Miten kotisi poliittinen asenne vaikutti sinuun lapsena/nuorena/nykyisin?

Politiikka ei ole koskaan näkynyt meillä kotona oikein mitenkään, vanhemmat on perustyyppejä jotka ehkä joskus valittaa jostain hallituksen päätöksistä mutta eivät ole sen enempää innostuneita tai tietoisia politiikasta. No, ehkä se on vaikuttanut sillä tavalla että itse olen kasvanut samanlaiseksi.

Duunareita oli ja punavihreän harhailun jälkeen minusta tuli persu. Insinööri itse nykyisin.

Ei mitenkään. Näin aikuisena olen toisinaan jopa yllättynyt vanhempieni poliittisista ja uskonnollisista näkemyksistä. No ainakin sain kasvaa ilman ennakkoasenteita ja muodostaa mielipiteeni omien tietojeni ja kokemusteni pohjalta.

Taistolaiskodista olen minäkin! En tunnusta mitään puoluetta, mutta haluan että vähän kaikessa ajattelussa ylipäätään on  rohkeutta ja aavistus radikalismia mukana. Olen oikeudenmukainen ja heikkojen puolella. Äänestän lähinnä henkilöä, mutta hankaluuksia on äänestää kepua tai äärioikeistoa. Olen hyvin toimeentuleva, noussut työväenluokasta ylöspäin. Äitini mukaan olen hyvinkin kapitalistinen.  

Tuttavapiirissä muutama vihervasuri, niin eihän ne mitään järjenjättiläisiä ole ja hyvin on aivopesu tehonnut. Aika hupaisaa keskustella niiden kanssa politiikasta, kun fanaattisuus uhkaa leimahtaa lähes väkivallaksi kun huomaavat olevansa aivan hakoteillä. :) Kaikkien vanhemmilla jotain kommaritaustaa ja nekin aivan omuisia ja vainoharhaisia.

Ei mielestäni mitenkään. Meillä ei koskaan kotona puhuttu politiikaa. Vasta kun kerroin itse liittyneeni Kokoomukseen, selvisi vanhempien poliittiset kannat. Isä on aina ollut kokoomuslainen ja äiti Keskustan kannattaja.

Minulla ei ole mitään poliittista perintöä. Vanhempani taisivat äänestää peräti kolmea eri puoluetta.

Isä oli todennut politiikasta jotenkin tähän tapaan:

"'Jos poliitikot laitettaisiin kierimään mäkeä alas, vittumaisin ukko jäisi aina päällimmäiseksi."

Meikäinenkään ei löytänyt koskaan puoluetta itselleen.

Ihan sama fiilis jäänyt itselleni, kuin isällä oli.

Ei ole mitään puoluetta mitä äänestää, eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään poliittista perintöä. Vanhempani taisivat äänestää peräti kolmea eri puoluetta.

Isä oli todennut politiikasta jotenkin tähän tapaan:

"'Jos poliitikot laitettaisiin kierimään mäkeä alas, vittumaisin ukko jäisi aina päällimmäiseksi."

Meikäinenkään ei löytänyt koskaan puoluetta itselleen.

Ihan sama fiilis jäänyt itselleni, kuin isällä oli.

Ei ole mitään puoluetta mitä äänestää, eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Lisään, että porvarillinen koti.

Isä ei koskaan puhunut rumasti.

Tuo on ruminta minkä tiedän hänen sanoneen ja tosi rumastihan se on sanottu.

Molempien vanhempieni suvussa on suojeluskuntalaisia, IKL:n ja AKS:n kannattajia ja jokunen natsikin.

Vanhempani olivat Kokoomuksen kannattajia ja ry**ävihaajia.

Punikit tappoivat kapinan aikana rikkaan kartanonomistaja-isoukkini.

Kannatan Natoa ja vihaan AY-liikettä.

Presidentti Niinistö on mielestäni liian lepsu., kun ei tuomitse Venäjää Krimin valtauksesta, MH-17-koneen pudotuksesta, Skribalien myrkytyksestä eikä Lapin GPS-häirinnästä

Vanhempani äänestivät yleensä vihreitä ja sos.dem. Arvot kotona olivat humanitääriset ja humanistiset, olimme keskiluokkainen perhe, joka paheksuu kuluttamista. Isäni puhui hämmentävästi Venäjästä, vihamielisesti ja välillä ihaillen. Olen pysynyt aika lailla uskollisena kotona opituille arvoille, omia ajatuksiani mukaan tuoden aikojen muuttuessa.

Omilla vanhemmillani ei koskaan ollut mitään vahvoja puoluekantoja mutta olen heidän puheistaan ymmärtänyt että äiti kannattaa SDP:tä (tosin ei yleensä äänestä) ja isä on jossain "liian köyhä äänestämään Kokoomusta, liian rikas äänestämään demareira" -limbossa.

Itse olen kallellani KD/PS-suuntaan.