Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuden lapsen isä Kai Lehtinen: ”Neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan”
09.11.2018 |
”Jos joka mutkassa kysellään, tehdäänkö vai eikö tehdä, katoaa vanhemman rooli vastuullisena aikuisena”, kirjoittaa KK:n kolumnisti, näyttelijä Kai Lehtinen.
Ruoka on valmista ja lapsilla tärkeät puuhat kesken. Pulinat pois ja syömään! Lauma lapsia singahtaa pöytään.
Ei ole nälkä, sanoo joku. Silti täytyy syödä ainakin vähän. En tykkää. Nyt vain tykätään. Jokainen vie sitten omat astiat tiskiin. Ei huvita. Kyllä huvittaa.
Ulkona on kurainen ilma. Tänään täytyy laittaa kurahaalarit jalkaan. En halua. Siltipä ne täytyy laittaa ja laitetaankin. Ja villasukat myös. Tsot tsot, lenkkareilla ei lähdetä pihalle. Iskä tietää, miten nämä hommat kannattaa tehdä. Laitahan nyt, niin päästään ulos.
Näin ne päivät kuluivat aikoinaan kuuden lapsen kanssa. Välillä olo oli kuin laivan kapteenilla. Piti tiukasti pitää haluttu suunta, vaikka soutajat sousivat jokainen eri suuntaan ja karikko lähestyi.
Isän tehtävä on sanoa, miten pienten lasten täytyy toimia.
Suurperheessä neuvottelu ei vain aina ollut mahdollista. Me vanhemmat sanoimme, missä kaappi seisoo ja kenen vuoro oli kerätä lelut sinne.
Heti, kun lapset oppivat puhumaan, kritiikkiäkin alkoi tulla. Et sä mua määrää, oli tuttu kommentti, johon minä vastasin, että kyllä muuten määrään, koska minä olen isä ja isän tehtävä on sanoa, miten pienten lasten täytyy toimia.
Ilman mitään psykologin koulutusta, ihan isän ammattinimikkeellä ja ison katraan kanssa selviytyäkseni, minun oli pidettävä ohjat käsissäni ja ”määräiltävä” aika usein. En muista ajatelleeni, että lapsille aiheutuisi traumoja, vaikka he välillä kiukutellen vastustelivat.
Vähän aikaa sitten sain virallisen synninpäästön ja varmuuden, että ihan metsään ei ole menty. Psykologi Keijo Tahkokallio kertoi haastattelussa, että neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan. Jos joka mutkassa kysellään, tehdäänkö vai eikö tehdä, katoaa vanhemman rooli vastuullisena aikuisena. Silloin roolit voivat kääntyä toisin päin, ja lapsi alkaa määräillä aikuista. Sen lisäksi, että lapsesta voi tulla perhettä pompotteleva pikku valtias, hän ei Tahkokallion mukaan myöskään opi säätelemään tunteitaan ja tekojaan.
Kommentit (61)
Kun vanhempi määräilee, se ei välttämättä tarkoita tukahduttamista ja tiukkaa käskyttämistä. Se vain on niin, että aikuinen tietää asiat paremmin kuin kaksivuotias. Koskee muuten empiirisen kokemukseni mukaan myös murrosikäisiä.
On eri asia olla lasten kanssa kaveri, kun he ovat kasvaneet aikuisiksi. Siinä vaiheessa kaksi samanarvoista ihmistä jakaa asioita ja kokemuksia keskenään. Vanhemmallakin on paljon opittavaa nuoremman polven ajatuksista.
Jos olisin aikoinaan joka ilta kysellyt, haluaisiko joku jo lopettaa leikit ja lähteä hammaspesulle, vastaus olisi joka kerta ollut, että ei kukaan. Siitä taas olisi seurannut täysi kaaos loppuillaksi. Sen sijaan sanoin, että nyt riiviöt mennään eikä meinata. Ja vessan ovella oli tuota pikaa jono, jossa korkeintaan nahisteltiin vuorojärjestyksestä.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2018.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu artikkeli. Lapsi voi päättää lapsen kokoisista asioista joissakin tilanteissa, mutta kyllä päätösvalta on aikuisella arjen pyörityksessä.
Ihmetyttää tuo: "et sä mua määrää" lapsen suusta.
Meillä ei tuollaista ole koskaan ollut. Itsestään selvää on aina ollut, että vanhempi sanelee tahdin.
