Sairaanhoitajaksi opiskelu ja harjoittelun hylkääminen?

Voi wi, mitkä olivat hylkäyjsen perusteet? Ei ole kyllä itselle sattunut, mutta ryhmässämme yksi hylättiin kun ei osannut edes aivan perustoimenpiteitä eikä oppinut harjoittelun aikana mitään. Meni myös krapulassa töihin ja se kyllä näkyi.

Eikös koulusi määritä ne kriteerit, joiden perusteella harjoittelu voidaan hylätä? Syissä esim. toisen henkilön turvallisuuden/hengen vakava vaarantaminen, toistuvat myöhästelyt ym. Pahasti saa sössiä, jos ei harjoittelusta läpi pääse vaikka kriittikiä tulisikin.

Vertaistukea en pysty antamaan mutta voin avata syitä, miksi olen vuosien varrella hylännyt opiskelijoita.

Paljot poissaolot estävät tavoitteiden toteutumista. Väärä asenne ts. ei ollenkaan kiinnostusta, epäkohtelias, liian ujo...Vaarallinen potilaille eli ri kykene ottamaan vastaan ohjausta tai ei toimi sen mukaan.

Tuossa päällimmäiset- yleensä näissä on hyvissä ajoin lähdetty keskustelemaan ja miettimään mikä keinoksi- siis opettaja, oppilas ja ohjaaja. Suoraan en ole hylännyt ketään enkä koe että se olisi eettinen tapa toimia.

terv. diabeteshoitaja

Olen hylännyt yhden 15 työvuoden aikana. Ei ollut ajoissa työvuorossa. Joskus ilmoitti myöhästyvänsä, välillä ei. Tavoitteita pyysin kolme viikkoa, sain kopion hoitajaopiskelijan nettikirjoittamista. Tuesta huolimatta ei vielä 4 viikon jälkeenkään pystynyt toimimaan osastolla yhdessäkään tehtävässä itsenäisesti.

Minulla hylättiin harjoittelu, koska ohjaajan mielestä olin liian epävarma itsestäni. Mikä ei pitänyt paikkaansa.

Onneksi vetosin hajoittelun hylkykriteereihin ja hylkäys peruttiin.

Itse olen yhden harjoittelun hylännyt ja se johtui toiminnasta, josta aiheutui haittaa asiakkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla hylättiin harjoittelu, koska ohjaajan mielestä olin liian epävarma itsestäni. Mikä ei pitänyt paikkaansa.

Onneksi vetosin hajoittelun hylkykriteereihin ja hylkäys peruttiin.

Eihän harkkaa voi hylätä olemattomista syistä.

Tiedän yhden joka hylättiin, löytyi tonkimasta kuolevan (tajuttoman) potilaan käsilaukkua.

Kyllä. En ollut ohjaajien mukaan tarpeeksi aktiivinen harjoittelussa.

Jälkeen päin ajateltuna oli ihan aiheesta. Jotenkin minulla ei ollut opiskelutaidot ehkä ihan hallussa ja en tajunnut, miten harjoittelussa ollaan ja jännitin kaikkea ihan liikaa. Vaikka olin silloin kuitenkin jo 23-vuotias, olin ihan kypsymätön. Sain harjoittelun sitten läpi sillä, että menin vielä kahdeksi viikoksi toiseen paikkaan harjoitteluun.

Valmistuin kyllä ja nykyään työelämässä sairaanhoitajana. Harmittaahan se aivan varmasti, tiedän tunteen, mutta ei siinä auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä eteenpäin. Hyvä itsetutkiskelun paikka myös, että mikä meni vikaan ja mitä voisin seuraavassa harjoittelussa tehdä paremmin. Tsemppiä!

Mitä järkeä enää opiskella, jos joutuisi jonkun harkan suorittamaan uudestaan?

Minä en ainakaan alkaisi tekemään uudestaan ilmaista työtä

Onko kenenkään harkkaa täällä hylätty ilman kunnollisia perusteita?

Entä sitten, jos harjoittelu hylätään väärin perustein?

Siis toisin sanoen perustelut eivät ole kunnollisia tai oikeita.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, jos harjoittelu hylätään väärin perustein?

Siis toisin sanoen perustelut eivät ole kunnollisia tai oikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, jos harjoittelu hylätään väärin perustein?

Siis toisin sanoen perustelut eivät ole kunnollisia tai oikeita.

Itseltä ei ole hylätty, mutta muutamalta luokkakaverilta (sh) tai rinnakkaisluokkalaiselta (eh amk) on.  Tai yksi keskytti itse, kun kuuli, että hylsy olisi tulossa.

Parilla syynä oli asenne. Toisella paikka ei ollut sitä, mitä halusi ja oli sitä mieltä, että tällaista työtä hän ei tule tekemään eikä tarvitse oppiakaan. Rämpi sitten vähän nöyrempänä poikana sen gerontologian harkan uudella yrittämällä läpi, kun opettajat olivat juurta jaksaen selittäneet, miksi ensihoitajakin tarvitsee gerontologista osaamista. Toisella (myös ensihoitaja) tyssäsi sitten liikaan itsevarmuuteen, ei halunnut mitään tylsiä sairaanhoitajia kuunnella, kun osasi omasta mielestään jo ja sähläsi sitten liikaa kirran harkassa. 

