Kivuliainta, mitä olet koskaan kokenut?

Vatsalaukun repeäminen ja siitä aiheutunut verenmyrkytys.

Kierukan asennus ja 10 kk kestäneet supistuskivut, kunnes piti luovuttaa ja poistaa se värkki.

Haimatulehdus.

Tatuointi ei tuntunut miltään, mutta sen poistaminen jo oikeasti sattuu. No, oppirahat on maksettava.

Nännilävistykset. Juu en pidä niitä enää, kasvoin aikuiseksi. 

Aurallinen migreenikohtaus, tuntuu siltä kuin työnnettäisiin nauloja silmien taakse ja koko aivokuoren verisuonet olisivat räjähdyspisteessä. Niin sietämätön kipu, että mieluummin päättäisi päivänsä kuin kärsisi sitä yhtään minuuttia enempää. Onneksi kohtaukset loppuivat teini-iässä.

Fyysinen: Synnytys ilman kivunlievitystä. Psyykkinen: Sydänsuru, kun tulin jätetyksi.

Nuorempana oli ajoittain kirjaimellisesti tyrmäävät kuukautiskivut, eli kipu oli niin kova, että särkylääkkeisestä huolimatta oksensin ja pyörryin.

Kaksosten synnytys, toipuminen ja palautuminen. Hekisesti ja fyysisesti. Tätä tuskin tarvitsee tämän enempää edes selittää.

Huulten täyttö! Se ei ollut varsinaisesti pelkkää kipua vaan niin jumalattoman hirveän tuntusta että jäi kyllä siihen yhteen kertaan. Eikä perkule edes näkynyt missään!

No kyllä se oli se synnytys. Mm. siksi ei meillä ole toista lasta, vannoin ettei koskaan enää, ja se on pitänyt.

Henkisiä kipuja on kovin vaikea verrata ruumiilliseen tuskaan, se on oma kategoriansa. Niistä pahimpana muistan sen raastavan ikävän, kun jouduin eroamaan nuoruuden rakastetustani välimatkan takia. Tiesin, ettemme näkisi moneen vuoteen - ja itse asiassa emme sitten tavanneetkaan enää koskaan. Se epätoivo oli niin syvä, että vaikka olen kokenut sen jälkeen pahempaakin, mm. läheisten kuolemat, tuo eron tuska muistuu yhä pahimpana mieleeni.

Pitkittynyt hampaanpoisto.

Puudutus lakkasi vaikuttamasta, hammaslääkärin tuolista noustuani en nähnyt mitään kun sattui niin vietävästi.

Toista tuntia piti istua odotusaulassa, ennen kuin pystyi ajamaan autoa.

Lapsen psykoottiset ja itsetuhoiset vaiheet.

Haavakipu sektion jälkeen

Olen synnyttänyt ja kyllä synnytykset olivat aikalailla kovimmista mitä olen kokenut. Pahinta kipua on kuitenkin ollut rustokorun ampuminen liian kireälle lävistyskoneella (ihan liikkeessä), sen jääminen jumiin, poistaminen ja korvan tulehtuminen.

Myös toisen asteen palovamma reidessä oli pahempaa kuin synnytys.

Kipeää on ollut myös nilkan nivelsiteiden repeäminen ja kinkkaaminen ja tuolle jalalle tukeminen. Se kipu oli yhtä pahaa kuin pahimpien synnytyssupistuksien korkeimmat kipupiikit. Toki paljon helpommin hallittavaa kipua, supistuksia ei voinut mitenkään kontroloida.

Kyllä synnytykset ovat olleet kivuliaimpia, ensimmäinen myös henkisesti. Toinen oli sitten kivuliaisuudestaan huolimatta hieno kokemus!

Luuydinnäytteen otto rintalastasta... Sattui niin vietävästi ja olen kuitenkin synnyttänyt kolme lasta että tiedän mitä kipu on.

Migreenikohtaukset ja paksusuolen tähystys. Olen kokenut myös suhteellisen kivuttomia tähystyksiä, mutta yksi jäi erityisesti mieleen.

Psykoosin rajamailla oleminen päiväkausia ilman tietoa mistä on kyse. Luulin, että olen tulossa hulluksi ja olotilat olivat niin karmivia, että kun viimein päädyin päivystykseen hakemaan apua, niin olisin ilomielin elänyt vaikka toinen jalka amputoituna, kunhan se olo vain lähtisi. En toivo kenellekään vastaavaa.

Kuopuksen synnytys oli kamalin kipu, hyvänä kakkosena tulee migreeni ilman lääkkeitä ja kolmatta sijaa pitää esikoisen synnytys.