Itsenäisiä ja tervepäisiä nuoria aikuisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ulkona on kurainen ilma. Tänään täytyy laittaa kurahaalarit jalkaan. En halua. Siltipä ne täytyy laittaa ja laitetaankin. Ja villasukat myös. Tsot tsot, lenkkareilla ei lähdetä pihalle. Iskä tietää, miten nämä hommat kannattaa tehdä. Laitahan nyt, niin päästään ulos.
Just tänään puistossa yksi tenava oli yltä päältä kurassa ja ilman kuriksia ja äiti vaan totesi, että voi voi kun ei se meidän Jessica (nimi muutettu) halua käyttää kuriksia! Aaargh... !
Paras kirjoitus ap mitä olen koskaan lukenut👍 Niin samaa mieltä. Ihanaa, että on olemassa vielä Aikuisia isolla A kirjaimella. Lapset saavat olla lapsia ja varttua turvassa. MAHTAVAA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras kirjoitus ap mitä olen koskaan lukenut👍 Niin samaa mieltä. Ihanaa, että on olemassa vielä Aikuisia isolla A kirjaimella. Lapset saavat olla lapsia ja varttua turvassa. MAHTAVAA!!!
Kopioitu ylhäältä. Kiitos kuitenkin
T. KOPIOINTIHULLU
Erittäin hyvä kirjoitus aloittajalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni outo näkökulma ja ei pidä lapsia yhtään ihmisinä. Enkä tarkoita, että täytyisi neuvotella lapsen pukemista aamuisin vaan illalla kysellä lapsen mielipiteet ja sitten ottaa ne huomioon.
Olen jotenkin eri mieltä. Kyllä minusta neuvottelevaa kasvatusta tarvitaan js etenkin sitten, kun lapsi on vähän isompi. Tietyt perusasiat, kuten kotityöt, nukkumaan meneminen jne. vanhempi päättää, mutta kyllä isommalta lapselta voi kysyä, että haluatko ulos nyt vai ruoan jälkeen.
Käskyttäminen ei toimi myöskään uhmakkaan isomman lapsen kanssa. Se nostaa kamalan kapinahengen. Tätä näkee paljon koulumaailmassa. Lapsi saattaa olla nätisti ja totella juuri silloin, mutta kun se auktoriteetti lähtee, lapsen kyky itse toimia oikein katoaa.
Lapsen mielipiteellä on itselleni arvoa. Neuvottelen jopa seuraamuksista lasten kanssa, että mitäs nyt tehdään, kun toimit näin. Toki pienet lapset erikseen, mutta kasvatusta se on alakoululaisten kanssa. Vasta 4-5 -vuotiaasta se kasvattaminen oikeastaan alkaa. Siihen asti se on lähinnä tulipalojen sammuttamista, hoivaamista ja että näin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla laillahan se usein menee isommissa perheissä. Kun kaikkien on pakko tehdä osansa eikä yhden jorinoita voida paljon kuunnella, lapset kasvavat sopeutuviksi.
Mutta onko se sitten onnellisuuden ja hyvän elämän tae? Se varmasti riippuu persoonasta. Jollekulle sopii mainiosti olla se neljäs kuudesta, omalla paikallaan keskellä laumaa. Joku toinen taas kaipaisi yksilöllistä aikaa ja huomiota.
Itse olen ollut yhden, kahden ja kolmen lapsen äiti. Tietyssä mielessä koen, että kasvattaminen muuttuu koko ajan helpommaksi, kun lapset ottavat mallia isommistaan. Tietyssä mielessä minulla on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun kahdenkeskistä aikaa yksittäisen lapsen kanssa on vähemmän, ja isosisaruksien asema mielipidevaikuttajina on vahva. Eli minun teesini kasvattajana on, että esikoinen kannattaa kasvattaa hyvin, koska siinä samalla kasvavat pienemmätkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo: "et sä mua määrää" lapsen suusta.
Meillä ei tuollaista ole koskaan ollut. Itsestään selvää on aina ollut, että vanhempi sanelee tahdin.
Itsenäisiä ja tervepäisiä nuoria aikuisia ovat.
No hohhoijaa. Teillä on selkeästi ollut nössölapsia, jotka eivät suutaan uskalla avata tai yhtään vastustaa oli asia mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä kirjoitus aloittajalta
Mitä aloittaja noin niin kuin kirjoitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkona on kurainen ilma. Tänään täytyy laittaa kurahaalarit jalkaan. En halua. Siltipä ne täytyy laittaa ja laitetaankin. Ja villasukat myös. Tsot tsot, lenkkareilla ei lähdetä pihalle. Iskä tietää, miten nämä hommat kannattaa tehdä. Laitahan nyt, niin päästään ulos.
