ihmisiä he olivat. Suorastaan eläinrääkkääjiä. Oksettaa ja suututtaa. Oli pakko purkaa tämä jonnekin. Pahinta on, että olen heidän kanssaan tekemisissä vieläkin, enkä osaa edes kunnolla vihata heitä, koska he ovat jo vanhoja ja sairaita ja "eivät koskaan tarkoittaneet mitään pahaa".
Ihan hirveä olo. Syyllisyys siitä etten puuttunut eläinten huonoon kohteluun mitenkään. Toisaalta miten olisinkaan voinut, kun sain itsekin turpaan ja pidin sitä normaalina ja syytin itseäni.
Vasta nyt olen alkanut tajuta, miten kieroutunut lapsuus minulla oli, ja mistä johtuvat myös omat kieroutuneet ajatusmallini. Olen yrittänyt päästä niistä eroon ja muuttaa niitä. Osassa olen onnistunut. Osassa en. Ahdistaa aina kun huomaan olevani jossain asiassa yhtä julma kuin vanhempani ja samalla vielä oikeuttavani sen itselleni (en tosin ole julma eläimiä kohtaan, enkä lapsia/muita ihmisiä sillä elän yksin).
Muistikuvat ja takaumat piinaavat ja yöt heräilen kauhun tunteeseen nähden unta että olen taas lapsi, joka elää kirjaimellisesti paskan keskellä jatkuvan pelon ja syyllisyyden vallassa.
Olen ollut hoidossa vuosia. Diagnooseja on käyty läpi useita. Lääkkeitä myös. Keskustelemassakin käyn.
Kommentit (17)
Pahinta on, että en lapsena saanut koskaan apua ongelmiini, eikä edes näin aikuisena minua ole otettu tosissaan esim. terveydenhuollossa, koska periaatteessa olen "ihan hyvistä oloista" ja kokemukseni "eivät ole mitenkään erityisen rankkoja". Ts. en ole koskaan ollut missään laitoksessa enkä sijoituksessa, ei olla hakattu koskaan sairaalakuntoon eikä päihteitä käytetty.
Itsekin olin pitkään siinä käsityksessä, että minulla ei ole oikeutta sanoa että lapsuuteni oli rankka saati huono, eikä muutenkaan oikeutta valittaa. Olihan minulla koti, ydinperhe, oma huone, ruokaa ja vaatteita. Oikeastaan yhä edelleen ja tätäkin kirjoittaessani mietin, että ehkä vain liioittelen, ehkä vain olen heikko kun olen niin rikki kaikesta tuosta. Tunnen itseni suorastaan valehtelijaksi ja petturiksi, kun avaan suuni jollekin ja kerron kokemuksistani.
Pari lyöntiä sinne tänne, ehkä joitain epäsopivia seksuaalisia kosketuksia/tekoja. Ei kuitenkaan mitään graavia. Sain sentään olla kotona. Sietäisi olla kiitollinen vanhemmilleni, etteivät antaneet minua laitoskierteeseen. Pysyin päihteistäkin erossa (vähän pakko, koska rangaistus tuntui luissa ja ytimissä kirjaimellisesti). En tiedä onko minulla edes oikeutta valittaa, olla katkera ja traumatisoitunut vanhemmilleni.
En sentään ollut päihdehuuruissa elänyt laitoksesta toiseen heitelty, jo nuorena päihteiden ja rikoksen polulle joutunut lapsi.
Olin periaatteessa aivan normaali, vanhemmat olivat aivan normaaleja, kaikki oli normaalia. Mutta sitten kuitenkaan ei ollut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikavippejä on ollut saatavilla 13 vuoden ajan. Ja aikuisikää sinulla jo takana ilmeisesti pidempään eli jos olit lapsi vuonna 2005... Haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Pikavippejä on ollut saatavilla 13 vuoden ajan. Ja aikuisikää sinulla jo takana ilmeisesti pidempään eli jos olit lapsi vuonna 2005... Haiskahtaa.
Olen 22-vuotias, täytän 23 helmikuussa. Aikuisikää takana siis kohta 5 vuotta. Ei kyllä tunnu siltä. Enimmäkseen tunnen itseni joko viisivuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 80v vanhukseksi. En osaa olla aikuinen, kun en saanut olla vielä lapsikaan. Silti tuntuu että ei saisi valittaa, ja että eivät kokemukseni niin rankkoja ollut. "lakkaa valittamasta, aikuinen ihminen", on lause, jotka kuulen välillä. Kuvittelenko kaiken? Oliko lapsuuteni sittenkin normaali?
