Miestä kosiskellaan töihin Kanadaan, en tiedä mitä ajatella

Miehestä voi tulla narkki. Oppii piikittää kannabista.

Kanadassa asuneena sanon, että se kortti kannattaa kääntää. Maa on mahtava. Työkulttuuri yleensä on sellaista, että kelloon ei katsota. Sen vastapainoksi palkkakin on kohdallaan. 

Vielä  jos sattuu asumaan Torontossa, Montrealissa tai Vancouverissa, niin avot. Etenkin Toronto ja Vancouver on molemmat kaupunkina tosi "cooleja".

Maa erottuu monessa asiassa edukseen eteläisemmästä naapuristaan. Mutta on kuitenkin sopivan vapautunut kaikin tavoin. Ja mikä parasta: Kanadassa arvostetaan yhä skadinaavisia työntekijöitä.

Sano miehellesi, että ottaa paikan vastaan. Aluksi sitten vaikka vuoden komennuksella. 

Miksi et lähtisi mukaan? Jos lapset aikuisia, niin mikä estää?

Hieno homma, älä ajattele, vaan ala pakkaamaan. Uskalla heittäytyä. Ota uusi kookemus avosylin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kanadassa asuneena sanon, että se kortti kannattaa kääntää. Maa on mahtava. Työkulttuuri yleensä on sellaista, että kelloon ei katsota. Sen vastapainoksi palkkakin on kohdallaan. 

Vielä  jos sattuu asumaan Torontossa, Montrealissa tai Vancouverissa, niin avot. Etenkin Toronto ja Vancouver on molemmat kaupunkina tosi "cooleja".

Maa erottuu monessa asiassa edukseen eteläisemmästä naapuristaan. Mutta on kuitenkin sopivan vapautunut kaikin tavoin. Ja mikä parasta: Kanadassa arvostetaan yhä skadinaavisia työntekijöitä.

Sano miehellesi, että ottaa paikan vastaan. Aluksi sitten vaikka vuoden komennuksella. 

Eihän sitä nyt millä ehdoilla tahansa vastaan oteta. Aika paljon pitää maksaa lisää, jotta sinne lähtee. Kaikki mainitsemasi kaupungit ja monet muutkin on myös jo nähty. Toronto liian iso ja liian kallis. Mies haluaisi pienempään ja koettaa neuvotella, josko Ottawa olisi vaihtoehto.

Itse tuskin mukana muuttaisin, mutta voisi olla hyvä tilaisuus tehdä itse mitä haluaisin.

Mikset lähde mukaan? Kun sieltä ei saa Oltermannia ja ruispaloja?

Vierailija kirjoitti:

Mikset lähde mukaan? Kun sieltä ei saa Oltermannia ja ruispaloja?

Oletko ihan yksinkertainen?

Puolisolla saattaa olla olla omakin työ, jota ei voi laittaa tauolle siksi että lähtee vähän katsomaan mualimaa vuodeksi. Eikä Kanadaan saa työlupaa vain siksi että puoliso on siellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä voi tulla narkki. Oppii piikittää kannabista.

Laillisen pajan takia sinne tekisi mieli. Ainakin käymään, ehkä jopa asumaan.

Kateeksi käy...itse lähtisin hyppykengässä.

Kannusta miestä menemään ja sano olevasi iloinen sen puolesta. Iso todennäköisyys on että miehesi jarruttelee vain siksi että tietää sun olevan jollain tasolla vastaan.

Toi on aivan uskomattoman hieno kokemus ja mahdollisuus, jos mun lapset olisi aikuisia ja olisin samassa tilanteessa niin en miettisi hetkeäkään.

Kyllä täällä synnyinmaassa ehtii olla ja maatua, rikkautta on nähdä maailmaa ennen sitä.

Niin munkin miestä Filippiineille. En halua, eikä onneksi mieskään. Ei se siellä niin paljoa tienaisi, että meidän elämä olisi edes niin hyvää kuin nyt ja minä jäisin työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannusta miestä menemään ja sano olevasi iloinen sen puolesta. Iso todennäköisyys on että miehesi jarruttelee vain siksi että tietää sun olevan jollain tasolla vastaan.

Toi on aivan uskomattoman hieno kokemus ja mahdollisuus, jos mun lapset olisi aikuisia ja olisin samassa tilanteessa niin en miettisi hetkeäkään.

Kyllä täällä synnyinmaassa ehtii olla ja maatua, rikkautta on nähdä maailmaa ennen sitä.

Kyllä me on nähty maailmaa jo aika lailla, eikä se maailmankuva hirveästi siitä laajene työttömänä kotirouvana Kanadassakaan.

