Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset perheelliset: mitä luulette kuinka helppoa olisi löytää uusi hyvä puoliso?
04.11.2018 |
Millainen fiilis teillä huonoissa parisuhteissa olevilla on: olisiko helppoa löytää mieluinen puoliso?
Itse olen vielä naimisissa, 2 lasta jne. Avioero mietinnässä.
Oma puoliso on hyvä, mutta sanoo ettei rakasta minua sellaisena ihmisenä kuin olen eikä ole onnellinen kanssani. Mietin, että kuinka kauan oma pää tätä rakkaudettomuutta kestää. Olisiko vain parempi lähteä itse jos toinen ei lähde. Vai muuttuuko tilanne. Onko kyse vain toisen 40 v kriisistä tms..
En osaa kuvitella elämää yksin/osa-aikaisena yksinhuoltajana.
Kuinka helppoa oikeasti on löytää hyvä, rakastava puoliso ja hyvä parisuhde?
Onko se vain sattuman kysymys?
Mitä itse luulet, kuinka helppoa olisi löytää ihana puoliso jos perheellisenä eroasit ja haluaisit uuden parisuhteen?
Kommentit (145)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päädyitte yhteen? Oletteko olleet pitkään yhdessä? Kai silloin jotain rakkautta oli?
Yleensä hyvät ovat alusta loppuun naimisissa saman ihmisen kanssa. Toisinaan voi kuolema erottaa ja silloin hyvä tulee saataville. Muutoin kyse on kierrätetyistä ja sieluttomista ihmisistä, jotka hakevat hyötyä toisesta ihmisestä.
Kuvaa laittaa? Tai anna olla. Ehkä sinulle löytyy parempi ilman valokuvaa
Ollaan tavattu nuorena bileissä. 20 vuotta oltu yhdessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette vaan kasvaneet erillenne. Jos eroatte niin pitää vain opetella hyväksymään se että mahdollisesti jää yksin eikä ketään löydy. Jos löytyy niin se on sitten vain plussaa. Eli ilman odotuksia ja paremmin yksin kuin yhdessä huonossa suhteessa.
No en tiedä, en itse ole kuin 30v ja erittäin hyvässä avioliitossa, mutta kyllä se ajatuksena tuntuisi mahdottomalta. Olen niin nirso ja vaativa miesten suhteen... Tarjokkaita toki on aina ollut mutta se että joku kelpaisi... Toisaalta niin ajattelin edellisellä kerralla kun jätin avomieheni, että olen sitten yksin koko loppuiän. Olin 23v ja 5v lapsen äiti. Mutta niin se vaan nykyinen aviomies tuli vastaan vain 2kk sen jälkeen kun olin muuttanut pois exän luota. Että ei sitä varmaan voi tietää. Tosin siinä iässä se lienee vielä eri juttu, ja mieheni on vielä minua nuorempi jonkun verran.
Sitten taas paras ystäväni joka erosi samoihin aikoihin ja oli 35-vuotias, ei ole löytänyt uutta puolisoa. Ei hänelläkään kyse ole siitä etteikö tarjokkaita olisi, mutta hyvät miehet ovat vähissä siinä ikäluokassa. Eivät ne ole enää vapaina. Olen vähän sitä mieltä että hyvä mies on napattava korkeintaan 25-vuotiaana, sen jälkeen joutuu tinkimään jostain, parhaat ovat jo pitkissä parisuhteissa. Toinen tilaisuus tullee erojen myötä ehkä siinä 45-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan alkaisi ottamaan ennakoivaa eroa. Tilanteet muuttuvat nopeasti ja ehkei miehesi nyt rakasta sinua romanttisesti, mutta hän saattaa arvostaa sinua paljon ja sekin on arvokas tunne. Hyviä miehiä on vaikea löytää varsinkin sinun ikäluokassasi. On paljon todella muitakin hyviä naisia vapaina, jotka hakevat hyvää miestä. Kilpailu on kovaa.
Arvosta sitä mitä sinulla on vaikkei kaikkea olisikaan. Ei rakkaus elämää helpommaksi tee ja yksin tai uuden huonon miehen kanssa tulee ongelmia, jotka ovat paljon hankalampia kuin mies, joka ei rakasta sinua palavasti.
