Narsisti vai ei? Olen hukassa
Tosiaan... tiedän kyllä käytökseltään narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan ihmisen, mutta oon omassa suhteessa asialle tullut jotenkin sokeeksi. Tän takia kaipaisin ulkopuolisten näkökulmaa tähän asiaan ja samalla purkaa vähän omaa pahaa oloani. Tämä teksti on niin pitkä, että joudun pilkkomaan sen osiin.
Olen 21-vuotias ja tässä suhteessa on nyt noin kaksi ja puoli vuotta tultu tarvottua, ja tuntuu koko ajan että huonommaksi vaan menee. Suhteen alussa mies oli ihana, kehui maasta taivaisiin; kuinka olen täydellinen ja parempaa ei voisi löytää, kukkalähetykset tulivat ovelle merkkipäivinä ja kertoi aina kuinka rakastaa minua.
Noin puolen vuoden-vuoden seurustelun jälkeen kuvioihin alko tulemaan tosi vahvaa mustasukkaisuutta. Käytiin aina hirveet riidat läpi kun olin lähdössä ulos viettämään ystävien kanssa iltaa. Mies sanoi että tulen varmasti pettämään ja usein pilasi iltani täysin kiukuttelullaan. Mies uhkasi erolla jos puin hänen mielestään liian paljastavan paidan päälleni hänen jäädessä kotiin, ja jos esimerkiksi sheivasin ennen juhlimaan lähtemistä. Itsekin olin välillä hieman mustasukkainen, mutta mielestäni hyvissä rajoissa. Tämä ehkä juonsi juurensa miehen aikasemmasta suhteesta, jossa tiesin hänen pettäneen exäänsä. En ikinä aloittanut riitaa miehen lähtiessä jonnekkin pilaten hänen iltaansa.
Noin vuoden seurustelun jälkeen alkoi ilmaantua haukkumista, vähättelyä ja välillä hieman kovakouraista kohtelua. Jos mielipiteeni erosi hänen mielipiteestään, sain kuulla olevani tyhmä, vammainen ja hullu. Läskiksi kuittailua sain myös kuulla, vaikka sen otin täysin vitsillä, kun mies kuitenkin on minua niin kauniisti aikasemmin kehunut ja kehui vieläkin. Itse hän tämän kuittasi tietenkin myös vitsiksi. Vähättelyä ja syyttelyä sain kuulla vähän kaikesta: olen lellitty, en osaa tehdä tuota ja tuota tarpeeksi hyvin ja osa ystävistäni on hänen mielestään huoria. Saatoimme myös painia sängyssä aggressiivisesti sen vuoksi, etten halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan sillä hetkellä.
Kommentit (10)
Hei, olet 21v - elämä edessä - tsiljoona muuta vaihtoehtoa kuin nykyinen - lähde ennen kuin menee pahemmaksi!
Muista myös tsekata valmiiksi auttavat tahot (poliisi, turvakoti yms.), jos mies käy todella hankalaksi. Hän ei omista sinua. ...kokemuksella sanon, ettei toisen luonne muutu tuosta vain eikä sinulla ole siihen oikeutta/mahdollisuutta/kykyä vaikuttaa puoleen eikä toiseen
Mitä merkitystä sillä nimikkeellä on? Olipa mikä hyvänsä "diagnoostiltaan" niin jo sun on paha olla hänen kanssaan ja hän käyttäytyy tuolla tavalla, pistä kiertoon. Suhteesi ei ole ainakaan terve.
Oletko tyytyväinen suhteeseesi? Jos et, vaan mietit jotain ihme narsistikuvioita ja haluaisit "oppia ja ymmärtää" sellaista puolisoa, jonka seurassa olosi on paha ja ikävä, niin teepä semmoinen ratkaisu että eroat. Sitten lopetat kaikenlaisen jossittelun ja miettimisen että mitä jos sitä tätä ja tuota.
44-vuotiaan naisen kokemuksella sanon, että hukkaat aikaasi tuossa parisuhteessa. Hyvän parisuhteen löytämiseen menee usein kauan aikaa ja jokainen vuosi tuollaisessa tuhoon tuomitussa parisuhteessa on sinun elämästäsi pois. Eli vaihtoon riippumatta diagnooseista, hän kohtelee sinua huonosti.
Sitten jatketaan. En itsekään tosin pitäisi siitä, jos mieheni lähtisi juopottelemaan baareihin kavereiden kanssa, kun on aikansa itsekin viettänyt baareissa, mutta raittiina, niin aika monethan sieltä etsii sivusuhteita ja syrjähyppyjä. Enkä ole elämässäni käynyt kuin muutaman yksittäisen kerran baarissa parisuhteessa ollessani, sampin mieheni. Tilaisuus todella tekee vaarin. Kukaanhan ei koskaan usko pettävänsä ennen kuin se tapahtuu. Ratkaisu on varmaan se, että keskusteluyhteys on hyvä ja sovitaan milloin tulee kotiin ja kumpikin tietää todella hyvi pelisäännöt ennen baariin menemistä. Ja että on käyty yhdessä isolla porukalla, että tietää sen oman miehensä, miten humalassa käyttäytyy. Mutta tosissaan no no on mulle mieste ryyppyreisut ja onneksi oma mies onkin sen vähän mitä jossain käy, niin käynyt sitten poikien kanssa ihan olutpaikassa eikä missään bilepaikassa.
Mutta sinun miehesi nyt ei selvästikään olen ns normaalin mustasukkainen vaan jotain muuta. Siihen viittaa tuo muu käytös
Lisäksi 44-vuotiaan naisen kokemuksella sanon, että ne miehet ovat parhaimpia, jotka eivät tuo ruusuja ja lahjoja kotiin vaan tuovat omat vilpittömän itsensä.
Hyi oikeasti. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Miten neuvoisit omaa ystävääsi samanlaisessa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi 44-vuotiaan naisen kokemuksella sanon, että ne miehet ovat parhaimpia, jotka eivät tuo ruusuja ja lahjoja kotiin vaan tuovat omat vilpittömän itsensä.
Tässäpä oikea helmi kommentiksi, kiitos! Mediasta ja muualta tuutataan sellaista omituista mielikuvahuttua mitä parisuhteen olisi muka oltava. Sitten tuijotetaan että tuoko mies ruusuja, ostaako timantin tai sormuksen. Jos ostaa niin saa olla muuten aikamoinen mulggu. Tuon ylläolevan kun saisi iskostettua jo nuorten mieleen niin menisi suhteet leppoisammin.
Tuo ei vielä miehestä narsisitia tee, mutta itsetunnon kanssa hänellä on kyllä vakavia ongelmia. Asiaa ei tietenkään auta, jos häntä on petetty aiemmassa suhteessa.
Mutta niinhän se on että diagnoosilla ei ole väli, vaan sillä että onko sinulla hyvä olla tuossa suhteessa. Olisiko mies valmis tekemään töitä teidän eteen?
Kerro vielä ikävimmistä hetkistä, miten sinä olet kohdellut miestäsi? Mitä haukkumasanoja olet käyttänyt?
Sillä ei ole merkitystä, mikä mies on, vaan vastaa tähän kysymykseen: voitko parisuhteessasi hyvin? Tällaista elämääkö haluat?
Jos et, niin lähde. Sitten tiedät, onko mies todellinen narsisti.