Lue keskustelun säännöt.
Millaiset lapset eivät koskaan käy katsomassa yksinäistä isäänsä? Iltalehden juttu ihmetyttää.
03.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Eipä voi muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä omat lapset eivät käy koskaan isänsä luona kylässä, eivät pidä yhteyttä eivätkä edes joluluksi pyydä syömään. Jutun perusteella tämä yksinäinen vanhus on elänyt onnellisen avioliiton vaimonsa kanssa, joka siis kuoli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen mies on käpetynyt omaan yksinäisyyteensä ja elää menneessä vaimoaan kaivaten. Jutussa ihmetyttää erityisesti se, että ainakin miehen omien sanojen mukaan perhe-elämä on ollut onellista. Perhe vaikuttaa olleen keski-luokkainen normiperhe. Mutta lapset eivät käy koskaan, saati lapsenlapset. Millaisia kylmiä ihmishirviöitä nämä lapset oiken ovat? Vai ovatko kaikki muutaneet toiselle puolelle maapalloa? Vai kaunisteleeko isä sitten perhe-elämämuistoja, ja lapsilla n joku syy, miksi eivät käy. Mikä se olisi?
Nyt haluain kuulla teiltä, miksi ette koskaan käy yksinäisen vanhempanne luona kylässä? Mikä voi olla syy, että ei haluta pitää mitään yhteyttä, jos perhe on ollut muuten onnellinen, niin kuin tässä jutussa yksinäisyyteen riutuva mies väittää.
Kommentit (75)
No, minunkin äitini valittaa aina, että kukaan ei käy. En ihmettele, ettei käy kun kuka jaksaa sitä negatiivisuuden vyöryä mikä siellä aina kohtaa. Toki itse käyn, mutta olen joka kerta todella uupunut sen jälkeen kun kuuntelen tunteja sitä valitusta. Eikä siis kyse ole edes mistään kovin aiheellisesta valituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhainkodissa työskenetelvänä joskus käy sääliksi vanhukset, joiden lapset eivät käy heitä katsomassa. Joskus kuitenkin lapsi (tietenkin jo aikuinen) tulee pitkän ajan jälkeen ja kertoo miksi ei käy. Syyt ovat niin moninaisia, menneisyydestä emme voi ikinä tietää. Voi vain kuvitella, mitä niissä perheissä on tapahtunut joiden lapset eivät käy ikinä, emmekä saa tietää syitä ikinä. Se kaikista herttaisinkaan mummo ei ole välttämättä ollut sitä aina. Ihmisistä paljastuu asioita joita ei ikinä uskoisi.
Varmaan samanlaisia kuin sisarukseni. Ammatti, työ, perhe on, on kavereita, koti, arvostettu asema. Mutta omatunto ja välittäminen omista vanhemmista puuttuu. Sen sijaan perintö kiinnostaa kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
No haloo! Onko elämässä pakko aina olla hauskaa??? Eivätkö elämään kuulu myös tylsyys ja apämiellyttävät asiat välillä? Ja miksi et käy katomassa äitiäsi??? Vaikutat kylmältä ihmiseltä tämän kommenntisi perusteella! Äitisi varmasti ilahtuisi, jos pistäytyisit. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Suomalaisissa ihmetyttää tämä kylmyys ja omaan kuoreen vetäytyminen. Etelä-Euroopassa ajatellaan ihan eri tavalla ja perhe on heille kaikki kaikessa, Mielestäni parempi tapa kuin meillä Suomessa tämä äärimmäinen individualismi.