Olen eronnut 14v pitkästä suhteesta juuri. Viimeiset vuodet elettiin kuin kaverit tai kämppäkaverit, ei mitään tunteita kummallakaan. Eron jälkeen tuli mies, joka vei jalat alta heti ja tunne on molemmin puolinen. Hänellä ei ole lapsia, mutta vielä pidempi suhde taustalla kuin minulla. Erosta tosin jo enemmän aikaa kuin mulla.
En tiedä onko tästä parisuhteeksi tai mihin johtaa, mutta yllätyin todella, että näin voi käydä. En ihastunut pitkän suhteen aikana koskaan kehenkään, vaikka meillä ei mennyt edes niin vahvasti silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut 14v pitkästä suhteesta juuri. Viimeiset vuodet elettiin kuin kaverit tai kämppäkaverit, ei mitään tunteita kummallakaan. Eron jälkeen tuli mies, joka vei jalat alta heti ja tunne on molemmin puolinen. Hänellä ei ole lapsia, mutta vielä pidempi suhde taustalla kuin minulla. Erosta tosin jo enemmän aikaa kuin mulla.
En tiedä onko tästä parisuhteeksi tai mihin johtaa, mutta yllätyin todella, että näin voi käydä. En ihastunut pitkän suhteen aikana koskaan kehenkään, vaikka meillä ei mennyt edes niin vahvasti silloin.
Lisään vielä, että olen N36
Sinkkuunnuin 35v ja silloin on jo aika vanha. Vapaat, hyvät 35-45v miehet haluavat alle 30v tai ainakin alle 35v naisia. Olen kuitenkin ihan kivan näköinen, fiksu, harrastava, sosiaalinen omillaan toimeentuleva nainen, mutta sinkuksi olen jäänyt. Toki tuuri voi käydä, mutta kannattaa myös varautua siihen toiseen vaihtoehtoon. Tsemppiä uudelle elämälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tee itse ikinä aloitetta niin sen elämänkumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Jos rohkeasti lähestyt sitä miestä jonka näet potentiaalisena kumppanina niin voi hyvin löytyäkin.
Mahdotonta sanoa löytyykö joku ja kuinka pian. Tuttavien tapauksissa uudet kumppanit on kyllä löytyneet nopeasti eron jälkeen, reilusti alle vuodessa, myös niillä joilla on alakouluikäisiä lapsia.
Itse olisin tyytyväinen yksin. Ehkä se johtuu siitä että olen elänyt aikuiselämäni huolehtien muista ja korjaten toisten jälkiä. Olisi ihanaa olla vastuussa vain itsestään, mennä ja tulla oman mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 43-vuotias, kun erosin edellisestä parisuhteesta. Pari vuotta meni niin, etten olisi jaksanut edes kuvitella haluavani ikinä enää suhteseen. Sitten aloin jälleen kaivata ihmistä rinnalleni. Kuusi vuotta meni ennen kuin tapasin miehen, josta sittemmin tuli nykyinen puolisoni. Eli yhteensä kahdeksan vuotta ehdin olla välissä sinkkuna.
Miksi pitäisi löytää uusi puoliso? Jos nykyisessä suhteessa ei ole hyvä olla, estettä eroamiselle ei ole. Miksi odotat, että joku toinen parantaisi sinun olosi? Mikset ota itse vastuuta omasta hyvinvoinnistasi?
Olen eronnut pari vuotta sitten. Yksin on hurjan paljon parempi kuin huonossa suhteessa. Saan olla ja mennä oma mielen mukaan, en ole tilivelvollinen kenellekään, eikä minun tarvitse omassa kodissani sietää huonoa kohtelua keneltäkään. Saan käyttää palkkatuloni kuten haluan. Saan olla rauhassa silloin kun haluan ja tavata ihmisiä silloin kun minulle sopii. Uusi parisuhde voi olla joskus mahdollinen. Yhteinen koti sen sijaan ei enää koskaan.
Löytyiskö bileistä. Kannattaa taas kokeilla.
Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.
Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.
Et tule löytämään. En tunne ainoatakaan vapaana olevaa kunnollista tuon ikäluokan miestä. Siinä vaiheessä kun kuulet heidän edes olleen sinkkuja ovat jo uudelleen pariutuneet. Jos taas kaipaat pelkkää seuraa, niin sitä on tarjolla joka ikäluokasta kaikilla mausteilla.
Ap ei kerro onko hän mies vai nainen. Jos olet ap mies, niin sulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää uusi puoliso. Nelikymppisellä naisella se on vaikeampaa.
Miten pian eron jälkeen se pitäisi löytyä?