Kannattaako ihastus tukahduttaa?
Olen ollut yli kaksi vuotta ihastunut mieheen joka on naimisissa. Olemme ystäviä ja hän ei tiedä tunteistani, en ajatellut kertoakaan kun on ilmeisen onnellisesti toisen naisen kanssa.
Kannattaako tästä tunteesta pyrkiä eroon? Saan siitä periaatteessa iloa ja voimaa, vaikka en vastakaikua saakaan ja muiden ihmisten tapailu ei kiinnosta.
Tavallaan surettaa kun en saa häntä, tavallaan olen vain iloinen siitä että hän on löytänyt rakkauden.
Kommentit (23)
Ei kun kannatta rimpuilla tossa vuodesta toiseen. Mehän eletään kaikki ikuisesti, joten aikaa on.
Varsinkin, jos toisella on lapsia ja onnellisesti naimisissa, kannattaa tukahduttaa itsesi ja monen muun vuoksi. Siitä ei seuraisi mitään hyvää.
Minusta ei kannata tukahduttaa! Kunnon ihastuksia tulee elämässä varsinkin aikuisena aika harvoin. Nauti nyt ihmeessä täysillä kaikesta siitä, mitä hormonit saavat aikaan. Tunteiden tukahduttaminen ylipäätään on tosi huono idea ja aiheuttaa paljon harmia.
Erota kuitenkin tunne ja toiminta. Se, että ihastut, ei tuo toiselle kerrassaan mitään velvoitteita suuntaasi, eikä sinun todellakaan tarvitse kertoa näistä tunteistasi. Riittää hyvin, että pidät ne itselläsi ja kohtelet muita ihan kuten tavallisestikin kohtelisit. Ihastus ei todellakaan ole vielä syy aloittaa suhdetta, vaikka se monille (eritysiesti teini-iässä) sitä tarkoittaakin. Voimakas ihastus ei myöskään kerro mistään "kaksoisliekistä" tai "sielunkumppanista". Oikeastaan aika usein toinen ei edes jaa toisen hyvin voimakkaita tunteita, vaan voimakkaasti tunteva kuvittelee kaikenlaista. Eli nauti noista tunteista, kanavoi ne johonkin positiiviseen. Menee varmasti aikanaan ohi.
Tarkoitus on tosiaan pysyä ystävinä tämän miehen kanssa, ei yrittää saada parisuhdetta syntymään.
Tällä hetkellä tunteeni eivät ole niin häiritseviä, että se tekisi hallaa hyvinvoinnilleni. Alkuvaiheessa heräsi kyllä epäilyksiä, että mitä jos tunteeni näkyvät ulospäin.
On hyvin harvinaista, että tunnen tällaista ketään kohtaan, siksi tilanne onkin erityislaatuinen. Olen ikään kuin saanut erilaisen otteen elämästä ja positiivista virtaa on piisannut.
Ap
No ei muuta kun pökköä pesään!! Älä ihmeessä luovuta. Yritä saada hänet itsellesi, kerro reilusti tunteistasi jne .Onnea matkaan :)
Kannattaa mieluummin unohtaa kuin alkaa mu.rhaamisen tielle.
Kaikki rankat ihastumiset pitäisi kertoa niiden kohteille välittömästi. Ehkä se olisi itsekästä, mut kuitenkin se helpottaisi sen ihastuneen ajatuksia. Ei ole mitään mieltä velloa siinä tunteessa vuosia ja vuosia.
Noita ihastuksia on lähes jokaisella, miksi niistä pitää vaieta vaikka ovat niin luonnollinen asia.
Eiks olis kiva kuulla että joku ajattelee sinua? Itse ainakin haluaisin kuulla, vaikken tuntisikaan samoin, auttaisihan se kuitenkin sitä toista jollain tavalla.
Omalle puolisolle olen sanonut että jos paremman saa niin kannattaa vaihtaa, olisin vain onnellinen hänen puolestaan. Pettämistä ei tietystikään suvaita.
Mut joo, luulen että se tekemättä jättäminen on se mitä katuu tässä asiassa, ei se mitä on tehnyt. Ei kannata pelätä muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki rankat ihastumiset pitäisi kertoa niiden kohteille välittömästi. Ehkä se olisi itsekästä, mut kuitenkin se helpottaisi sen ihastuneen ajatuksia. Ei ole mitään mieltä velloa siinä tunteessa vuosia ja vuosia.