Ap
Miksi haluisin valita tylsiä ja epämiellyttäviä asioita elämääni, kun niitä tulee pakosti muutenkin? Miksi en mieluummin näkisi vapaa-ajallani niitä ihmisiä, joiden seurasta aidosti nautin? Kai sinäkin jollakin tavalla valikoit ihmiset, joita haluat nähdä, kun aikaa ei ole kaikille
Olen pahoillani, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä ajatustapaasi. Omalle äidille ei liikene muutamaa tuntia edes kerran vuodessa. Jos ei ola keikille aikaa, niin aloittaisit äidistäsi ja soisist hänelle ensimmäisenä aikaa, Sori, mutta en vain tajua. Olet itsekäs mielestäni. Tsi sitten hyvin nuori ja vasta omillesi muuttanut. Siinä tapauksessa ehkä kaipåaat jonkinlaista irtiottoa hänestä, ja asia korjautuu myöhemmin. Itse kävin katsomassa äitiäni säännöllisesti kun hän vielä eli, vaikka asui kaukana. Liian harvoin kävin, koska asui niin kaukana, mutta kävin aina kuin voin. Mutta ehkä kuitenkin soitat hänelle? Onhan sekin jo jotain, ainakin tyhjää parempi.
Ap
Lapset ovat vielä työikäisiä, mutta suurella todennäköisyydellä 50-60 -vuotiaita. Käyvät töissä, heillä on omia lapsia ja mahdollisesti lapsenlapsia , joita hoitaa. Tuossa iässä alkaa tulla jonkinlaista kremppaa, vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin myös palautuminen töistä vie enemmän aikaa. Vanhempi saattaa asua kaukana. On kieltäytynyt muuttamasta lähemmäs lapsiaan. Lasten puolisoilla tai puolisoitten vanhemmilla voi olla syöpä yms.
Kysymys: ottiko kyseinen isä yhteyttä lapsiinsa vaimon eläessä? Tietääkö laoset edes, että hän haluaisi heitä kylään? Haluaako heitä vain poistaakseen omaa yksinäisyyttään vai onko (koskaan ollut) kiinnostunut lapsistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun äiti kuoli ja jäin yksin suruni ja kaiken muun kanssa ja lisäksi olen fyysisesti yksin. Kertaakaan ei ole isä ollut minuun yhteydessä ja kysynyt miten jaksan, saati tukenut millään tavalla.
Minun isäni kuulemma myös ihmettelee miksi kukaan lapsistaan ei käy häntä katsomassa. Syy on siinä että hänestä itsestään ei ole kuulunut pariinkymmeneen vuoteen yhtään mitään muuta kuin silloin kun hän on tarvinnut rahaa tai kun sairaalasta on soiteltu että on kaatunut kännissä tai maksa vetelee viimeisiään. Viina kiinnostaa enemmän kuin lapset ja lapsenlapset. Äiti hyysäsi koko ikänsä ja me lapset hyysättiin äidin kuoleman jälkeen vielä pitkään mutta ei vain jaksa enää. Ukko on saanut eläessään niin monta mahdollisuutta ja pilannut ne itse kaikki, että jatkakoot nyt sitten yksin valitsemallaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Eipä voi muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä omat lapset eivät käy koskaan isänsä luona kylässä, eivät pidä yhteyttä eivätkä edes joluluksi pyydä syömään. Jutun perusteella tämä yksinäinen vanhus on elänyt onnellisen avioliiton vaimonsa kanssa, joka siis kuoli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen mies on käpetynyt omaan yksinäisyyteensä ja elää menneessä vaimoaan kaivaten. Jutussa ihmetyttää erityisesti se, että ainakin miehen omien sanojen mukaan perhe-elämä on ollut onellista. Perhe vaikuttaa olleen keski-luokkainen normiperhe. Mutta lapset eivät käy koskaan, saati lapsenlapset. Millaisia kylmiä ihmishirviöitä nämä lapset oiken ovat? Vai ovatko kaikki muutaneet toiselle puolelle maapalloa? Vai kaunisteleeko isä sitten perhe-elämämuistoja, ja lapsilla n joku syy, miksi eivät käy. Mikä se olisi?
Nyt haluain kuulla teiltä, miksi ette koskaan käy yksinäisen vanhempanne luona kylässä? Mikä voi olla syy, että ei haluta pitää mitään yhteyttä, jos perhe on ollut muuten onnellinen, niin kuin tässä jutussa yksinäisyyteen riutuva mies väittää.
jos mun isäni ei olisi myöhemmällä iällä muuttunut "ihmismäisemmäksi", tuskin itsekään kävisin siinä kohtaa kun sen aika olisi. Nyt voin harvakseltaan käydä.
