Ehkä loukkaava kysymys, mutta miten lapsiperhe ei tunne ketään muita lapsia?
Tuli mieleen kun taas luin miten 6v pojan synttäreille oli kutsuttu 30 lasta ja kukaan ei tullut. Yleensä nämä ovat ilmeisesti koulukavereita?
Mietin että kun se lapsi on kuitenkin ennen koulua elänyt monta vuotta, niin eikö tosiaan ole taaperoikäisenä tai vähän myöhemmin tullut ollenkaan löydettyä sellaisia tuttavaperheitä? Tai sukulaisia joilla olisi suht samanikäisiä lapsia? Ovatko nämä lapset siis eläneet ilman muita lapsia kokonaan, päiväkotia ja koulua lukuunottamatta. Ovatko vanhemmat tehneet lapsen jotenkin eri-ikäsenä, aikasemmin tai myöhemmin kuin ystävänsä, vai onko niin ettei vanhemmiltakaan ole tälläisiä ystäväperheitä?
Itsestä vaan tuntuu että lapsi on lisännyt sitä sosiaalista elämää, kun puistossakin lapset aika helposti ottavat kontaktia toisiinsa niin siinä tulee sitten pakostakin juteltua myös niille aikuisille.
En ollenkaan halua tuomita tai muuta, ihan aidosti vaan mietin että miten se kaverittomuus syntyy, ja miksi ne koulukaverit on niitä ainoita mahdollisia kavereita?
Kommentit (23)
No itse olen elänyt 35 vuotta ja minulla on vain yksi kaverintapainen.
Meillä on pidetty synttärit perheen kesken vielä kouluiässäkin. Ei tässä mitään kavereita ole tarvittu.
No kun kaikki vapaa-aika halutaan möllöttää oman perheen kesken, niin vanhat sosiaaliset suhteet kuihtuu pois ja uusia ei pääse syntymään.
Korkeakoulutettu ystäväpiiri ja mä ainoa joka edes halusi lapsia. Muut ovat syystä tai toisesta, syitä en tiedä enkä kysele, lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Saanko kysyä että miten lapset ja perhe on viettäneet aikaa taapero- ja leikki-iässä? Kun itselle ainakin perhekahvilat jne oli ihan henkireikä, ja siellä niitä muita vanhempia ja lapsia on. Oletteko olleet vain kotona vai miten? Tai jos lapset ovat olleet päiväkodissa niin eikö sieltäkään ole jäänyt ketään kaveria?
Ap
Meidän leikkipuistossa ei ainakaan kovin monet vanhemmat ole kiinnostuneita kanssani kaveeraamaan. Ovat kaikki vanhempia tai vähän vanhemmanoloisia, varmasti jotenkin vierastavat minua ja moni on luullut että olen jopa 10 vuotta nuorempi kuin oikeasti olen (onko tämä sitten syy vierastaa??). Kaveripiirissä ei ole kellään lapsia koska monet ajattelevat ettei heillä ole varaa niitä hankkia kun tunnen lähinnä humanisteja tai muita pienesti palkattuja alle kolmekymppisiä.
Meillä lapset leikkivät mieluummin keskenään. Pihalla on kavereita, mutta niilläkin on omat elämänsä. Leikitään, kun samaan aikaan pihalle osutaan.
Synttärit perhepiirissä.
Tuo tapaus taisi olla USAsta, mutta onhan ihan vastaavaa nähtävissä jo Suomessakin. Lapset eivät ole enää päiväkotipäivän tai koulupäivän jälkeen ulkona leikkimässä vaan sisällä kotona tai sitten jossain harrastuksessa, johon vanhemmat kuljettavat. Iltaisin tai viikonloppuisin lapsella ei ole kavereita lainkaan vaan viettää aikansa vain vanhempiensa ja korkeintaan sisarustensa kanssa. Ainoat "kaverit" ovat samassa päiväkodissa tai samalla luokalla koulussa olevat lapset. Heitäkin tavataan vain ja ainostaan päiväkodissa ja koulussa, ei missään muualla. Ja niitä harrastuskavereitakin tavataan ainoastaan harrastuksissa. Mutta eipä monilla aikuisillakaan ole muita kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita kuin työkaverit, joita niinikään nähdään ainoastaan työpaikalla. Ystävä tai kaveri, jonka kanssa ollaan vapaa-ajalla ihan ilman mitään erityistä syytä, on yhä harvinaisempaa. Niin aikuisilla kuin lapsillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Saanko kysyä että miten lapset ja perhe on viettäneet aikaa taapero- ja leikki-iässä? Kun itselle ainakin perhekahvilat jne oli ihan henkireikä, ja siellä niitä muita vanhempia ja lapsia on. Oletteko olleet vain kotona vai miten? Tai jos lapset ovat olleet päiväkodissa niin eikö sieltäkään ole jäänyt ketään kaveria?