Noita ihastuksia on lähes jokaisella, miksi niistä pitää vaieta vaikka ovat niin luonnollinen asia.
Eiks olis kiva kuulla että joku ajattelee sinua? Itse ainakin haluaisin kuulla, vaikken tuntisikaan samoin, auttaisihan se kuitenkin sitä toista jollain tavalla.
Omalle puolisolle olen sanonut että jos paremman saa niin kannattaa vaihtaa, olisin vain onnellinen hänen puolestaan. Pettämistä ei tietystikään suvaita.
Mut joo, luulen että se tekemättä jättäminen on se mitä katuu tässä asiassa, ei se mitä on tehnyt. Ei kannata pelätä muutosta.
Miksi kertoisin tunteistani henkilölle, joka on jo suhteessa toisen kanssa ja heillä pyyhkii hyvin? Itse en ainakaan halua hämmentää toista vain, koska olen toivottoman lääpälläni häneen. Minulle tulisi huono omatunto, jos joku olisi ihastunut enkä tuntisi samoin. Eikä tunteet aina tunnustamalla helpota, kukapa tykkäisi tulla torjutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki rankat ihastumiset pitäisi kertoa niiden kohteille välittömästi. Ehkä se olisi itsekästä, mut kuitenkin se helpottaisi sen ihastuneen ajatuksia. Ei ole mitään mieltä velloa siinä tunteessa vuosia ja vuosia.
Noita ihastuksia on lähes jokaisella, miksi niistä pitää vaieta vaikka ovat niin luonnollinen asia.
Eiks olis kiva kuulla että joku ajattelee sinua? Itse ainakin haluaisin kuulla, vaikken tuntisikaan samoin, auttaisihan se kuitenkin sitä toista jollain tavalla.
Omalle puolisolle olen sanonut että jos paremman saa niin kannattaa vaihtaa, olisin vain onnellinen hänen puolestaan. Pettämistä ei tietystikään suvaita.
Mut joo, luulen että se tekemättä jättäminen on se mitä katuu tässä asiassa, ei se mitä on tehnyt. Ei kannata pelätä muutosta.
Miksi kertoisin sitä jollekin lapselle joka ei sitä kuitenkaan voisi ymmärtää?
En yrittäisi olla ystävä tuollaisen ihastuksen kanssa, siitä seuraa ainoastaa kärsimystä joko sinulle tai teille molemmille ja sille miehen vaimolle. Ystävänä pysyminen on minusta vaan itsepetosta, koska kumminkin kyttäät, että josko jotakin tapahtuisi.
Alenna tuo mies ystävästä tuttavaksi ja vältä seuraa ja etsi itsellesi elämä ilman muiden ihmisten tuhoamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun kannatta rimpuilla tossa vuodesta toiseen. Mehän eletään kaikki ikuisesti, joten aikaa on.
Kukaan ei elä ikuisesti, muttei tunteita voi myöskään käskeä pois. Toteuttaa niitä ei toki pidä.
Olsii aika tylsää, jos jokaisen ihastuksen pitsi johtaa parisuhteeseen. Toki se saattaa kirpaista ja harmittaa, että ihastus jää "vain" ihastukseksi, ikäänkuin pinnalle, eikä koskaan syvene, niin syvällle ja lavealle kuin, mitä unelmissaan toivoisi tai haaveissaan. olisi jo ennättänyt monet kerrat uskoa.
Kyllä minuakin (miestä) on jonkun kerran jurppinut, kun olen ollut ihastunut ja ihastukseni on elänyt parisuhteessa tai löytänyt rinnalleen kumppanin tajuamatta tai ymmärtämättä, että minä olsiin halunnut olla hänelle "Se" yksi ja erityinen. Ja, jolle nainen on saattanut todeta tapailujakson päätteeksi kaunnita korulaiuseita ja mielen taivaasiin nostavia sanoja, kunnes sitten on klimaaksi joka on usein akanut pienellä tauolla, kuin nainen haluaisi vetää hetken henkeä ja kaapaten hieman ylimääräistä ilmaa, jotta jaksaisi loppuun asti sanoakseen, että voiatsiko me kuitenkin jatkaa (vain) ystävinä tai edes kavereina?
Mikäs siinä. Arvostan ja kunnioitan kaveruutta ja ystävyyttä vielä enemmän.
Joitain kertoja näin todella käynyt minusta ja naisesta on saattanut tulla ajankuluessa todella hyvät ja läheiset ystävät.