Yrittäkää nyt ymmärtää, että ei kukaan sano lehtihaastattelussa, että " vaimohan se kaikki lapsiin liittyvän hoiti, minä hätistelin niitä pois jaloista". Tai että olin oikeasti aika kusipäinen isä.
Edelleenkään mun isä ei IKINÄ soita mulle ja kysy mitä kuuluu. Ikinä. Ei osoita mitään kiinnostusta mun elämää kohtaan, mutta auttaa kyllä jos itse pyydän. Ehkä jopa tykkää jos käyn kylässä, mutta silloinkin yleensä on pihalla tallissa puuhaamassa omiaan.
Ei mun isäni varsinaisesti tunne mua tai ole millään lailla kiinnostunut ajatuksistani. Hän on jo 25 vuotta elänyt uuden puolisonsa kanssa ( joka on aivan ihana, ja jota hoitaisin itse vaikka hautaan asti), ja suunnannut mielenkiintonsa sinne. Se, miksi olemme edes näin paljon väleissä johtuu vain ja ainoastaan uudesta puolisostaan.
Mutta näin. Jos isäni jäisi jossain kohtaa yksin, en minä tiedä millaiseksi suhteemme muodostuisi. Miten siitä voisi yht´äkkiä tulla läheinen, kun se ei ole sitä koskaan ollut? Mistä minulla kumpuaisi joku velvollisuus ja rakkaus isääni kohtaan, kun hän on yksi minua eniten elämässäni satuttaneista ihmisistä?
Äijähän nyt vaan on ollut mulkku ja itsekäs. Ei ole luonut suhteita lapsiinsa. Ehkä juoppo ja väkivaltainen tai sitten pelkästään töihinsä keskittynyt. Juttu kirjoitettu siirappisesti klikkausten toivossa. Mukavia ja myönteisiä ihmisiä ei hylätä. Jpkaisen kannattaa miettiäiten niitä läheisiään aikanaan kohtelee. Tämä koskee myös ystäviä. Itsekästä ja katkeraa valittajaa ei kukaankaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Eipä voi muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä omat lapset eivät käy koskaan isänsä luona kylässä, eivät pidä yhteyttä eivätkä edes joluluksi pyydä syömään. Jutun perusteella tämä yksinäinen vanhus on elänyt onnellisen avioliiton vaimonsa kanssa, joka siis kuoli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen mies on käpetynyt omaan yksinäisyyteensä ja elää menneessä vaimoaan kaivaten. Jutussa ihmetyttää erityisesti se, että ainakin miehen omien sanojen mukaan perhe-elämä on ollut onellista. Perhe vaikuttaa olleen keski-luokkainen normiperhe. Mutta lapset eivät käy koskaan, saati lapsenlapset. Millaisia kylmiä ihmishirviöitä nämä lapset oiken ovat? Vai ovatko kaikki muutaneet toiselle puolelle maapalloa? Vai kaunisteleeko isä sitten perhe-elämämuistoja, ja lapsilla n joku syy, miksi eivät käy. Mikä se olisi?
Nyt haluain kuulla teiltä, miksi ette koskaan käy yksinäisen vanhempanne luona kylässä? Mikä voi olla syy, että ei haluta pitää mitään yhteyttä, jos perhe on ollut muuten onnellinen, niin kuin tässä jutussa yksinäisyyteen riutuva mies väittää.
Kuinka puusilmäinen ihminen sä olet jos kuvittelet että se yksinäisyys ois mikään syy käydä moikkaamassa jotakuta - siis säälistä?
