Lue keskustelun säännöt.
Millaiset lapset eivät koskaan käy katsomassa yksinäistä isäänsä? Iltalehden juttu ihmetyttää.
03.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Eipä voi muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä omat lapset eivät käy koskaan isänsä luona kylässä, eivät pidä yhteyttä eivätkä edes joluluksi pyydä syömään. Jutun perusteella tämä yksinäinen vanhus on elänyt onnellisen avioliiton vaimonsa kanssa, joka siis kuoli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen mies on käpetynyt omaan yksinäisyyteensä ja elää menneessä vaimoaan kaivaten. Jutussa ihmetyttää erityisesti se, että ainakin miehen omien sanojen mukaan perhe-elämä on ollut onellista. Perhe vaikuttaa olleen keski-luokkainen normiperhe. Mutta lapset eivät käy koskaan, saati lapsenlapset. Millaisia kylmiä ihmishirviöitä nämä lapset oiken ovat? Vai ovatko kaikki muutaneet toiselle puolelle maapalloa? Vai kaunisteleeko isä sitten perhe-elämämuistoja, ja lapsilla n joku syy, miksi eivät käy. Mikä se olisi?
Nyt haluain kuulla teiltä, miksi ette koskaan käy yksinäisen vanhempanne luona kylässä? Mikä voi olla syy, että ei haluta pitää mitään yhteyttä, jos perhe on ollut muuten onnellinen, niin kuin tässä jutussa yksinäisyyteen riutuva mies väittää.
Kommentit (75)
Kaltoinkohdellut. T: alkoholistin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti lapsilta saisi ihan erilaisen kertomuksen kuin tältä isältä.
Jos kaikki viisi lasta hylkää, niin kyllä siihen jokin syy on. Isä saa katsoa peiliin ja miettiä miksi lapset ei käy.
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
Ei vanhan vanhemman kuulu olla hauskaa seuraa eikä siitä voi kasvaa erilleen.
Vanha vanhempi on tietenkin vanhana se, jonka kuuluisi olla saamapuolella. Siis lapsen kuuluisi häntä auttaa. Ystävät ovat erikseen . Ja konmaritettavat tavarat. Älkää konmaritettavat vanhempianne.
Mun isäni on luonnevikainen. Halveksii avoimesti naisia. Tyttärenä sain nuorena tarpeeksi isäsuhdetta, vanha äitini ottaa puolestaan vahinkoa takaisin nyt ollessaan omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltainen alkoholisti niin ei sellaisen luona kukaan halua vierailla.
Suomessa vanhempien hylkääminen on sosiaalisesti sallittua. Useimmissa muissa maissa se ei tulisi kuuloonkaan. Olemme karu pohjoinen kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain hämärää tuossa on. Voisihan ukko rimpauttaa lapsilleen ja pyytää, että tulisivat oikeen porukalla kylään.
Vierailija kirjoitti:
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
No haloo! Onko elämässä pakko aina olla hauskaa??? Eivätkö elämään kuulu myös tylsyys ja apämiellyttävät asiat välillä? Ja miksi et käy katomassa äitiäsi??? Vaikutat kylmältä ihmiseltä tämän kommenntisi perusteella! Äitisi varmasti ilahtuisi, jos pistäytyisit. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Suomalaisissa ihmetyttää tämä kylmyys ja omaan kuoreen vetäytyminen. Etelä-Euroopassa ajatellaan ihan eri tavalla ja perhe on heille kaikki kaikessa, Mielestäni parempi tapa kuin meillä Suomessa tämä äärimmäinen individualismi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhan vanhemman kuulu olla hauskaa seuraa eikä siitä voi kasvaa erilleen.
Vanha vanhempi on tietenkin vanhana se, jonka kuuluisi olla saamapuolella. Siis lapsen kuuluisi häntä auttaa. Ystävät ovat erikseen . Ja konmaritettavat tavarat. Älkää konmaritettavat vanhempianne.
