Hellyyden puute on pahinta sinkkuudessa
En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.
Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.
Kommentit (71)
Kaikkeen tottuu, myös hellyyttömyyteen.
Eipä se parisuhde hellyyttä takaa.
Aika monessa parisuhteessa ei tosiaankaan ole hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tottuu, myös hellyyttömyyteen.
Eipä se parisuhde hellyyttä takaa.
Tähän. Eipä sitä jos toinen sanoo ei kiitos.
Hellyyden, seksin ja seuran puute parisuhteessa se vasta kamalaa on.
Olen 53 vuotias nainen ja ollut sinkkuna 14 vuotta.Siis täysin ilman miehen läheisyyttä. Voin kertoa että mitä kauemmin olet yksin, sitä vähemmän kaipaat mitään. Itse en edes voisi kuvitella mitään kanssakäymistä miehen kanssa. Näin on hyvä.
Olin vuosikausia parisuhteessa yksin, ilman hellyyttä, läheisyyttä, toisen huomioimista, seksiä. Nyt tyytyväisenä yksin kun en halua tyytyä mihin tahansa noita saadakseni. Kyllä tämä huonon parisuhteen voittaa.
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Vierailija kirjoitti:
Hellyyden, seksin ja seuran puute parisuhteessa se vasta kamalaa on.
Anteeksi tyhmyyteni täältä sivusta, mutta mikä parisuhde se enää silloin on?
Miksi ostaa koko lehmä, kun maitoa saa kaupasta....
Eli siis kyllä sitä läheisyyttä ja seksiäkin saa vaikka viettäisi sinkkuelämää... Itselläni on tämmöinen fwb meno päällä, joka riittää minulle vallan mainiosti! Saan seksiä ja läheisyyttä silloin kun haluan, mutta parisuhteen huonot puolet jää pois, en silti sano ettenkö joskus silti haluaisi myös parisuhteeseen
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tottuu, myös hellyyttömyyteen.
Eipä se parisuhde hellyyttä takaa.
Väärin, ihan kaikkeen ei kyllä totu, jos pidät jääpalaa Annelissasi niin se sulaa ennen kuin ehdit tottua siihen. Joka väittää jotain muuta niin valehtelee, kokoile vaikka.
Sanotaanko vaikka näin, että en panisi pahakseni, jos vierelläni olisi joku, joka hellisi ja jota helliä. Tosin tiedostan, etten tarvitse ketään, koska en kuole tai edes millään tasolla ikävysty, vaikka en saisi koskaan haluamaani. Siksipä minun on aivan yhtä hyvä olla näin sinkkunakin ja yksin. Mitä ikävää tässä kaikessa nyt muka on?
Jos puutuu pitää vaihtaa asentoa.
Mieluummin yksin kuin vastenmielisen ihmisen kanssa. Oksettaa ajatuskin, jonkun huonohampaisen, epäsiistin ukon kosketus.
Minä en ainakaan seurustelisi ap:n kaltaisen ihmisen kanssa. Siis sellaisen, joka ei ymmärrä erilaisia tapoja elää tai on heti kutsumassa toista kylmäksi.
En ole koskaan ollut hellyyden ja koskettelun perään. Inhoan oikeastaan kyhnäämistä ja lääppimistä, se on kutittavaa ja kuumaa ja ahdistavaa. Ihmiset useimmiten haisee pahalta ja on jotenkin hikisiä ja pehmeitä. En halua että kukaan tulee iholle.
Ap kirjoittaa asiaa. Hellyyden puute on se mitä eniten olen suhteelta kaivannut erottuani kohta 30v sitten.
No eiköhän se läheisyyden tarve ole myös hyvä tunnistaa niin alkaa enemmän katselemaan josko se kumppani löytyisi jostain.. Eli toisinsanoen eihän mitään ikinä tapahdu jos ei ole sellaisessa tilanteessa että se itseään ärsyttää ja haluaa muutosta. Noille jotka totuttelevat ja pyrkivät tunnottomuuden tilaan on suurempi todennäköisyys jäädä siihen. Itse en ainakaan sitä haluaisi! eikä tunnu mitenkään luonnolliselta. Ne jotka ovat tuota kokemusta kokonaan vailla ei heillä myöskään mielestäni ole mitään ongelmaa. Kaikkihan on joskus lähtenyt nollasta, ja vaan siitä halusta kokea..
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa asiaa. Hellyyden puute on se mitä eniten olen suhteelta kaivannut erottuani kohta 30v sitten.
Miksi olet kaivannut hellyyden puutetta?
Minua ei vituta yksinäisyys tai hellyyden puute, mutta joskus tuntuu tympeältä koska kukaan ei kaipaa, kukaan ei arvosta, ketään ei kiinnosta kuulla mitä kaikkea olen keksinyt, ja kaiken kruunaa se että joutuu katselemaan kaikkea sitä "normaalia" parisuhde-elämää ulkopuolelta. Tulee osaton olo, vaikka muutoin kaikki olisikin omassa elämässä suht reilassa.