Kas kun on paljon vanhempia jotka ovat omilla toimillaan itse vieraannuttaneet lapsensa itsestään joten on varsin luonnollista että sellaisten ihmisten lapset ottavat rutkasti etäisyyttä heti kun ikä sallii kotoa muuton eikä eikä tarvitse enää holhoojaa.
ja miten niin onnellinen? Se onnellisuus on harhaa, et sinä voi tietää mitä ne lapset oikeasti ajattelevat, jos olet tarkastellut tällaista näennäisonnnellista perhettä vain matkan päästä satunnaisissa tapaamisissa,
Jos ei asu saman katon alla, ei parane arvostella muiden päätöksiä kun taustat eivät ole tiedossa ap. Moinen toiminta osoittaa suurta arvostelukyvyttömyyttä. Se joka tässä on kylmä lienee tuo vanhus. Ehkä hänen vaimonsa oli se vetovoimatekijä jonka vuoksi lapset kotona vierailivat ja kun vaimo on kuollut, ei ole syytä pitää yhteyttä isään joka ei ole koskaan osannut kommunikoida lastensa kanssa.
Veikkaan että jutun taustoja selvitettäessä kävisi ilmi se että tämä vanhus on tasan saanut sitä mitä on tilannut.
Sä voit mennä muualle moralisoimaan ja järjestämään elämäsi niin etteivät naapurit ja sukulaiset vaan ehdi paheksua sua. Toisille ihmisille moisella ei ole väliä varsinkin jos on lapsuudessa vain halunnut muuttaa pois kotoa ilkeän tai etäisen vanhemman takia. Silloin lapsuuden haavojen korjaaminen onnistuu vain etäisyyttä ottamalla.
Vierailija kirjoitti:
No, minunkin äitini valittaa aina, että kukaan ei käy. En ihmettele, ettei käy kun kuka jaksaa sitä negatiivisuuden vyöryä mikä siellä aina kohtaa. Toki itse käyn, mutta olen joka kerta todella uupunut sen jälkeen kun kuuntelen tunteja sitä valitusta. Eikä siis kyse ole edes mistään kovin aiheellisesta valituksesta.
Minusta on tosi hienoa, että käyt! Äitisi negatiivisuudesta huolimatta. Välität silti hänestä ja rohkenet astua apämukavuusalueellesi. Hienosti toimittu! Arvostan! Ja äitis varmasti myös. Hyvää joulun odotusta Sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskeluaikana mukana SPR:n ystäväpalvelussa ja kahden vanhuksen ystävä. Toisen kanssa olimme ystäviä hänen elämänsä loppuun asti eli vielä siinä vaiheessa, kun minulla jo oli oma perhe. Toinen (mies) taas oletti ystäväpalvelun olevan sitä, että siivoan ja tiskaan luonaan ilmaiseksi, leivon (käytyäni kaupassa ja ostettuani omalla rahalla tarvikkeet) ja sitten kahvittelen kanssaan, jolloin hän sai kertoa minulle kaikki havaitsemansa epäkohdat alkaen opiskelemastani alasta ja päätyen siihen, että en pessyt vessaa huolella. Olin nuori ja typerä ja ajattelin, että siinä on vaimonsa ja lastensa hylkäämä miesparka, ikää yli 80v ja yksinäinen. Kolme tapaamiskertaa riitti antamaan minulle ymmärrystä siitä, mistä oli oikeastaan kyse: Kertaakaan ei menty kävelylle, mihinkään tapahtumaan tai edes ruokkimaan sorsia, vaikka mies oli ilmoittanut tällaiset toiveet ystäväpalvelulle. Sen sijaan minua odottivat jo eteisessä luuttu ja ämpäri.
Mies itse muisteli onnellista avioliittoaan ja ihmetteli, miksi vaimo oli hänet hylännyt 38 yhteisen ihanan vuoden jälkeen ja käänsi lapsetkin isää vastaan. Minä pesin virtsatahroja lavuaarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
No haloo! Onko elämässä pakko aina olla hauskaa??? Eivätkö elämään kuulu myös tylsyys ja apämiellyttävät asiat välillä? Ja miksi et käy katomassa äitiäsi??? Vaikutat kylmältä ihmiseltä tämän kommenntisi perusteella! Äitisi varmasti ilahtuisi, jos pistäytyisit. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Suomalaisissa ihmetyttää tämä kylmyys ja omaan kuoreen vetäytyminen. Etelä-Euroopassa ajatellaan ihan eri tavalla ja perhe on heille kaikki kaikessa, Mielestäni parempi tapa kuin meillä Suomessa tämä äärimmäinen individualismi.