Muut kolme tietämääni olivat sitten liian vaativia paikkoija osaamiseen suhteutettuna. Kesken heittänyt (ensihoitaja) meni päivystykseen liian varhain opinnoissaan eikä oikein pärjännyt ja niillä kahdella omanluokkalaisella oli myös harkkoja ja opintoja eri syistä rästissä ja menivät silti paikkoihin, joihin muutkin kyseisessä harjoittelussa menivät. Ei sitten rohkeus, oma-aloitteisuus ja kertyneet taidot riittäneet saavuttamaan kyseisen harjoittelun tavoitteita ko. paikoissa.

Toisin sanoen teholla tai leikkurissa on hankalaa, jos lääkehoidon osaaminen on vielä ihan alkutekijöissä ja jos vielä ei ole luonnostaan erityisen reipas ja nopeaoppiminen ja noheva.

Kenenkään opinnot eivät noihin hylsyihin ole tyssänneet, tehneet sitten uusiksi myöhemmin.

Hylsyyn pitää olla kunnon perusteet. Itselläni ollut opiskelija, jolla ei vaan sujunut. Pidettiin sitten keskustelu kesken harkan, opettaja ja opiskelijavastaava tähän osallistui. Mietittiin keinoja miten jatketaan. Mielestäni ei ole reilua opiskelijaa kohtaan, että arviointikeskustelussa tulee hylsy yllärinä.

Sisareni meinattiin hylätä lähihoitajakoulutuksessa ekasta harjoittelusta. Työpaikka esitti hylkäystä, opettaja oli sitä mieltä, että ei ole syytä näillä perusteilla. Sisko meinasi lopettaa koko koulun. Palaute oli varmaan osittain aiheellista, mutta joukossa oli henkilökohtaisuuksiinkin meneviä asioita. Arvosteltiin ulkonäköä, vaatteita yms. Eikä sisko ole mikään läväri-gootti vaan tavallinen, aika meikitön ja arkisesti pukeutunut. Esimerkiksi kengät oli nahkanilkkurit, olisi pitänyt olla nastapohjaiset talvilenkkarit. Siis palaute oli oikeasti tätä tasoa. Loppuarviona, ettei sovellu alalle.  Seuraavista harjoitteluista saikin 3/3 kaikista ja valmistumisvaiheessa kolme harkkapaikkaa tarjosi töitä. Myöntää itsekin olleensa kömpelö ekassa harjoittelussa, mutta ei vieläkään silti hyväksy kaikkea kritiikkiä ja perusasiat kyllä oli ihan kunnossa kuten tuli töihin ajoissa, ei räplännyt kännykkää, teki kaiken käsketyn jne. Ongelma oli varmaan vähän aloitekyvyn puute ja ennen kaikkea ei ollut kuulemma innostava/luova.

Minut hylättiin yhdellä harjoittelujaksolla (tämä tapahtui 90-luvulla) ilman että perusteluja kerrottiin kovin selkeästi. Olin harjoittelussa vastasyntyneiden osastolla ja ensimmäistä kertaa elämässäni sillä jaksolla käsittelin vauvoja (En siis ollut ikinä ennen edes tervettä vauvaa pitänyt sylisssäni). Vuoroja oman ohjaajan kanssa oli aika vähän ja hän vaikutti tympeältä aina kun olimme yhdessä. Mielestäni opin ihan normaalisti ja eikä jaksolla tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Olin hyvin hämmästynyt kun opettaja kertoi että en ole läpäissyt jaksoa, perustelu oli joku sellainen etten ollut motivoitunut oppimaan enkä kiinnostunut työstä. Olin aivan ymmälläni ja järkyttynyt mistä voi olla tämä käsitys. En pystynyt keksimään muuta kuin että jollain tauolla oli puhuttu harjoittelujaksoista ulkomailla, olin lähdössä vaihtoon ja tietenkin innostunut asiasta, ehkä hän veti tästä jotai omia päätelmiään. Tein sitten 2-3 ylimääräistä vuoroja osastolla läpäistäkseni jakson eikä mitään ongelmaa ollut toisen ohjaajan kanssa.. Veikkaampa myös että jos harjoittelu olisi ollut isompien lasten osastolla ei myöskään olisi ollut ongelmaa koska lähtötasoni ei olisi mitenkään näkynyt, nyt halusin haastaa itseäni ja nimenomaan oppia pienten lasten hoidosta ja tietenkin poti aloittaa 0:stä koska jo peruskäsittely piti opetella.

No huhhuh. Jos harjoittelujaksolla osaa käyttäytyä asiallisesti, tulee töihin ajoissa eikä aiheuta vaaratilanteita tai tee asioita holtittomasti niin kyllä pitäisi aina läpi päästä!

En ole koskaan kuullut että kukaan olisi saanut hylättyä. Ainoastaan yksi sh opiskelija itse keskeytti harkan koska ei osannut suomen kieltä ollenkaan joten luonnollisestikaan ei pärjännyt ollenkaan osaston arjessa.