Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Halu auttaa, vaikka välit menivät, mitä tehdä?

Vierailija
13.11.2018 |

Kyse on sukulaisestani, jonka kanssa meni välit pari kuukautta sitten. Itseä jäi asia vaivaamaan, koska huoli sukulaisesta ja hänen tulevaisuudesta jäi silti päälle. Hänet on kasvatettu hyysäämisellä; mitään ei koskaan vaadittu eikä mitään tarvinnut koskaan tehdä itse. On nyt parikymppinen ja kasvatus näkyy nyt todellakin täysin oma-aloitteisuuden puutteena, itsekeskeisyytenä ja omaehtoisuutena, kädettömyytenä elämän perusasioihin, kouluttamattomuutena, sosiaalisesti heikkona sekä kyvyttömyydellä tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi puuttuu elämänhallinta. On myös hyvin katkera siitä ettei ole pärjännyt elämässä ja syyttää tästä äitiään hyvin pitkälle. Tavallaan ymmärrän tilanteen.

Pyrin loppuun asti suurin piirtein samanikäisenä yritin häntä tsempata ja tukea ja tarjota apua jotta saisi elämästä kiinni ja sen hallintaan. Koitin kannustaa opiskelemaan ja kaikkea tätä halusikin mutta oli samaan hyvin rajoittunut ja keksi tekosyitä miksi ei lopulta tehnyt mitään. Meille tuli lopulta riitaa asiasta kun yritin asiallisesti sanoa että hänen tulisi hoitaa omat asiansa jo itse eikä olettaa että joku aina tekee puolesta. Lopputulos oli se että haukkui minut pystyyn kermaperseeksi ja kuinka minä en hänen tilassaan olisi kuin korkeintaan kuollut tai päihdeongelmainen, enkä selviäisi mistään ilman tukea ja olen ylioppilas vain siksi että muut ovat minua tukeneet ja olen muka aina saanut kaiken enkä ymmärrä mitään todellisesta elämästä (tämä ei suin surminkaan pidä paikkaansa). Loukkaannuin hänen sanoistaan ja siitä kiittämättömyyden määrästä niin paljon että en ole hänelle sen jälkeen mitään puhunut eikä hän ole sen paremmin myöskään sanonut mitään enkä edes tiedä katuuko edes sanojaan.

Tunnen silti olevani vastuussa ja haluan häntä auttaa. Hänellä ei muita tukiverkkoja ole ja tuntuu kamalalta ajatella että hän syrjäytyy lopullisesti ja jää yksin. Olenko kynnysmatto jos laitan hänelle viestiä vai annanko vain olla omissa oloissaan?

Kiitos jos jaksoit lukea.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aistin että olet empaattinen ihminen ja halusi auttaa voi koitua siihen että sinua pidetään kynnysmattona. Voit ottaa yhteyttä jos oikeasti koet että on tarve, mutta jos todella joku minua kohtaan noin käyttäytysisi niin en kyllä ainakaan niin kauaa pitäisi yhteyttä ellei itse tule ja pyydä anteeksi.

Vierailija
2/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ota yhteyttä, voi olla että lopulta joudut huolehtimaan koko ikäsi hänestä jos tilanne ei miksikään muutu. Et ole vastuussa sukulaisestasi, surullista toki että kasvatus mennyt noin pieleen. Ei varmasti itse täysin ymmärrä tilaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kivikissaäidin sukulainen ilmaantunut paikalle??

Vierailija
4/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna olla. Tuskin pystyt auttamaan vaan tosiaan saat taakan itsellesi.

Vierailija
5/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmmm, vaikea tilanne. Mutta eikö hän juuri tuolla tyylillä ole itsensä vaikeuksiin ajautunut, että ei tarvitse tehdä mitään , ei edes käyttäytyä asiallisesti. Tämä on toisaalta hänelle myös kasvun paikka. Pohtia asioita ja lähestyä sinua nöyryydellä tai ainakin kauniisti. Tämä on sinullekin kasvun paikka, tarvitsetko jonkun jota hyysätä, hoivata vai pärjäätkö ilman?  Kismittääkö sinua ajatus että kuka hänestä nyt huolta pitää, onko sittenkin olemassa joku joka korvaa sinut.

Jos nyt jotenkin haluat lähestyä häntä ja alentaa hänelle lähetysmiskynnystä niin lyhyt tekstiviesti jossa toivotat hänelle tyyliin; Marraskuun pimeisiin päiviin terveyttä ja kaikkea hyvää!

Vierailija
6/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hmmm, vaikea tilanne. Mutta eikö hän juuri tuolla tyylillä ole itsensä vaikeuksiin ajautunut, että ei tarvitse tehdä mitään , ei edes käyttäytyä asiallisesti. Tämä on toisaalta hänelle myös kasvun paikka. Pohtia asioita ja lähestyä sinua nöyryydellä tai ainakin kauniisti. Tämä on sinullekin kasvun paikka, tarvitsetko jonkun jota hyysätä, hoivata vai pärjäätkö ilman?  Kismittääkö sinua ajatus että kuka hänestä nyt huolta pitää, onko sittenkin olemassa joku joka korvaa sinut.

Jos nyt jotenkin haluat lähestyä häntä ja alentaa hänelle lähetysmiskynnystä niin lyhyt tekstiviesti jossa toivotat hänelle tyyliin; Marraskuun pimeisiin päiviin terveyttä ja kaikkea hyvää!

Pärjään siis ilman enkä tarvitse autettavaa. En vain haluaisi suoda hänelle kurjaa tulevaisuutta, kyse kuitenkin sukulaisesta jonka kanssa lapsuuttakin vietettiin. Onhan asia noin, että itse hän käytöksellään ja tekemättömyydellään on asiat sotki. Toisaalta kun kasvatus on mitä on niin ei välttämättä voi samalla tavalla odottaa, että osaisikaan kaikkia asioita. Kasvamisen paikka todellakin, minullekin siinä mielessä että en voi liikaa auttaa vaikka haluaisinkin.

Voisin joulun alla kyllä toivottaa hyvää joulua, mutta ehkä kaikkien kannalta parempi jos en enää sotkeudu vaan annan hänen itse nähdä omat sotkunsa. Kiitos vastauksista!

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin kuin sanoit, voit laittaa esim Hyvää joulua -viestin. En kuitenkaan lähtisi väkisin maanittelemaan, kun kerta noin käyttäytyi. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää kasvatuksesta huolimatta miten ihmisiä kohdellaan ja mitä tapahtuu jos toimii negatiivisesti. On lopulta hänen ongelmansa, jos ei aio elämäänsä parantaa eikä avun ja tuenkaan kanssa mennä eteenpäin. Se on jo silloin hänen valintansa. Olet apuasi ja tukea tarjonnut sekä neuvoja, ne eivät kelvanneet vaan tulit haukutuksi pystyyn.

Vierailija
8/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitatko nyt eutanasiaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko nyt eutanasiaa?

En nyt ymmärrä mitä tarkoitat?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kahdeksan