Ap
Jokainen saa halutessaan olla marttyyri, mutta älä oleta että muuta haluavat elämän olevan tylsää tai epämiellyttävää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivalta, hyväksikäyttö, välinpitämättömyys, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat... Onhan näitä syitä, miksi lapset eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Eikä kukaan tietenkään kerro näistä jossain lehtijutussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Eipä voi muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä omat lapset eivät käy koskaan isänsä luona kylässä, eivät pidä yhteyttä eivätkä edes joluluksi pyydä syömään. Jutun perusteella tämä yksinäinen vanhus on elänyt onnellisen avioliiton vaimonsa kanssa, joka siis kuoli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen mies on käpetynyt omaan yksinäisyyteensä ja elää menneessä vaimoaan kaivaten. Jutussa ihmetyttää erityisesti se, että ainakin miehen omien sanojen mukaan perhe-elämä on ollut onellista. Perhe vaikuttaa olleen keski-luokkainen normiperhe. Mutta lapset eivät käy koskaan, saati lapsenlapset. Millaisia kylmiä ihmishirviöitä nämä lapset oiken ovat? Vai ovatko kaikki muutaneet toiselle puolelle maapalloa? Vai kaunisteleeko isä sitten perhe-elämämuistoja, ja lapsilla n joku syy, miksi eivät käy. Mikä se olisi?
Nyt haluain kuulla teiltä, miksi ette koskaan käy yksinäisen vanhempanne luona kylässä? Mikä voi olla syy, että ei haluta pitää mitään yhteyttä, jos perhe on ollut muuten onnellinen, niin kuin tässä jutussa yksinäisyyteen riutuva mies väittää.
Kuinka puusilmäinen ihminen sä olet jos kuvittelet että se yksinäisyys ois mikään syy käydä moikkaamassa jotakuta - siis säälistä?
Kas kun on paljon vanhempia jotka ovat omilla toimillaan itse vieraannuttaneet lapsensa itsestään joten on varsin luonnollista että sellaisten ihmisten lapset ottavat rutkasti etäisyyttä heti kun ikä sallii kotoa muuton eikä eikä tarvitse enää holhoojaa.
ja miten niin onnellinen? Se onnellisuus on harhaa, et sinä voi tietää mitä ne lapset oikeasti ajattelevat, jos olet tarkastellut tällaista näennäisonnnellista perhettä vain matkan päästä satunnaisissa tapaamisissa,
Jos ei asu saman katon alla, ei parane arvostella muiden päätöksiä kun taustat eivät ole tiedossa ap. Moinen toiminta osoittaa suurta arvostelukyvyttömyyttä. Se joka tässä on kylmä lienee tuo vanhus. Ehkä hänen vaimonsa oli se vetovoimatekijä jonka vuoksi lapset kotona vierailivat ja kun vaimo on kuollut, ei ole syytä pitää yhteyttä isään joka ei ole koskaan osannut kommunikoida lastensa kanssa.
Veikkaan että jutun taustoja selvitettäessä kävisi ilmi se että tämä vanhus on tasan saanut sitä mitä on tilannut.
Sä voit mennä muualle moralisoimaan ja järjestämään elämäsi niin etteivät naapurit ja sukulaiset vaan ehdi paheksua sua. Toisille ihmisille moisella ei ole väliä varsinkin jos on lapsuudessa vain halunnut muuttaa pois kotoa ilkeän tai etäisen vanhemman takia. Silloin lapsuuden haavojen korjaaminen onnistuu vain etäisyyttä ottamalla.
