Missä iässä murrosiän henkinen uhma, kapinointi ja "kiukuttelu" yleensä loppuvat?
Aivothan kehittyvät aikuisuuteen asti eli 25-vuotiaaksi, mutta missä iässä murrosiän (yleensä vanhempiin kohdistuva) uhma, kapinointi, "angsti" ja sellainen murkkukiukuttelu yleisesti loppuvat?
Kommentit (10)
Meillä on 16-vuotias (täyttää alkuvuodesta 17) ja huomaa kyllä, että tämän vuoden aikana on tyypissä tapahtunut iso muutos. Selkeästi kriittisin teini-ikä on ohitettu ja kapinoivan murkun tilalle on alkanut pikkuhiljaa asettua rationaalinen nuori, joka on alkanut hivuttaa itseään aikuismaisempaa käytöstä ja ajattelua kohti. Nimenomaan tässä 16 ikävuoden sisällä alkanut tämä aikuismaisemmaksi tyyntyminen, 15-vuotiaana oli ihan vielä sitä mieltä että vanhemmat noloja ja kotona kaikki paskaa. Eli toivoa on!
Yläasteen jälkeen alkaa vähän helpottamaan, mutta hitaasti, valitettavasti...
Yläaste on se pahin. Sen jälkeen alkaa yleensä aikuistuminen, hitaasti mutta varmasti.
Meillä 17v neiti, eikä mitään merkkejä angstin loppumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 17v neiti, eikä mitään merkkejä angstin loppumisesta.
Meillä myös, ja mietin että loppuukohan tämä koskaan, ja varsinkaan äitiä kohtaan.
Noin 16-vuotiaana, yläasteen jälkeen.
Itse lopetin ängstäämisen 15 vuotiaana kun pamahdin paksuksi ja heitettiin pois kotoa. Ei tarvinnut vääntää vanhempien kanssa enää kun näki vain kyläillessä heitä. Meillä oli tosi tiukka kuri kotona niin tein melkoisesti vastarintaa teininä.
Toivottavasti pian. Ysiluokka oli ihan hirveä. Nyt on edes hetkittäin helpompaa. Tyyppi 16.