Kun olen nelikymppinen, mulla on 22, 20 ja 18 v. lapset.
Tuntuu hullulta, että jotkut tulevat vasta siinä vaiheessa äidiksi. Mummoiässä. On ollut ihanaa, kun on ollut nuori ja jaksanut hyvin pyörittää lapsiperherumbaa, ja on myös ihanaa, että olen vielä melko nuori kun lapseni ovat täysi-ikäisiä. Joudan nauttimaan hivenen myös itsekkäsitä mieliteoista ennen eläkeikää.
Kommentit (75)
Itseä vituttanut suuresti lapselliset vanhempani.
Eli kun olen 40v, mulla on 20, 19 ja 10 vuotiaat lapset :)
Kun olen 40, vanhin lapseni on 12. En kyllä osaa ajatella, että olisin itse nuorempana saanut lapset, kun on ollut pitkät opiskelut ym. enkä oikeaa miestäkään ihan nuorena löytänyt. Mutta ymmärrän kyllä, että nuorena äidiksi tulleet iloitsevat " vapaista" vuosista nelikymppissyntskien jälkeen. Sen ilon heille suon! :) Kukin tavallaan.
kun minä täytin 18. Ainoastaan positiiviselta kannalta tuota asiaa voin ajatella.
Mielestäni on paljon parempi näin kuin että oma äitini olisi ollut joku 60 minun ollessani nuori..
Mä olen 40v ja mulla on 2-vuotias lapsi ja ei tunnu yhtään hassulta. Olen ehtinyt nauttimaan kaikesta ihanan itsekkäästi 38 vuotta ennen äidiksi tuloa. Talous on kunnossa, nyt olen voinut olla kohtuullisen kauan lapsen kanssa kotona ilman huolta toimeentulossa. Isovanhemmat ovat eläkkeellä ja hyväkuntoisia eli apuakin on piisannut, ei ole tarvinnut nytkään luopua kaikista " omista" asioista. Ja mä olen jaksanut tosi hyvin, lapsenikaan ei ole ollut vaativimmasta päästä. Enpä olisi omalle kohdalleni voinut kuvitella parempaa aikaa tulla äidiksi. Olisi kamalaa jos tuntisin 40-vuotiaana olevani mummoiässä...
Mullekin kyllä vakuutellaan, että sä oot nuori vielä kun tyttö muuttaa maailmalle. Mutta olis kiva saada lapsia tuon nykyisen miehen kanssa. No oon nyt vasta 22, mutta ei lapsenteko suunnitelmissa ihan heti, joten voipi olla että elän pitemmän aikaa elämästäni lapsirumbaa...
Eikä mun mielestä vanhempien lapsellisuus ole vain iällä mitattavissa...
ja sekosi, kun nämä lähtivät kotoa. Tykkäsi että elämä oli mennyt haaskuuseen, hän ei kelpaa enää mihinkään jne. Vaihdevuodet sekoittivat pään lopullisesti. Rupesi yrittäjäksi - oikeasti kuittasi joka paikkaan sitä " toimitusjohtajan" titteliä - ja hassasi koko perheen säästöt. Ja kuoli syöpään ennen kuin ehti täyttää 60 ja päästä velkasaneerauksesta...
Että siinä mielessä olen tyytyväinen, että elin sitä elämääni jo ennen lapsia, eikä tarvitse 40-vuotiaana mummoutua.
Kenties poikkeaa jostain opiskelunsa keskeyttäneen teiniäidin maailmasta, mutta parempi niin..
missä asuu. Meidän alueella valtaosa äideistä on noin nelikymppisiä. Mutta tää ei olekaan mikään kaupungin vuokraslummi.
Mun ystäväpiiristäni löytyy myös 41-vuotiaana eka kertaa äidiksi tullut ja muutenkin kaikki mun kaverini yhtä lukuunottamatta ovat saanet lapsensa reilusti yli 30-vuotiaana. Eikä mua oikeastaan edes kiinnosta, että kuinka samanlaisia tai erilaisia muut äidit ovat. Noin keskimäärin hieman iäkkäämmät ihmiset tapaavat myös olla avarakatseisempia :-)
ja vakuuta minut, miten ikäisesi voi vielä saada lapsen.
Että kuolee nuorena ja on tehnyt lapset nuorena, niin on ainakin saanut jotain aikaiseksi, lapset aikuisia.. Kun taas jos on itse tehnyt lapset 40 vuotiaana ja sitten kuolee jo vaikka 5kymppisenä niin lapset jäävät ilman äitiään..
Asioilla on aina monta puolta..
Mielummin olen akateeminen 30+ äiti kuin peruskoulun hädin tuskin käynyt teiniäiti.
Taitaa nyt teillä mummelit vähän puntti tutista :DDD
Uusi mies ja uusi vauvakuume. Näinhän se usein menee. Onhan se aika hassua että lapsenlapset ovat vanhempia kuin oma kuopus.
Vielä tässä vois yhden pyöräyttää, sitä nyt mietitään. Jos sen saisin, olisi se sitten 5-vuotias, kun mä olen nelikymppinen.
Ennen lapsia on tullut opiskeltua kunnolla, samoin matkusteltua yms. Nyt kotona, enkä silti tunne jääväni mistään paitsi =) Tulevaisuudessa joatin muuta taas, paitsi EI baareja ja biletystä enää, kiitos...