Kiitos palautteesta. Mutta kuvailemasi tilanne on erilainen kuin mitä ajan takaa. Eli ihmettelen nyt sitä, jos perhe on ollut muuten onnellinen ja lapsilla on ollut hyvä lapsuus. Miksi he eivät käy katsomassa isäänsä. Ymmärrän, että tyranni-isää ei käydä mielellään katsomassa, mutta jos isä on ollut hyvä isä ja perhe on ollut onnellinen? Miksi ei siitä huolimatta käydä katsomassa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos isä ei ole hauskaa seuraa tai ovat kasvaneet erilleen? Elämän varrella ihmisiä tulee ja menee, sellaista se on. En minäkään käy tapaamassa äitiäni, vaikka hän ei olekaan mikään hirviö
No haloo! Onko elämässä pakko aina olla hauskaa??? Eivätkö elämään kuulu myös tylsyys ja apämiellyttävät asiat välillä? Ja miksi et käy katomassa äitiäsi??? Vaikutat kylmältä ihmiseltä tämän kommenntisi perusteella! Äitisi varmasti ilahtuisi, jos pistäytyisit. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Suomalaisissa ihmetyttää tämä kylmyys ja omaan kuoreen vetäytyminen. Etelä-Euroopassa ajatellaan ihan eri tavalla ja perhe on heille kaikki kaikessa, Mielestäni parempi tapa kuin meillä Suomessa tämä äärimmäinen individualismi.
Ap
Jos ei mies ole lapsiansa hoitanut, vaippoja vaihdellut, ollut aktiivinen ja läsnäoleva isä joka välittää ja osallistuu lasten elämään ilman että vaimon pitää siitä muistuttaa, niin ei kyllä voi itkeä vanhoilla päivillään yksinäisyyttä.
Oma isäni oli esimerkillinen. Kyllä minä häntä vanhoilla päivillänsä hoidan, ihan jo vastavuoroisuudesta. Voi tulla vaikka kotiini asumaan jos koskaan sellaiselle tulee tarve. Mutta hänpä onkin hoitanut minua lapsena ihan itse ja yhdessä äitini kanssa. Oli pari vuotta kotonakin meidän lasten kanssa.
Pointti on siis tämä - jos mies näkee vaivaa lastensa eteen, viitsivät nämä myös todennäköisesti nähdä vaivaa isänsä eteen kun vanhuus iskee päälle.
Jälleen kerran järkytyin tätä palstalaisten itsekkyyttä. Aiemmin en edes tajunnut kuinka kylmäksi maailma on muuttunut. Hirvittävää.
Äiti huolehti meistä, isää ei kiinnostanut. Nyt ollaan aikuisia, olen yhteydessä isääni vain, jos itse soitan hänelle, yhteydenpito on yksipuolista ja kuolee kasaan. Ollaan isän kanssa puhuttu aiheesta, hän on luvannut parantaa tapansa, mutta mikään ei ole muuttunut. En tiedä, miten yhteydenpito jatkossa, jaksanko enää yrittää? Toisaalta en usko, että isääni haittaisi yhteyden katkeaminen, hän kun haluaa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
No, minunkin äitini valittaa aina, että kukaan ei käy. En ihmettele, ettei käy kun kuka jaksaa sitä negatiivisuuden vyöryä mikä siellä aina kohtaa. Toki itse käyn, mutta olen joka kerta todella uupunut sen jälkeen kun kuuntelen tunteja sitä valitusta. Eikä siis kyse ole edes mistään kovin aiheellisesta valituksesta.
Miksi ihmeessä käyt?? Sanoisit suoraan, että kukaan ei jaksa kuunnella tuollaista valitusta ja jos se ei lopu, niin sinun käyntisi loppuvat siihen. Ihme tossukoita ihmiset ovat
Hoitajana toimiessani ärsytti monien työkavereiden arvostelu vanhempansa "hylänneitä" lapsia kohtaan. Aivan varmasti oli niitäkin omaisia, jotka olivat vain välinpitämättömiä, itsekkäitä ja ajattelemattomia, mutta myös tapauksia, joissa vierailemattomuuden ja välien rikkonaisuuden saattoi vallan hyvin uskoa tai tiesi johtuvan vanhuksen omasta käytöksestä. Monien mielestä vanhenemisen pitäisi ilmeisesti "pyhittää" kaikki menneet ja omaisten alkaa tuntea sääliä vanhusta kohtaan, vaikka taustalla olisi mitä.