Se, että vanhempi tulee vanhaksi ja avuttomaksi ei pyyhi pois sitä, millainen ihminen hän on ollut ja miten kohdellut läheisiään aiemmin. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta häntä auttaa tai käydä edes katsomassa, jos ei siltä tunnu. Jotkut päättävät olla läsnä kaltoinkohdelleen vanhemman vanhetessa, toiset eivät ja se on jokaisen oma asia.
Minulla on niin paljon omia ongelmia etten kykene hoitamaan MITÄÄN ihmissuhdejuttuja. Valitettavasti näin on. Onneksi en ole ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko lapset hylätä jos ne ei ole hauskaa seuraa? Aika useinhan ne huutaa ja itkee ja kiukuttelee, kauanko tällaista moukkamaista käytöstä pitää sietää?
Meidän äijä ainakin on ihan täysi k yrpä, saa mun puolesta olla keskenään ihan niin kuin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi minun mieheni.
Isänsä on ilkeä itsekeskeinen narsisti, joka aina haukkunut ja lannistanut poikaansa, vaatinut rahaa. Minulle, miniälleen, oli aina aivan kamala.
Pelkästään hyötymielessä meitä lähestytty aina. Vaadittu mm ostamaan heille talo.
Suosittu häikäilemättä miehen siskoja.
Jopa häissämme appiukko haukkui meitä ja häitämme. Ensimmäiselle lapsenlapselleen teki oharit. Lähti marjaan kun me ajoimme vauvan kanssa 600 kilsaa lasta näyttämään.
Nyt kyynelehtii yksin siellä hoitokodissa.
Väkivaltainen, alkoholisti, ei koskaan osoittanut rakkautta lapsiinsa. Aikuisena olen onneksi tajunnut, ettei minulla ole MITÄÄN velvollisuutta nähdä isääni. Miksi kuluttaisin sekunttiakaan ihmisen seurassa joka teki lapsuudestani helvettiä joka vaikuttaa vielä aikuisenakin minuun. Isäni mielestä olimme varmaan normaali perhe. Olihan siihen aikaan ihan normaalia kurittaa lapsia fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vanhempien hylkääminen on sosiaalisesti sallittua. Useimmissa muissa maissa se ei tulisi kuuloonkaan. Olemme karu pohjoinen kansa.
Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan. Minusta Suomen asenne on tässäkin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
No haloo! Onko elämässä pakko aina olla hauskaa??? Eivätkö elämään kuulu myös tylsyys ja apämiellyttävät asiat välillä? Ja miksi et käy katomassa äitiäsi??? Vaikutat kylmältä ihmiseltä tämän kommenntisi perusteella! Äitisi varmasti ilahtuisi, jos pistäytyisit. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Suomalaisissa ihmetyttää tämä kylmyys ja omaan kuoreen vetäytyminen. Etelä-Euroopassa ajatellaan ihan eri tavalla ja perhe on heille kaikki kaikessa, Mielestäni parempi tapa kuin meillä Suomessa tämä äärimmäinen individualismi.
Ap
Miksi haluisin valita tylsiä ja epämiellyttäviä asioita elämääni, kun niitä tulee pakosti muutenkin? Miksi en mieluummin näkisi vapaa-ajallani niitä ihmisiä, joiden seurasta aidosti nautin? Kai sinäkin jollakin tavalla valikoit ihmiset, joita haluat nähdä, kun aikaa ei ole kaikille
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset hylätä jos ne ei ole hauskaa seuraa? Aika useinhan ne huutaa ja itkee ja kiukuttelee, kauanko tällaista moukkamaista käytöstä pitää sietää?
Ei voi. Vanhempi on tietoisesti tehnyt lapsia, lapsi ei ole valinnut, syntyykö ja kenelle. Vanhemmilla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, mutta lapsilla ei vanhempiaan kohtaan.
Lasten puolisossa voi olla vikaa. Jos lapsi on tossu niin tekee mitä vain, ettei puoliso häivy.
Pitäisi kysyä niiltä lapsilta.
Minun isäni oli väkivaltainen hirviö. En ole tekemisissä. Eikä veljenikään. Isä kokee, että hylkäsimme hänet kylmästi. Äiti kitkutteli kuolemaansa asti isän rinnalla. Isän mielestä hyvä liitto. Äitiltä en koskaan ehtinyt asiasta kysyä.