Joitain kertoja naisen kauniit ja huumavat sanat ovat haihtuneet ja kadonneet kaihoisasti ilmaan. Ei tässä mitään. Joskus sitä vain ennättänyt toivoa saaneensa ja löytäneensä, jotain erityistä; koska niin erinomaisen läheien kuin voinkin olla ystävieni kanssa, niin edelleen on asioita, jotka minusta kuuluu vain ja ainoastaan parisuhteeseen.
Mutta lienenkö näin ajatellesani vain turhan rajoittunut ja estynyt, kun minulla vain ei ole esimerkiksi mitään halua harrastaa ystävistäni kenenkään kanssa seksiä. Vaikka olen hyvin teitoinen, että joillekin seksin harrastaminen "ystävän kanssa" ei ole mikään ongelma. Tai, jopa koko ystävyys saattaa perustua jaettuun seksiin ja kaiken muun olevan toisarvoista.
Juuri näin. Kyllä rajat on viisasta pitää. Ei kannata veljeillä ja olla varatun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ystävä. Kannattaa jättää pois kahdenkeskiset tapaamiset, keskustelut ja henkilökohtaisista asioista avautumiset. Nuo nimittäin lähentävät ihmisiä toisiinsa ja herättävät tunteita.
Tunteilleen ei voi mitään, mutta voi toimia oikein ja olla lietsomatta tunteita ns. ystävyydellä ja viettämällä kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En yrittäisi olla ystävä tuollaisen ihastuksen kanssa, siitä seuraa ainoastaa kärsimystä joko sinulle tai teille molemmille ja sille miehen vaimolle. Ystävänä pysyminen on minusta vaan itsepetosta, koska kumminkin kyttäät, että josko jotakin tapahtuisi.
Alenna tuo mies ystävästä tuttavaksi ja vältä seuraa ja etsi itsellesi elämä ilman muiden ihmisten tuhoamista.
Miksiköhän täällä ei koskaan voida olla ihastuneita sinkkuihmisiin, aina se jonkun toisen oma pitää saada.
Kannattaa.
Helpointa tyynyllä ku se nukkuu.
Kysyit kannattaako ihastus tukahduttaa. Älä tukahduta ihastustasi tyynyllä! Tukahduta korkeintaan tunteesi jos voit tai anna tunteiden hävitä ajan kanssa, kiinnitä huomiota muualle positiivisiin asioihin ja ihmisiin. Ehkä näet ne muutkin kuin hyvät puolet henkilössä
Täh, miksei muka voisi kaveerata ihastuksen kanssa?! Tai esim. varatulla miehellä olla naispuolisia ystäviä. Biseksuaali ei varmaan sitten voi kaveerata kenenkään kanssa, jokainenhan on potentiaalista riistaaa silloin...
Vierailija kirjoitti:
Täh, miksei muka voisi kaveerata ihastuksen kanssa?! Tai esim. varatulla miehellä olla naispuolisia ystäviä. Biseksuaali ei varmaan sitten voi kaveerata kenenkään kanssa, jokainenhan on potentiaalista riistaaa silloin...
Itse olen bi mutta en kyllä lähtisi tulella leikkimään. Jäähdyttäisin ystävyyden jos alkaisin elätellä mielikuvissani ystävää.
Se on ystävyyden pettämistä kun ajattelee toisesta toisin. Jopa hyväksikäyttöä kun lämmittelee seksuaalisesti toisen loimussa ja toinen luulee että ystäviä tässä vain ollaan ja jakaa itsestään asioita. Itse olisin kauhuissani jos joku ystäväni paljastaisi, että on vuosia riisunut minua unelmissaan. En todellakaan tuntisi siitä ylpeyttä vaan häväistystä.
Se on oikeastaan sen ystävän kumppaninkin pettämistä. Tajuamattaankin voi keskustelussa johdatella niin, että ottaa puolia, jos ystävällä vaikka heikko hetki kun ollut riitaa oman vaimonsa kanssa.
Toinen juttu on se, miten ihastuksen voi tukahduttaa. Ainakaan sitä ei tule ruokkia lähellä olemisella. Parhaiten auttaa jos kanavoi tunteen ihan omaan ihmiseen.
Kannattaa tukahduttaa. Oikea ystävä ei ikinä tee mitään semmoista, millä vaarantaisi ystävänsä parisuhteen.