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikavippejä on ollut saatavilla 13 vuoden ajan. Ja aikuisikää sinulla jo takana ilmeisesti pidempään eli jos olit lapsi vuonna 2005... Haiskahtaa.
Olen 22-vuotias, täytän 23 helmikuussa. Aikuisikää takana siis kohta 5 vuotta. Ei kyllä tunnu siltä. Enimmäkseen tunnen itseni joko viisivuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 80v vanhukseksi. En osaa olla aikuinen, kun en saanut olla vielä lapsikaan. Silti tuntuu että ei saisi valittaa, ja että eivät kokemukseni niin rankkoja ollut. "lakkaa valittamasta, aikuinen ihminen", on lause, jotka kuulen välillä. Kuvittelenko kaiken? Oliko lapsuuteni sittenkin normaali?
-AP
Miten vanhoja ne sun vanhat sairaat vanhemmat on? Joku tässä jutussa nyt mättää pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikavippejä on ollut saatavilla 13 vuoden ajan. Ja aikuisikää sinulla jo takana ilmeisesti pidempään eli jos olit lapsi vuonna 2005... Haiskahtaa.
Olen 22-vuotias, täytän 23 helmikuussa. Aikuisikää takana siis kohta 5 vuotta. Ei kyllä tunnu siltä. Enimmäkseen tunnen itseni joko viisivuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 80v vanhukseksi. En osaa olla aikuinen, kun en saanut olla vielä lapsikaan. Silti tuntuu että ei saisi valittaa, ja että eivät kokemukseni niin rankkoja ollut. "lakkaa valittamasta, aikuinen ihminen", on lause, jotka kuulen välillä. Kuvittelenko kaiken? Oliko lapsuuteni sittenkin normaali?
-AP
Miten vanhoja ne sun vanhat sairaat vanhemmat on? Joku tässä jutussa nyt mättää pahasti.
Olivat viisikymppisiä minut saadessaan, nyt seitsemänkymppisiä. Kyllä meillä on ollut kaikin puolin "outo" perhe, kun vanhemmat olivat "vanhoja", alkoholia ei käytetty, väkivalta oli "piilotettua". Siksi on vaikeaa puhua tästä. Kun jopa ammattilaiset välillä epäilevät, kyseenalaistavat ja ihmettelevät. Ihan kuin kaikki perheet ja vanhemmat olisivat samanlaisia ja kaikki muu "mättäisi pahasti". Näin kai ajattelivat sossutkin jotka minua lapsena harvakseltaan näkivät, ja näin jäin vailla apua ja tukea ja pääsin syrjäytymään. Ei ollut tarjolla samanlaista apua kuin niille "virallisten" ongelmaperheiden lapsille, joiden vanhemmat olivat lähemmäs teini-ikää, ryyppäsivät ja olivat muuten "sekaisin". Olin liian kiltti ja liian tavallinen saamaan apua.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheesi elämä kuulostaa kyllä rankalta ja vanhempasi kykenemättömiltä hoitamaan yhtään elävää olentoa. Kuitenkin osaat eritellä hyvin, mikä on ollut pielessä. Ja se että olet hakenut apua on hieno asia.
Jos sun vanhemmat on noin vanhoja, niin ehkä heidän lapsuuskodeissa kohdeltiin eläimiä vielä huonommin. Näin ne traumat periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikavippejä on ollut saatavilla 13 vuoden ajan. Ja aikuisikää sinulla jo takana ilmeisesti pidempään eli jos olit lapsi vuonna 2005... Haiskahtaa.
Olen 22-vuotias, täytän 23 helmikuussa. Aikuisikää takana siis kohta 5 vuotta. Ei kyllä tunnu siltä. Enimmäkseen tunnen itseni joko viisivuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 80v vanhukseksi. En osaa olla aikuinen, kun en saanut olla vielä lapsikaan. Silti tuntuu että ei saisi valittaa, ja että eivät kokemukseni niin rankkoja ollut. "lakkaa valittamasta, aikuinen ihminen", on lause, jotka kuulen välillä. Kuvittelenko kaiken? Oliko lapsuuteni sittenkin normaali?
