Miesten osallistuminen vauvan hoitoon sekä lapsiperhearkeen

????

Ei osallistunut juuri lainkaan lupauksistaan huolimatta. Vaihdoin parempaan. Lapsi on jo kasvatettu.

Meillä isä on osallistunut paljon vauvan ja lapsien hoitoon.

Jos lapsi on ensimmäinen voi myös isä olla epävarma kyvyistään hoitaa vauvaa, perhekerho, isäryhmät yms. kannattaa hyödyntää, vertaistukea tarvitsee joskus jokainen.

Puhuisin mieluummin "jakamisesta" kuin "osallistumisesta". Ensimmäinen viittaa tasapuoliseen vastuunjakoon ja toinen siihen että isi on äidin pikku apuri.

Mies hoiti vastasyntynyttä yksin pitkään sillä sain keisarinleikkauksesta pahat komplikaatiot ja olin letkuissa lapsen ensimmäisen kuukauden. Parannuttuani mies jatkoi aktiivista lapsenhoitoa. Ruokki vauvan siinä missä minäkin, hyssytti, heräili öisin ja vaihtoi vaippoja. Nyt lapsi on muutaman vuoden vanha ja edelleen isä hoitaa lasta paljon. Nytkin laittaa ruokaa lapselle. Isä myös kustantaa lapsen kulut lähes täysin.

Monesti se isä jää hieman syrjään, koska se äidin ja vauvan suhde on alkuun niin tiivis ja läheinen. Äidin täytyy muistaa antaa isällekkin tilaa hoitaa vauvaa. Todennäköisesti tuntuu siltä, että mies tekee kaiken väärin, mutta täytyy myös hyväksyä se, että vauva kuuluu ihan yhtä paljon isälleen.

Meillä osallistui erittäin hyvin. Oon ainakin lähipiiristä huomannut että tuppaa olemaan myös se nainen joka aika tarkkaan määrittää että miten lasta hoidetaan, eikä oikein luota mieheen. Siitä sitten mies ajan kanssa tosiaan jää taka-alalle.

Mun mielestä erityisesti intensiivisen äiti-lapsiajan (imetys ja mammaloma) jälkeen olisi äidinkin hyvä antaa vastuu isälle. Ei ainakaan keskittyä vaan ohjaamaan mitä ja miten milloinkin tehdä.

Miehen hätääntyminen enemmänki kielii siitä että äiti on itse ottanut kontrollin eikä oikein luota.

Hmm no meillä ainakin on mennyt tasaisesti lähes koko ajan. Uuvuin parin vuoden jälkeen ja mies hoiti sitten about kaiken. Siinä samalla minutkin. Nyt kaikki taas hyvin.

Kannattaa keskustella paljon omista fiiliksistä toiselle ja myös kuunnella toista.

Sanoi että osallistuu vauvan hoitoon, no eipä käynyt niin. Olen yrittänyt jopa kannustaa tähän, en edes ole valittanut(vielä). Vaikuttaa vaan että mieheni olettaa että se vauva on kokonaan minun harteilla. 

Hoidan myös kodin ja raha-asiat täysin tällä hetkellä.

Itse saan tapella että milloin voin edes syödä, tai mennä suihkuun ilman että vauva herää tai alkaa itkemään.

Itseppähän olen mieheni valinnut joten turha valittaa, mutta valitanpahan kuitenkin.

Monoa takalistoon tulee tällä menolla hän saamaan 

Meillä mies hoitaa lapsen, minä rahanhankinnan. Tosin joskus olisi ihanaa, jos voisi raskaan työpäivän jälkeen vain levätä, mutta kun olen kotona, kotityöt jaetaan tasan. Myös menot on jaettu tasan, vaikka vain minä tienaan eli mies kuluttaa 50% rahoista, ison osan itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä osallistui erittäin hyvin. Oon ainakin lähipiiristä huomannut että tuppaa olemaan myös se nainen joka aika tarkkaan määrittää että miten lasta hoidetaan, eikä oikein luota mieheen. Siitä sitten mies ajan kanssa tosiaan jää taka-alalle.

Mun mielestä erityisesti intensiivisen äiti-lapsiajan (imetys ja mammaloma) jälkeen olisi äidinkin hyvä antaa vastuu isälle. Ei ainakaan keskittyä vaan ohjaamaan mitä ja miten milloinkin tehdä.

Kyllä se iskä täytyy saada alustapitäen osallistumaan mahdollisimman paljon sen vauvan hoitoon. Imettää isä ei voi, mutta onhan sitä paljon muutakin.

Ei lastenhoito kuulu miehelle, vaan naiselle.