Ap
Mä olen käynyt esikoulun, peruskoulun, ammattikoulun, lukion ja ammattikorkeakoulun. Kahviloissakin on tullut käytyä.
Eikä ole kavereita tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Saanko kysyä että miten lapset ja perhe on viettäneet aikaa taapero- ja leikki-iässä? Kun itselle ainakin perhekahvilat jne oli ihan henkireikä, ja siellä niitä muita vanhempia ja lapsia on. Oletteko olleet vain kotona vai miten? Tai jos lapset ovat olleet päiväkodissa niin eikö sieltäkään ole jäänyt ketään kaveria?
Ap
Sinä kysyit että miten ei ole tuttuja lapsia päiväkodin ja koulun ulkopuolella.
Ks syyt yllä.
Muutimme alueelle jossa kaikki muut on tunteneet toisensa aina. Kaikista ponnisteluista huolimatta jäimme ulkopuolisiksi.
Edes synttäreille ei tullut thtään kutsua vaikka me kutsuimme esim kirkon kerhosta kaikki.
Kukaan ei ikinä tarvinnut meitä koska heillä oli jo omat ympyränsä.
Tilannetta ei yhtään auttanut se että lapsemme ovat adoptiolapsia joihin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettu ystäväpiiri ja mä ainoa joka edes halusi lapsia. Muut ovat syystä tai toisesta, syitä en tiedä enkä kysele, lapsettomia.
Uu korkeakoulutettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Saanko kysyä että miten lapset ja perhe on viettäneet aikaa taapero- ja leikki-iässä? Kun itselle ainakin perhekahvilat jne oli ihan henkireikä, ja siellä niitä muita vanhempia ja lapsia on. Oletteko olleet vain kotona vai miten? Tai jos lapset ovat olleet päiväkodissa niin eikö sieltäkään ole jäänyt ketään kaveria?
ApSinä kysyit että miten ei ole tuttuja lapsia päiväkodin ja koulun ulkopuolella.
Ks syyt yllä.
Muutimme alueelle jossa kaikki muut on tunteneet toisensa aina. Kaikista ponnisteluista huolimatta jäimme ulkopuolisiksi.
Edes synttäreille ei tullut thtään kutsua vaikka me kutsuimme esim kirkon kerhosta kaikki.
Kukaan ei ikinä tarvinnut meitä koska heillä oli jo omat ympyränsä.
Tilannetta ei yhtään auttanut se että lapsemme ovat adoptiolapsia joihin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti.
Tosi ikävä kuulla. Tätä juuri hain, eli ilmeisesti ollaan sitten niin sisäänpäin kääntynyttä porukkaa että noin voi käydä. Itse aina vaihdan numeroita ja tavallaan otan ihmisen elämääni mukaan jos hän vähääkään näyttää vihreää valoa, sen takia tuommoinen on mulle vierasta. Ja nimenomaan lasten saannin jälkeen aloin tekemään näin, kun se elämäntilanne yhdistää niin paljon ettei oikeastaan tarvitse edes toisen kanssa synkata, vaan se arjen samankaltaisuus jo riittää kaveruuden pohjaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Saanko kysyä että miten lapset ja perhe on viettäneet aikaa taapero- ja leikki-iässä? Kun itselle ainakin perhekahvilat jne oli ihan henkireikä, ja siellä niitä muita vanhempia ja lapsia on. Oletteko olleet vain kotona vai miten? Tai jos lapset ovat olleet päiväkodissa niin eikö sieltäkään ole jäänyt ketään kaveria?
ApSinä kysyit että miten ei ole tuttuja lapsia päiväkodin ja koulun ulkopuolella.
Ks syyt yllä.
Muutimme alueelle jossa kaikki muut on tunteneet toisensa aina. Kaikista ponnisteluista huolimatta jäimme ulkopuolisiksi.
Edes synttäreille ei tullut thtään kutsua vaikka me kutsuimme esim kirkon kerhosta kaikki.
Kukaan ei ikinä tarvinnut meitä koska heillä oli jo omat ympyränsä.
Tilannetta ei yhtään auttanut se että lapsemme ovat adoptiolapsia joihin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti.