-AP
No et kyllä terveeltä kuulosta.
Kissoja ei viety lääkäriin, aika rankkaa ollut sinulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla sisaruksia joiden kanssa puhua yhteisestä perhetaustasta? Kyllä toi mielestäni on ollut rankka kasvuympäristö ja sulla on oikeus kokea niitä tunteita mitä koet. Onneksi olet jo käsitellyt asioita ja varmasti pääset vielä eteenpäin käsittelyssä. Vaikka olet täysi-ikäinen, on sinulla vielä paljon aikaa nauttia elämästäsi tasapainoisena aikuisena.
Sille ei voi mitään, jos et silloin voinut /pystynyt ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin tai eläinsuojeluun. Ehkä on kuitenkin parempi päästää syyllisyydestä irti, koska et ole vastuussa vanhempiesi teoista tai tekemättä jättämisestä. Voit auttaa ainoastaan kissoja ja muita eläimiä nykyisyydessä (jos ei menneisyydessä) – sekä lisätä tietoisuutta. Esimerkiksi syntyy kysymys miten vanhempiesi tyyppisille ihmisille olisi tullut paremmin tieto ja tietoisuus eettisyydestä eläimien suhteen, jos sitä ei ollut. Sulla on uusi elämä, positiivisuus palaa vielä elämääsi. Joskus kannattaa jättää menneisyydestä osia taakse, päästää irti, kiinnittää huomio hyviin asioihin muualla. Kiva jos joku muu tukee sinua, jos et voi luottaa vanhempaasi tai toivottavasti löytyy sopiva henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä ainakin pois tuo ajatus ettet muka saisi pitää lapsuuttasi huonona, minusta tuo kuulostaa ihan hirveältä. Älä kuuntele mitään vähättelyä keneltäkään.
Liian moni kiltiksi alistettu syyttää itseään ja oireilee huonoa lapsuuttaan vielä aikuisena vaikka syy olisi täysin vanhemmissa. Opi syyttämään vanhempiasi itsesi sijaan, paino putoaa harteilta kun lopulta tajuaa ettei olekaan "huono" tai "hankala" vaan huonosti kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet syntynyt? Meillä oli vähän vastaava touhu maatilalla. Eläinlääkäreitä ei paikalle soitettu vaikka eläimet selvästi kärsi. Siihen aikaan se tosin taisi olla ihan normaalia käytöstä. Eipä siihen lapsena paljon voinut vaikuttaa.
Valitettavasti pieneläinten suhteen yhä maatiloilla tuota sairasta touhua. Lehmille eläinlääkäri soitetaan, koirille ja varsinkaan kissoille ei. Nämä julmat ihmiset ovat omasta mielestään ihan ok ja normaaleja, kunniallisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä tosi nuori. Elämä edessä. Hyvä että saat terapiaa ja apua. Lapsuutesi ei ollut normaali etkä liioittele yhtään kokemiasi traumoja. Vanhemmillasi ei ole kaikki ollut kohdallaan. Älä enää syytä itseäsi äläkä muutenkaan aliarvioi itseäsi äläkä kokemuksiasi. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuus on auki edessäsi. Halaus sinne ruudun toiselle puolelle. Sinä selviät kyllä.
Minunkin kaverin vanhemmat rääkkäsi eläimiä. Villakoiria pidettiin pahimmilla paukkupakkasillakin ulkona, ruuaksi saivat perunaa. Nämä saivat kuitenkin olla irti häkeissään, kun taas naapuri piti jotain superkarvaista eksoottista pystykorvaa puolentoista metrin hihnassa koppiinsa kytkettynä kesät talvet. Ihan hirveää, että tuollaisia ihmisiä on olemassa.
Vaikuttaa siltä että vanhempasi olivat hyvin sairaita ihmisiä joilla oli vakavia nielenterveysongelmia
Koska olet syntynyt? Meillä oli vähän vastaava touhu maatilalla. Eläinlääkäreitä ei paikalle soitettu vaikka eläimet selvästi kärsi. Siihen aikaan se tosin taisi olla ihan normaalia käytöstä. Eipä siihen lapsena paljon voinut vaikuttaa.