Molemmat hoidetaan, alusta asti hoidettu. Vaikka lapsi oli täysimetyksellä, niin silti oli tilaa miehelle osallistua alusta asti. Vaihtoi vaippaa ja piti sylissä kun nukkui (nukkui vain sylissä tai vieressä), ja mies oli ainoa joka kylvetti.

Ei ollut meillä edes mitään keskustelua asiasta, miehestä oli itsestään selvää, että hän hoitaa omaa lastaan.

Aivan järkyttäviä nuo tarinat, joissa mies ei osallistu. Miten se on mahdollista? Meillä siis nelivuotias, ja kaksi tasavertaista vanhempaa hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen hätääntyminen enemmänki kielii siitä että äiti on itse ottanut kontrollin eikä oikein luota.

Ystäväni on ollut todella kannustava miestänsä kohtaan ja antanut paljon kahdenkeskistä aikaa. Mies ei vaan halua edes opetella ottamaan tätä isän roolia. Esim. jos ystäväni on kanssani lounaalla niin saattaa tulla soittoa että "milloin tuut, vauva vaan itkee"  tai muuta vastaavaa..

Kiitos jo kaikille kommentoineille, olisi hienoa kuulla lisää kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Molemmat hoidetaan, alusta asti hoidettu. Vaikka lapsi oli täysimetyksellä, niin silti oli tilaa miehelle osallistua alusta asti. Vaihtoi vaippaa ja piti sylissä kun nukkui (nukkui vain sylissä tai vieressä), ja mies oli ainoa joka kylvetti.

Ei ollut meillä edes mitään keskustelua asiasta, miehestä oli itsestään selvää, että hän hoitaa omaa lastaan.

Aivan järkyttäviä nuo tarinat, joissa mies ei osallistu. Miten se on mahdollista? Meillä siis nelivuotias, ja kaksi tasavertaista vanhempaa hänellä.

2 tässä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta mä tapasin exmiehen sukulaiset ensimmäistä kertaa meidän häissä. Salailuun* oli syykin, paljastuivat rysänperäläisiksi umpijunteiksi, ja hänen kotoa saamaansa malliin nyt vaan kuului se, että nainen on kotona (lue: pallo jalassa) eikä edes yritä mitään. Siinä sitten lähtökohta suhteelle etelän kaupungissa kasvaneen kanssa, eikä puhuta edes 50-luvusta. Ihmettelen itsekin, kuinka lähdin siihen, mutta olin nuori ja naiivi ja kuvittelin, että eri arvomaailmojen kanssa voi tehdä loputtomiin kompromisseja. Myöhemmin tapasin miehen, joka teki sen, mihin biologinen isä ei kyennyt ja kasvatti lapsen kanssani.

*Muutakin kökköä oli, siitä mustasukkaisuusketjussa.

Meillä mies on hoitanut lapsia alusta asti.

Tosin alkuaikoina se kyllä on mennyt niin että vauva on kiinni äidissä ja äiti vauvassa..Olen imettänyt kumpaakin ja kyllähän se 5-6 kk sitoo paljon. Pystyn ihan hyvin ymmärtämään miksi isä voi kokea olonsa ulkopuoliseksi ja miksi äiti kokee että hän saa ottaa/joutuu ottaamaan suurimman vastuun. Varsinkin esikoisen kanssa menee helposti niin.

Esikoisen kanssa taisi mennä niin, että isä muutaman tunnin saattoi hoitaa jo ekoina viikkoina kun minä nukuin tai käväisin jossain kaupassa. Joku vaipanvaihto tai pullon antaminen ei ole ollut ongelma, mutta joskus äiti kaivattiin kotiin kun lapsi ei rauhoittunut.

No, meillä jo pari lasta. Isä pärjää kummankin kanssa. On ollut hoitovapaillakin kun lapset yli vuoden. Pikkuvauva-ajat ovat silti menneet äitipainotteisesti, ettei siitä heti kannata heti hermostua, ja antaa sille isällekin tilaa. Ja toisaalta isän toki pitäisi aktiivisesti haluta olla sen lapsen kanssa alusta asti.

Omassa tuttavapiirissä isien 2-6 kk hoitovapaat ovat ihan normaaleja, etten koe että oma mies olisi mitenkään poikkeuksellisen osallistuva.

Aluksi oli niin että minä hoidin lapsia enemmän kun oli siitä enemmän kokemustakin, ja miehelle oli hermostuttavaa kun lapset oli vielä normaalia pienenpiä kun syntyivät keskosina. Mutta kun lapset kasvoi niin isoiksi että isä pystyi heidän kanssaan liikkumaan, käymään puistossa ja isoäidin luona, niin minä sain jäädä kotiin yksin. Olen ihan tarkoituksella jättäytynytkin vähän sivuun.