Puoli vuotta/vuosi on niin lyhyt aika, että ehdottomasti mukaan. Sen ajan saa kyllä virkavapaata töistä. Ja kokemus karttuu. Itse olen viidessä maassa asunut, yhtään lähtöä en ole jäänyt katumaan.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta/vuosi on niin lyhyt aika, että ehdottomasti mukaan. Sen ajan saa kyllä virkavapaata töistä. Ja kokemus karttuu. Itse olen viidessä maassa asunut, yhtään lähtöä en ole jäänyt katumaan.

Ehdottomasti mukaan, vaikkei haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta/vuosi on niin lyhyt aika, että ehdottomasti mukaan. Sen ajan saa kyllä virkavapaata töistä. Ja kokemus karttuu. Itse olen viidessä maassa asunut, yhtään lähtöä en ole jäänyt katumaan.

Ehdottomasti mukaan, vaikkei haluaisi?

Miksi ihmeessä ei haluaisi? Uusi erilainen kokemus, ja kuitenkin niin lyhyt, ettei ehdi tulla aika pitkäksi?

Jos mahdollisuus on lähteä niin lähtisin. Eräs lähisukulainen perheineen on ollut useamman vuoden töissä Kanadassa ja heillä on kouluikäinen lapsikin. Ovat viihtyneet.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta/vuosi on niin lyhyt aika, että ehdottomasti mukaan. Sen ajan saa kyllä virkavapaata töistä. Ja kokemus karttuu. Itse olen viidessä maassa asunut, yhtään lähtöä en ole jäänyt katumaan.

Mitä ihmeen virkavapaata? Suurin osa ihmisistä ei todellakaan ole missään virassa, eikä yksityisen alan töissä ole mistään virkavapaista kuultukaan 🙄. Julkisen elätit taas elää vähän eri maailmassa näköjään kuin muut...

Opintovapaata on kaikilla yli vuoden työsuhteessa olleilla mahdollisuus hakea. Ja opintoja voi tehdä etänä verkon kautta avoimeen yliopistoon. Kyllä niitä mahdollisuuksia on lähteä mukaan jos kiinnostaa. Itse lähtisin ehdottomasti!

Vierailija kirjoitti:

Opintovapaata on kaikilla yli vuoden työsuhteessa olleilla mahdollisuus hakea. Ja opintoja voi tehdä etänä verkon kautta avoimeen yliopistoon. Kyllä niitä mahdollisuuksia on lähteä mukaan jos kiinnostaa. Itse lähtisin ehdottomasti!

Voihan sitä hakea muttei sitä välttämättä saa silloin kuin haluaisi.

Ja jos ei kiinnosta lähteä, niin miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanadassa asuneena sanon, että se kortti kannattaa kääntää. Maa on mahtava. Työkulttuuri yleensä on sellaista, että kelloon ei katsota. Sen vastapainoksi palkkakin on kohdallaan. 

Vielä  jos sattuu asumaan Torontossa, Montrealissa tai Vancouverissa, niin avot. Etenkin Toronto ja Vancouver on molemmat kaupunkina tosi "cooleja".

Maa erottuu monessa asiassa edukseen eteläisemmästä naapuristaan. Mutta on kuitenkin sopivan vapautunut kaikin tavoin. Ja mikä parasta: Kanadassa arvostetaan yhä skadinaavisia työntekijöitä.

Sano miehellesi, että ottaa paikan vastaan. Aluksi sitten vaikka vuoden komennuksella. 

Eihän sitä nyt millä ehdoilla tahansa vastaan oteta. Aika paljon pitää maksaa lisää, jotta sinne lähtee. Kaikki mainitsemasi kaupungit ja monet muutkin on myös jo nähty. Toronto liian iso ja liian kallis. Mies haluaisi pienempään ja koettaa neuvotella, josko Ottawa olisi vaihtoehto.

Itse tuskin mukana muuttaisin, mutta voisi olla hyvä tilaisuus tehdä itse mitä haluaisin.

Oliko aloitus vain tyhmä trolli? Aluksi kysytään, että "mitä ajatella?" kyseisestä tarjouksesta, mutta sitten myöhemmin sanotaankin, että kaikkialla on jo ehditty matkustella eikä uusi reissu oikeastaan kiinnosta edes miestäkään. Eiköhän tuo seikka olisi pitänyt kertoa jo heti alkuun. 

Tai miksi edes tehdä aloitusta, jos ei oikeastaan haluta ajatella mitään muuta kuin sitä, ettei kiinnosta lähteä.