Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa ADD:n lapsella?
13.11.2018 |
Tyttärestäni 5v olen ajoittain huolestunut.
Ongelmat huomaa usein isossa ryhmässä. Jumpassa vaikuttaa ajoittain olevan omissa maailmoissaan, muut lapset menee minne pitää, meidän lapsi tuijottaa eteensä vaipuneena omiin haaveisiinsa ja tekee vasta ku oma nimi sanotaan. Ajoittain toiminnanohjauksessa ei ongelmia. Joskus sit taas on ihan ylivilkas,huojuu,heiluu,tekee omiaan, riippuen vireystilasta eli jos on väsynyt ei hommista tuu mitään (varmaan aika yleinen ongelma lapsilla :D) Mutta tuo omiin ajatuksiin jumittaminen huolettaa.
Omaa stressioireita kuten rappaa kynsiä, hiukset on väärin jne.
Päiväkodista eivät ole puhuneet muuta kuin että on rauhallinen. Eivät ole ainakaan puhuneet mistään poikkeavasta.
Kotona leikkii ihan tavallisia ikäistensä leikkejä siskon kanssa, eikä näitä ongelmia niin kotona näykkään, paitsi jos talossa on hälinää ja porukkaa, niin on hankalampi saada puheyhteys.
Neuvolassa ei oo koskaan huomattu ongelmia, ollut ikätasoinen.
On hyvä piirtäjä, osaa hieman kirjoittaa ja lukea; näihinkin osaa keskittyä hyvin.
Ongelmat tulee lähinnä isoissa ryhmissä toimimisessa. Onkohan ihan normaalia haaveilijan/introvertin käytöstä vai mitä? Muiden en näe olevan tälläisiä, joten aina tuntuu, et jotain on pielessä. Ja huolettaa ja stressaa itseä. Onko kellään kokemuksia tälläisestä ja onko ikä helpottanutm
?
Kommentit (6)
Minusta nuo ovat aivan liian kevyt peruste luoda lapselle leima otsaan.
Komppaan edellistä, eli odota koulun alkua. Silloinkin kannattaa aina miettiä, että tuleeko ongelmia niin paljon että lapsi kannattaa diagnosoida ja lääkitä.
Adhd-aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkään en haluaisi mitää diagnoosileimaa, vaan vanhempana sitä jotenki huomaa poikkeavat piirteet ja huolestuu. Varsinkin kun 3-vuotias pikkusisko on toista maata, ja tekee asiat reippaasti, jäämättä jumittamaan. Väkisinkin sit miettii onko jotain vialla.
Varsinkaan kun ei muuten ole "hitaan" oloinen, vaan tosi hoksaava ja ajatteleva, kunhan saa rauhallisen paikan.
Jonkinlaisia pakko-oireita on myös ollut, ne muuttuu tai häviää aina ajankanssa ja pahiten ovat silloin, kun on väsynyt.
Oon miettinyt sitäkin, että voiko nää ongelmat johtua siitä, että nukkuu liian vähän. Ei oo nukahtanu päiväunille 3 vuotiaan jälkeen. Kaikkein parhaimmillaan oli kesän jäljiltä, liekö aurinko virkistänyt. :D Silloin en huomannut pakko-oireita tai jumittamistakaan, ja oli tosi reipas. Nyt taas syksyllä ongelmat tuntuu kasautuvan.
Onko sulla tai lapsen isällä piirteitä?
Tiedän pari autistista ihmistä joiden jompi kumpi vanhempi on myös ajoittain omituinen tyhjääntuijottaja -tyyppiä.
Semmoista se on, olemme kaikki neurologisella kirjolla. Diagnoosi ei ole mikään tuomio, vaan apuväline elämään.
Tavallaan on tarpeetonta sinun edes tietää mikä kirjainyhdistelmä lastasi parhaiten kuvaa. Sinun hommasi on hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on ja auttaa häntä kasvussa ja kukoistuksessaan.
Kuulostaa ihan siltä millainen itse olin lapsena eikä minustakaan mitään huomattu koska olin kuitenkin niin rauhallinen ja kiltti eli en häirinnyt ketään enkä opettajien työtä varsinkaan. Luulen että nykyäänkin puututaan lähinnä jos lapsi meluaa ja kiusaa muita. Olin Aika hyvä koulussakin vaikka en pystynyt juurikaan keskittymään mihinkään, äitikin aina sanoi että olisin huippu jos pystyisin tekemään läksyt ja opiskelisin. Nyt aikuisena kun elämä on oikeasti muuttunut vaikeaksi niin vasta olen saanut useammankin diagnoosin.
Melatoniinia voi kokeilla uni ongelmiin
On normaalia, lapselta ei tuossa iässä voi vastia vielä hirveästi oma-aloitteisuutta ja ryhmätyö taitoja, näitä opetellaan vielä pitkään. Lapsi saa tarvita apua vielä pukemisessa ja muussa arki toimessa. Nykyään päiväkodissa henkilökunta on sen verran hyvin koulutettu, että viestiä lapsen käytöksestä varsinkin jos se ei ole ikätasoista tulee todella herkästi. Jos puheenkehitys ja motoriikka on normaalia niin silloin ei noin pienen lapsen kohdalla pitäisi olla huolta. Koulu on yleensä se vaihe jossa tuo ADHD ADD alkaa esiintyä, tätä ei edes pitäisi tutkia alle 5vuotiaalta vaikka olisi "selvä tapaus", sillä lapsen kehitys ei ole vielä siinä vaiheessa, että voidaan arvioida keskittymiskykyä.