Tosi ikävä kuulla. Tätä juuri hain, eli ilmeisesti ollaan sitten niin sisäänpäin kääntynyttä porukkaa että noin voi käydä. Itse aina vaihdan numeroita ja tavallaan otan ihmisen elämääni mukaan jos hän vähääkään näyttää vihreää valoa, sen takia tuommoinen on mulle vierasta. Ja nimenomaan lasten saannin jälkeen aloin tekemään näin, kun se elämäntilanne yhdistää niin paljon ettei oikeastaan tarvitse edes toisen kanssa synkata, vaan se arjen samankaltaisuus jo riittää kaveruuden pohjaksi.
Ap
Ohis...ei oikeastaan kyse ole edes tuosta, että lasten vanhemmat eivät ystävysty. Kyse on siitä, että lapset itsekään eivät enää ystävysty. Monille tämän päivän lapsille kaveri on se lapsi, jonka joku aikuinen laittaa syystä tai toisesta samaan tilaan (leikkipuistoon, päiväkotiin, koululuokkaan, harrastukseen). Seuraavana päivänä kaveri on joku muu jossain muussa tilassa jonkun muun aikuisen laittamana. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta en tänä päivänäkään tiedä heidän lapsuudenystäviensä vanhempien etunimiäkään kuin yhden ystävän kohdalla (joka sattui olemaan naapurini lapsi ja joskus ammoisina aikoina tuli esiteltyä itsemme toisillemme eikä tarvinnut katsoa postilaatikosta, mikä sukunimi edes siinä lukee). Monen lasteni kavereiden vanhempia en varmaan ole ikinä nähnytkään tai korkeintaan jossain päiväkodin tai koulun vanhempainillassa. Ei me aikuiset ystävystytty vaan meidän lapsemme ystävystyivät. Ja sitten me aikuiset vain annoimme lapsillemme luvan viettää vapaa-aikaansa ihan keskenään toistensa kanssa pihalla, leikkipuistossa ja toistensa luona leikkimässä.
Puistoissa ja perhekerhoissa meidän seura ei vaan kiinnostanut juuri ketään.
Vierailija kirjoitti:
Puistoissa ja perhekerhoissa meidän seura ei vaan kiinnostanut juuri ketään.
Sama. En vaan löytänyt yhteistä säveltä täällä keskellä maaseutua noiden kanssa, jotka ovat täältä kotoisin. Koska en ole täältä kotoisin, niin en vaan kuulu joukkoon. Varsinkin, kun me emme ole maajusseja.
Puheenaiheet mammakerhossa oli ylihintaiset lastenvaatteet, typerät juorut niistä, jotka eivät olleet paikalla ja joskus jotain piirakkareseptiä vaihdettiin.
Onneksi meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla, joten heistä on toisilleen seuraa.
Meillä ollaan oikeastaan vain miehen suvun kanssa tekemisissä ja miehen veli perheineen asuu ulkomailla, serkut toisella puolella Suomea ja niillä lapset on ihan taapero ikäisiä (meillä 7v). Kavereilla lapset joko teinejä tai taaperoita. Alueella missä asutaan ollaan oltu ainoa lapsiperhe, kaikilla muilla on jo lapset muuttaneet pois kotoa mutta nyt on vuoden sisään alkanut lähitienoille muuttamaan lapsiperheitä mutta ei niihinkään ole oikein tutustunut kun ei lähellä ole mitään leikkipuistoa ja eivät ole ihan naapureita. Ennen eskaria lapsi oli puolipäivä kerhossa ja sitten mummin kanssa ja siellä oli jotain kavereita mutta itse en niiden vanhempia tuntenut ja eskari kun alkoi niin kaikki vanhemmat tuntu tuntevansa toisensa enkä oikeen päässyt mukaan ryhmään ja samat on nyt sit koulussakin ja jotenkin taitaa olla niin että jos vanhemmat ei tunne niin ei lapsia kutsuta minnekkään.
Jotenkin ihan utopistista ajatella että perhekerho olisi ollut henkireikä. Sisäänpäinlämpiävä juorukerho.
Ei niitä synttäreitä tarvitse viettää isosti. Eikä lapsi niitä osaa odottaakaan saati pettyä, jos ei vanhemmat hössötä ja pety omiin odotuksiin ja siirrä sitä sitten lapselle.
Meillä ei ole kellään sukulaisella lapsia, kavereiden lapset on 10-15 vuotta vanhempia. Naapurusto tuntee kaikki toisensa, eikä heitä kiinnosta.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.