Vahinkolapsi
Olen vahinko lapsi ja en tiedä rakastavatko vanhempani minua samallailla miten muita sisaruksisani mutta antoi nimeni kuitenki samallaisen kuin muilla sisaruksille onko se hyvä juttu? Olen vähän hämilläni tästä asiasta . Pitääkö siitä olla edes huolissaan/hämillään?
Kommentit (12)
Minä olin myös vahinkolapsi. Äitini oli 16v, kun minut sai. Ei ole pahemmin minusta välittänyt ja häntä ei elämäni kiinnosta. Siskoni taas oli toivottu ja hänen kanssaan matkustelee, soittelee jne. Kun odotin esikoistani niin pohdin paljon omaa äitiäni. Jossain välissä sain häneltä postin jossa yritti selittää, että hän vain oli liian nuori, kun minut sai ym. Eipä se enää auta. Väleissä ollaan ja toimeen tullaan, mutta hyvin harvoin. Olen oppinut asian kanssa elämään, vaikka asia välillä nousee mieleeni ja tekee kipeää, kun koen että vika on minussa.
Esikoiseni on vahinkolapsi. Vaikka raskaus oli järkytys eikä millään lailla toivottu, sen jälkeen kun päätin pitää lapsen, odotin ja rakastin häntä valtavasti. Edelleen hän on ihan yhtä rakas kuin nuorempi sisaruksensa ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, että päätin synnyttää hänet.
Lähes 50 % lapsista on vahinkoja. Suurinta osaa vanhemmat kuitenkin rakastavat. Pikkusiskoni on vanhempiemme iltatähti ja aivan varma vahinko, järjetön ajoitus lapselle se elämäntilanne. Aivan yhtä rakas hän on kuitenkin ollut vanhemmillemme kuin me vanhemmat sisarukset.
Isäni syntyi myös iltatähtenä ja vahinkona. Mummoni teki kaikille selväksi, ettei ollut suunniteltu lapsi. Mutta rakasti isääni silti vähintään yhtä paljon kuin vanhempia sisaruksia.
Meidän esikoisemme oli vahinko, mutten osaa edes kuvailla kuinka rakas hän on. Sisarukset ovat olleet "puolivahinkoja" eli ovat saaneet tulla jos ovat olleet tullakseen ja aika pian ovatkin sitten tulleet. Yhtä rakkaita kaikki.
Vanhempasi ovat todella kieroja ihmisiä jos eivät osaa sinua rakastaa ja se olisi varmaan sinulle aika selviökin tässä vaiheessa.
Minun sisarukset haukkuvat minua äitin lellikiksi kun saan paljon asioita mitä haluan mutta nekin saa mutta ei niin paljon kuin minä onko se vain siski että olen vahinko ja erityinen vai jotain muuta ?
Mitäpä jos ihan kysyisit äidiltäsi?
Ensimmäinen lapsi on usein vahinko. Toinen tehdään todistamaan, ettei ensimmäinen ollut vahinko. Kolmas tehdään sitten vähän myöhemmin pitämään horjuvaa liittoa kasassa.
Jos olet sisaruksiasi nuorempi niin vanhempasi voivat tahattomastikin hemmotella sinua vähän muita enemmän. Se on aika yleistä varsinkin iltatähtien kohdalla, yleensä vanhemmilla on myös enemmän varaa satsata nuorimpaan lapseen kun heille itselleenkin omaisuutta on ehtinyt kertyä enemmän.
Minustakin tuntui, että pikkusiskoni sai aina nuorempana tehdä asioita, joita itse en saanut yhtä nuorena - häntä koskivat eri kotiintuloajat, sai kännykän jo ala-asteella ym. Hänen kohdallaan huono asia oli, etteivät säännöt olleet häntä kohtaan ihan samat kuin meillä isommilla sisaruksilla ja elämänhallintataidot ovat tänä päivänäkin puuttelliset. Toivottavasti noin ei ole sinun kohdallasi.
Voi hyvin olla, että olet ollut yhtä suunniteltu ja vähintään yhtä toivottu kuin sisaruksesi. Jos mikään ei viittaa, että vanhempiesi elämäntilanne olisi ollut ongelmallinen perheen kasvamista ajatellen (työttömyys, mielenterveysongelmat, parisuhdekriisit tms.) niin on ihan tyypillistä haluta vielä yksi lapsi kun se on vielä mahdollista. Onhan iltatähti aina vähän erityinen ja saattaa saada vähän erikoiskohtelua, yhtä rakas olet varmasti vanhemmillesi kuin muutkin. Sisaruskateuskin on ihan normaalia nuorena. Jos jatkuu vanhemmalle iälle niin perheessä on ollut totisia ongelmia tai sitten lapset eivät kypsy ihan normaalin ihmisen tavoin. -4
Suomeksi: ä p ä r ä.
1/10 suomaalaisista on äpäriä. Tutkittu.
Itse olin vahinko, mutta äiti sanoi aina, ettei se tarkoittanut sitä, etten olisi ollut haluttu. Hän halusi minut siitä hetkestä saakka, kun raskaus selvisi (vaikka suhde isäänikin oli sillä hetkellä epävarma). Tulee ikävä äitiä, kuoli valitettavan nuorena.
Kuka helvetti suunnittelee lapsia ?
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi: ä p ä r ä.
1/10 suomaalaisista on äpäriä. Tutkittu.
Opettele sanojen merkitys ennen kuin kommentoit.
Termi on muutenkin vanhentunut, eikä sovi nykyaikana käytettäväksi.
Minulla on "vahinkolapsi" ja se lapsi on rakkain asia tässä maailmassa, en voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Eli ei varmasti tarvitse olla huolissaan, uskoisin että vanhempasi rakastavat sinua ihan yhtä paljon kuin sisaruksiasi.