Just tänään puistossa yksi tenava oli yltä päältä kurassa ja ilman kuriksia ja äiti vaan totesi, että voi voi kun ei se meidän Jessica (nimi muutettu) halua käyttää kuriksia! Aaargh... !
Minä olen saanut kyllä puettua omilleni kurikset, mutta päikyn ammattilaiset joskus jättivät lapseni ilman kuriksia, kun oli voi voi kuulemma sanonut ettei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin samaa mieltä tästä ja näin kasvatetaan meilläkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin eri mieltä. Kyllä minusta neuvottelevaa kasvatusta tarvitaan js etenkin sitten, kun lapsi on vähän isompi. Tietyt perusasiat, kuten kotityöt, nukkumaan meneminen jne. vanhempi päättää, mutta kyllä isommalta lapselta voi kysyä, että haluatko ulos nyt vai ruoan jälkeen.
Käskyttäminen ei toimi myöskään uhmakkaan isomman lapsen kanssa. Se nostaa kamalan kapinahengen. Tätä näkee paljon koulumaailmassa. Lapsi saattaa olla nätisti ja totella juuri silloin, mutta kun se auktoriteetti lähtee, lapsen kyky itse toimia oikein katoaa.
Lapsen mielipiteellä on itselleni arvoa. Neuvottelen jopa seuraamuksista lasten kanssa, että mitäs nyt tehdään, kun toimit näin. Toki pienet lapset erikseen, mutta kasvatusta se on alakoululaisten kanssa. Vasta 4-5 -vuotiaasta se kasvattaminen oikeastaan alkaa. Siihen asti se on lähinnä tulipalojen sammuttamista, hoivaamista ja että näin tehdään.
Tässä tuli paljon sellaista asiaa, josta olen samaa mieltä. Itse tapaan sanoa, että lapsi on sen ikäinen, millaisena häntä kohtelee. Jos 7-vuotiasta kohtelee kuin 3-vuotiasta, saa häneltä 3-vuotiaan käytöstä.
Tosin tietenkään lapselle ei pidä antaa häneen omaa ikäänsä enempää vastuuta kuin joskus aivan poikkeustilanteessa.
-11.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla laillahan se usein menee isommissa perheissä. Kun kaikkien on pakko tehdä osansa eikä yhden jorinoita voida paljon kuunnella, lapset kasvavat sopeutuviksi.
Mutta onko se sitten onnellisuuden ja hyvän elämän tae? Se varmasti riippuu persoonasta. Jollekulle sopii mainiosti olla se neljäs kuudesta, omalla paikallaan keskellä laumaa. Joku toinen taas kaipaisi yksilöllistä aikaa ja huomiota.
Itse olen ollut yhden, kahden ja kolmen lapsen äiti. Tietyssä mielessä koen, että kasvattaminen muuttuu koko ajan helpommaksi, kun lapset ottavat mallia isommistaan. Tietyssä mielessä minulla on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun kahdenkeskistä aikaa yksittäisen lapsen kanssa on vähemmän, ja isosisaruksien asema mielipidevaikuttajina on vahva. Eli minun teesini kasvattajana on, että esikoinen kannattaa kasvattaa hyvin, koska siinä samalla kasvavat pienemmätkin.
Ei se ole perheen koosta kiinni. Itseasiassa usein se on ainut lapsi joka saa neuvotella ja pyörittää vanhempiaan miten haluaa. Meillä on tätä suvussa ja osui kyllä niin nappiin tuo kirjoitus. Joiltakin vain puuttuu se vanhemman auktoriteetti.
Olen muuten huomannut että monet näistä lapsista aikuisina ottaa itseään huomattavasti vanhemman puolison joka tekee päätökset molempien puolesta. Tai narsistin.
Ehkä kannattaisi miettiä, mitä hänen lapsilleen on tapahtunut. Tuo kasvatus ei valitettavasti tuottanut kovin hyvää tulosta.
Kun vanhempi sanoo, miltä lapsesta tuntuu, niin lopputulos ei ehkä sittenkään ole yhteiskuntakelpoinen aikuinen.
Aivan nyt sama kuka kirjoituksen on kirjoittanut tai kopioinut. Asia tärkein ja se on todella noin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi miettiä, mitä hänen lapsilleen on tapahtunut. Tuo kasvatus ei valitettavasti tuottanut kovin hyvää tulosta.
Kun vanhempi sanoo, miltä lapsesta tuntuu, niin lopputulos ei ehkä sittenkään ole yhteiskuntakelpoinen aikuinen.
Tsiisus mitä shaibaa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin