Lue keskustelun säännöt.
Teinin ongelmat
31.10.2018 |
En enää tiedä, mitä tehdä. Teinin ongelmat on viimeisen kolmen vuoden aikana hallinneet elämäämme. On lastensuojeluilmoituksia iso liuta, sossujen kotikäyntiä, nuorten taloa ja huumetestejä, lintsaamista, päihteiden käyttöä. Itsekin olemme tehneet useamman lastensuojeluilmoituksen. Nyt olen siinä pisteessä, etten enää jaksa. Ajattelin luovuttaa.
Olemme yrittäneet isänsä kanssa puhua heinillä järkeä päähän. Mutta ei. Häntä ei kiinnosta mikään, rahaa pitäisi vaan saada jatkuvasti. Täyttää kohta 17, milloin se kuuluisa järki putkahtaisi esiin jostain? Vai onko niin, että alkaa olla jo menetetty tapaus?
Isosisaruksensa asuu jo pois kotoa, opiskelee ja hoitaa asiansa ihan normaalisti. Samanlaisen kasvatuksen ovat saaneet, siksi ihmetyttää tämä nuorempi. Missä kohtaa menimme niin pahasti vikaan, että kävi näin?
Vertaistukea lähinnä kaipaan, löytyisikö sitä täältä?
Kommentit (52)
Oletteko te ongelmien alkaessa vanhempina käyneet perheneuvolassa juttelemassa oman työntekijän kanssa ja teini omansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman perheen lapset voivat olla luonteiltaan täysin erilaiset, toisaalta siksi saattavat saada erilaista kohtelua vanhemmiltaan.
Saako hän sitä rahaa jostain? Jos maksatte peruselämisen, ei teini tarvitse rahaa yhtään mihinkään, jollei hoida omia vastuitaan. Nyt rahahanat totaalisesti kiinni. Olisiko se laitos sitten parempi vielä vuodeksi, kunnes on täysi-ikäinen? Jos vaikka järkiintyisi siellä. Ainakin voisi sanoa, että se on seuraava vaihe, jollei nyt ryhdistäydy. Painotatte vain koko ajan, että rajat ovat rakkautta, jotta teinille jää kuitenkin jonne sopukkaan tunne, että te yritätte, koska rakastatte. Kun pahin vaihe on mennyt ohitse, teini kiittää teitä siitä, ettette luovuttaneet. Ja huom! laitos ei ole luovuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset voivat olla luonteiltaan täysin erilaiset, toisaalta siksi saattavat saada erilaista kohtelua vanhemmiltaan.
Eikö pidäkin? Kohtelu nyt tosin kuulostaa hieman negatiiviselta.
Kasvatuksesta huolinatta osasta tulee aina rikollisia. Surullistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako hän sitä rahaa jostain? Jos maksatte peruselämisen, ei teini tarvitse rahaa yhtään mihinkään, jollei hoida omia vastuitaan. Nyt rahahanat totaalisesti kiinni. Olisiko se laitos sitten parempi vielä vuodeksi, kunnes on täysi-ikäinen? Jos vaikka järkiintyisi siellä. Ainakin voisi sanoa, että se on seuraava vaihe, jollei nyt ryhdistäydy. Painotatte vain koko ajan, että rajat ovat rakkautta, jotta teinille jää kuitenkin jonne sopukkaan tunne, että te yritätte, koska rakastatte. Kun pahin vaihe on mennyt ohitse, teini kiittää teitä siitä, ettette luovuttaneet. Ja huom! laitos ei ole luovuttamista.
Lainailee ilmeisesti kavereiltaan, ja olemme tähän asti antaneet pieniä summia jos tekee jotain ns. ylimääräistä kotona. Normaalioloissahan ei tee mitään. Isovanhempansa antavat myös, ollaan kyllä sanottu ettei saisi antaa.
Nyt emme anna enää yhtään rahaa. Oleilee paljon poikaystävänsä luona, kotiin tulee vaan silloin kun itseään huvittaa. Mitä me sanomme, on ihan sama. Itse olisin jo valmis laittamaan lapsen laitokseen, vaikka huonoa olen kuullut siitäkin. Mutta nyt on ainakin oma rakkauteni lasta kohtaan pahasti koetuksella. Kun jatkuvasti saa p*skaa silmilleen, alkaa jossain vaiheessa riittää.
Tosi paljon toivon teille voimia! Olen sitä mieltä, että aina ei parhainkaan kasvatus ja taitavimmatkaan vanhemmat riitä estämään nuoren hölmöjä päätöksiä. Jotkut ovat enemmän vietävissä, uteliaita, kaverien painostuksen alle taipuvaisia. On hirveä taakka vanhemmille tuo, mitä kuvailit. Meillä on vanhimman pojan kanssa tuosta koettu vain pieni siivu, mutta se jo riittää siihen, että ymmärrän. Voi kun nuori tajuaisi sen, miten paljon helpompaa olisi kaikilla, kun itse muuttaisi elämänsä suunnan. Kyllä selviytymistarinoita on paljon, vaikeistakin kuvioista. Toivon yhtä sellaista juuri teille tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kasvatus ole menny pieleen. Me vaan kaikki ollaan erilaisia luonteiltamme. Siinä on ihan sama miten kasvattaa tai on kasvattamatta.
Kasvatuksessa vika. Parempi onni ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset voivat olla luonteiltaan täysin erilaiset, toisaalta siksi saattavat saada erilaista kohtelua vanhemmiltaan.
Eikö pidäkin? Kohtelu nyt tosin kuulostaa hieman negatiiviselta.
Kohtelua siitä näkökulmasta, että luonne sopii hyvin yhteen jomman kumman vanhemman kanssa ja huonossa tapauksessa luonne sopii huonosti yhteen ja ilmapiiri on sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ongelmien alkaessa vanhempina käyneet perheneuvolassa juttelemassa oman työntekijän kanssa ja teini omansa?
Kyllä ollaan, jossain vaiheessa viikoittain. Eipä auttanut sekään. Ja kun teini on välillä ollut teillä tietämättömillä, ns. asiantuntijoiden kanta on ollut että sellaistahan ne tekee, kyllä se sieltä kotiin tulee kun vaan odotatte. Itsestäni on tuntunut käsittämättömältä, ettei kukaan muu ole ollut huolissaan, missä teini menee ja mitä tekee, kun minä ja isänsä. Siltä ainakin on tuntunut. Nuorten talolla todettiin, sellaisia ne nuoret on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikassa tämä on järjestetty niin, että teini kaapataan vanhempien luvalla Meksikoon sisäoppilaitokseen vuodeksi. Siellä ei ole puhelinta, pleikkaa, ei mitään. Sparttalaisella kurilla mennään vuosi. Ulos tule täys kaheli tai läksynsä oppinut. Sosiaalitantat eivät pääse väliin hyssyttelemään.
Väliaikainen sijoitus voisi olla hyvä vaihtoehto teille kaikille. 17-vuotias on siinä iässä, että osa asuu jo omillaan opiskellen toisella paikkakunnalla. Kuitenkin vielä alle 18-v. joten lastensuojelun piirissä. Minä saattaisin jopa pyytää lapsen pääsyä "laitokseen" esim. koulukotiin joksikin aikaa.
Siunausta, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset voivat olla luonteiltaan täysin erilaiset, toisaalta siksi saattavat saada erilaista kohtelua vanhemmiltaan.
Eikö pidäkin? Kohtelu nyt tosin kuulostaa hieman negatiiviselta.
Kohtelua siitä näkökulmasta, että luonne sopii hyvin yhteen jomman kumman vanhemman kanssa ja huonossa tapauksessa luonne sopii huonosti yhteen ja ilmapiiri on sen mukainen.
Aivan, ymmärrän. Sehän on tietysti molempiin suuntiin toimivaa/epätoimivaa, etenkin jo teini-ikään ehtineiden lasten kanssa. Pienempien kanssa on tietysti enemmän sitä, että lapsi on se kohtelun kohde, mutta mitä isompi lapsi, niin sitä enemmän sieltä tulee sitä kohtelua puolin ja toisin.
Joskus käy niin että ensimmäinen lapsi kasvatetaan ja on ns. helppo tapaus muutenkin, niin nuorempi menee vapaamatkustajana siinä sivussa eikä asioihin huomata puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tosi paljon toivon teille voimia! Olen sitä mieltä, että aina ei parhainkaan kasvatus ja taitavimmatkaan vanhemmat riitä estämään nuoren hölmöjä päätöksiä. Jotkut ovat enemmän vietävissä, uteliaita, kaverien painostuksen alle taipuvaisia. On hirveä taakka vanhemmille tuo, mitä kuvailit. Meillä on vanhimman pojan kanssa tuosta koettu vain pieni siivu, mutta se jo riittää siihen, että ymmärrän. Voi kun nuori tajuaisi sen, miten paljon helpompaa olisi kaikilla, kun itse muuttaisi elämänsä suunnan. Kyllä selviytymistarinoita on paljon, vaikeistakin kuvioista. Toivon yhtä sellaista juuri teille tällä hetkellä.
Kiitos kauniista sanoistasi. Viimeisten vuosien aikana olen vanhentunut noin 10 vuotta huolien ja valvomisen takia. Olen itkenyt enemmän kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Aina olen kuitenkin uskonut, että kyllä se oma rakas lapsi siellä kaiken uhon ja hölmöilyn takana on. Nyt en ole enää niinkään varma asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ongelmien alkaessa vanhempina käyneet perheneuvolassa juttelemassa oman työntekijän kanssa ja teini omansa?
Kyllä ollaan, jossain vaiheessa viikoittain. Eipä auttanut sekään. Ja kun teini on välillä ollut teillä tietämättömillä, ns. asiantuntijoiden kanta on ollut että sellaistahan ne tekee, kyllä se sieltä kotiin tulee kun vaan odotatte. Itsestäni on tuntunut käsittämättömältä, ettei kukaan muu ole ollut huolissaan, missä teini menee ja mitä tekee, kun minä ja isänsä. Siltä ainakin on tuntunut. Nuorten talolla todettiin, sellaisia ne nuoret on.
Ei se oikeastaan niin kauhean käsittämätöntä ole. Kaikilla on omat huolensa ja murheensa ja vastuunsa omistaan ja viranomaisen näkökulmasta tilanne on teidän vastuullanne, niin tylyltä kuin se kuulostaakin. Minulla on vain hieman kokemusta tästä asiasta uusperhemuodossa ja muistan ne huolentäyteiset ajat. Sitten se vaan loksahti parempaan suuntaan heti kohta täysi-ikäistymisen jälkeen. Ei näyttänyt, että olisi tapahtunut mitään suurta tai merkittävää, mutta se villein vaihe vaan hiipui ja alkoi näkyä vastuunottoa itsestään ja muittenkin huomioimista. Ja järkevä elämässään hyvin kiinni oleva ihminen hänestä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako hän sitä rahaa jostain? Jos maksatte peruselämisen, ei teini tarvitse rahaa yhtään mihinkään, jollei hoida omia vastuitaan. Nyt rahahanat totaalisesti kiinni. Olisiko se laitos sitten parempi vielä vuodeksi, kunnes on täysi-ikäinen? Jos vaikka järkiintyisi siellä. Ainakin voisi sanoa, että se on seuraava vaihe, jollei nyt ryhdistäydy. Painotatte vain koko ajan, että rajat ovat rakkautta, jotta teinille jää kuitenkin jonne sopukkaan tunne, että te yritätte, koska rakastatte. Kun pahin vaihe on mennyt ohitse, teini kiittää teitä siitä, ettette luovuttaneet. Ja huom! laitos ei ole luovuttamista.
Lainailee ilmeisesti kavereiltaan, ja olemme tähän asti antaneet pieniä summia jos tekee jotain ns. ylimääräistä kotona. Normaalioloissahan ei tee mitään. Isovanhempansa antavat myös, ollaan kyllä sanottu ettei saisi antaa.
Nyt emme anna enää yhtään rahaa. Oleilee paljon poikaystävänsä luona, kotiin tulee vaan silloin kun itseään huvittaa. Mitä me sanomme, on ihan sama. Itse olisin jo valmis laittamaan lapsen laitokseen, vaikka huonoa olen kuullut siitäkin. Mutta nyt on ainakin oma rakkauteni lasta kohtaan pahasti koetuksella. Kun jatkuvasti saa p*skaa silmilleen, alkaa jossain vaiheessa riittää.
Sitähän nuori tekee, koettelee rakkauttanne. Jos hylkäätte, ei varmasti anna teille ikinä anteeksi. Ehkäpä tämä on osittain tapahtunut jo, jos lähinnä pyritte kritisoimaan ja muuttamaan häntä ymmärtämisen ja tukemisen sijaan.
Aika tyypillistä, että yksi sisaruksista on ns musta lammas. Tähän dynamiikkaan vaikuttaa esimerkiksi se, miten vanhemmat sisarukset ja vanhemmat suhtautuvat jakamiseen. Jos nuorinta rankaistaan ja kritisoidaan, kun kokeilee toisen perheenjäsenen "roolia", hän etsii itselleen roolin jossa ei astu isompien varpaille. Vika ei ole koskaan yksilössä, vaan yhteisössä ja sen dynamiikassa. Koko perhe terapiaan ja vastuuseen jos haluatte teininne takaisin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ongelmien alkaessa vanhempina käyneet perheneuvolassa juttelemassa oman työntekijän kanssa ja teini omansa?
Kyllä ollaan, jossain vaiheessa viikoittain. Eipä auttanut sekään. Ja kun teini on välillä ollut teillä tietämättömillä, ns. asiantuntijoiden kanta on ollut että sellaistahan ne tekee, kyllä se sieltä kotiin tulee kun vaan odotatte. Itsestäni on tuntunut käsittämättömältä, ettei kukaan muu ole ollut huolissaan, missä teini menee ja mitä tekee, kun minä ja isänsä. Siltä ainakin on tuntunut. Nuorten talolla todettiin, sellaisia ne nuoret on.
Ei se oikeastaan niin kauhean käsittämätöntä ole. Kaikilla on omat huolensa ja murheensa ja vastuunsa omistaan ja viranomaisen näkökulmasta tilanne on teidän vastuullanne, niin tylyltä kuin se kuulostaakin. Minulla on vain hieman kokemusta tästä asiasta uusperhemuodossa ja muistan ne huolentäyteiset ajat. Sitten se vaan loksahti parempaan suuntaan heti kohta täysi-ikäistymisen jälkeen. Ei näyttänyt, että olisi tapahtunut mitään suurta tai merkittävää, mutta se villein vaihe vaan hiipui ja alkoi näkyä vastuunottoa itsestään ja muittenkin huomioimista. Ja järkevä elämässään hyvin kiinni oleva ihminen hänestä tuli.
Ymmärrän kyllä, että meillä vanhempina on ensisijainen vastuu lapsestamme, mutta naiviisti kuvittelin, että kun apua hakee, sitä myös saa. Siksi tuo asenne tuntui käsittämättömältä.
Olen kuullut ennenkin, että kun täyttää 18, asiat paranee. Itse luulen, että lapsi joutuu velkakierteeseen pikavippien kanssa, koska hänelle raha ei tunnu merkitsevän mitään, eikä velat. On myös varastanut rahaa meidän lompakoistamme, joita emme enää voi pitää missään muualla kun koko ajan mukana, kotonakin. Tosin nykyään emme enää pidä yhtään rahaa lompakossa vaan maksamme kaiken kortilla.
Lapsella ei myöskään näytä olevan mitään vastuuntuntoa. Kohta varmaan erotetaan koulusta poissaolojen takia.
Ap
En tiedä tuntuuko kauhealta ajatukselta, mutta entä jos "vika" onkin juuri siinä, että kasvatus on samanlainen eri lapsilla? Erilaisia ihmisiähän he ovat kuitenkin. En tarkoita, että toista pidettäisiin höyhentyynyllä ja toista maakellarissa, vaan sitä, että erilaisten lasten ja myöhemmin erilaisten nuorten tarpeisiin käytettäisiin erilaisia kasvatuskeinoja. Luultavasti olette tehneetkin niin ihan luonnostaan, mutta miellätte sen niin, että kumpaakin on kasvatettu samoin. Vai onko? Ei se tosin tarkoita, että samanlainen tai erilainen kasvatus perheen eri lapsille olisi se avain onnistumiseen tai liukumäki epäonnistumiseen. Monesti se tuntuu, että on ihan sattumaa miten siinä tehtävässään vanhemmat onnistuvat ja miten paljon se ylipäätään on vanhemmista kiinni, kun/jos kuitenkin perustarpeet on hoidossa jne.