Avioero - sinun kokemuksesi

Mies oli hankala, eroaminen sujui hyvin koskapa hänestä eroon pääsin.

Eroaminen sujui hyvin. Ja sitä seuraava aikakin oli ok. Helvetti pääsi irti sen jälkeen, kun minä aloin seurustelemaan.

Erikoiseksi tämän tekee se, että ero tuli miehen salasuhteen takia. Ja se, että eksä sai tietää seurustelusta kolme vuotta eron jälkeen.

Aloitus on miesten maalittamista, seksismiä ja miesten leimaamista. Tätä on miesvihapalsta. 

ensi helpotti  vaikka suretti noin vuoden päästä iski ahdistus

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen sujui hyvin. Ja sitä seuraava aikakin oli ok. Helvetti pääsi irti sen jälkeen, kun minä aloin seurustelemaan.

Erikoiseksi tämän tekee se, että ero tuli miehen salasuhteen takia. Ja se, että eksä sai tietää seurustelusta kolme vuotta eron jälkeen.

Mulla sama homma. Mies petti, halusi eron koska kuulemma pelkäsi että jätän niin hän piti toista sitä varten varalla, hän oli se joka eroa enemmän halusi ja nyt kun olen löytänyt uuden niin hän on alkanut hankalaksi. 

Ero oli vaikea. Se tapahtui miehen aloitteesta, mutta hän oli silti hyvin hankala. Loppujen lopuksi vasta lähestymiskielto rauhoitti tilanteen, käräjillä käytiin vahingonteoista ja pahoinpitelystä pariinkin otteeseen. Olen todella onnellinen, että erottiin. Kunpa olisin itse ymmärtänyt jo aikaisemmin.

Ei olisi koskaan edes pitänyt mennä naimisiin....

Kokemus viiden vuoden takaa. Sekä ero, että kaikki sen jälkeen sujui ongelmitta. Sovimme yhdessä sovussa kaiken. Ainoa riita eron yhteydessä oli kun ensimmäisen kerran puhuttiin erosta ja mies sanoi, että hän "ottaa lapset". Silloin kyllä karjuin ja kovaa, että oot vieny jo kaiken, lapsia et vie!!! Mutta sen jälkeen tuollaiset puheet unohdettiin, lasten huolto ja asuminen 50/50, elarit laskettiin lastenvalvojalla, ositus sujui kivasti.

Ja eron jälkeen ollaan tosi hyvin sovittu lasten jutut, nähdään usein, päivittäin viestitellään. Kummallakin uusi kumppani.

Juoksin liikaa ulkona ja en antanut suhteellemme tarpeeksi aikaa. Mies eräs aamu ilmoitti, että jatketaan eri suuntiin, koska elää muutenkin jo suurimman osan aikaa yksin. Järkytyin ja lopulta masennuin pahasti. Kaipaan kyllä edelleen häntä.

Ero oli turha. Miksi teinkään sen?

4 vuotta erosta. Nyt ymmärrän että aikansa kutakin, yksi elämänvaihe oli avioliito ja sen jälkeen tulee muuta.

Itselläni menee paremmin kuin naimisissa ollessa, rahaa jää nykyisin omiinkin menoihin, hommasin paremmin palkatun työn ja mies joutuu osallistumaan lasten menoihin lastenvalvojan sopparin mukaan, aimmin tyhjensin oman tilini.

Exällä lastenhoitajat vaihtuu, ensimmäiseen en jaksanut päin katsoa kun oltiin vielä naimisissa kun ilmaantui kynnykselle, näille uusille olen pitänyt työhontulohaastattelun. Exä on sopivasti antanut kenkää siinä vaiheessa kun itsekin olen alkanut pohtia että onko hommaan sopiva. Yksi kerran sitten soitteli mulle ja itki, oli luullut tuösuhdetta exääni parisuhteeksi. Meinasin revetä naurusta. Lasten Iskäviikolla minä rikastun töissä, ja lasten isä myös, kyllä hoitajan pitää selvitä muksujen jetsetharrastusrumbasta ihan itse.

Nyxän exä taas steppaa tuossa mutta en jaksa pahemmin hiiltyä vaikka se yrittää bensaa kaataa, uusperheestä turha stressiä ottaa, bonuslapset on lainassa vaan. Nyxän prioriteetti on aika selvä,se mikä muillakin miehillä ja mulle sopii hyvin.

Ottakaa rennosti. Kolme vuotta oli vaikeaa eron jälkeen, nyt alkaa mennä hyvin. Kerätkää oma kassa hyvissä ajoin ennen eroa ettei tarvitse elää pulassa.

Mihin teet juttua?

Miksi provot ja trollit kiinnostaa aiheena?

Oma avioeroni alkoi jo häistä, meillä oli paljon ongelmia ja liian nuorena luulin että avioliitto ja lapset ratkaisevat ongelmamme ja miehen ongelmat. Näin ei tietenkään käynyt vaan parisuhdeterapian ja kauhean p****n jälkeen päädyimme riitaisaan eroon jossa minusta tuli yksinhuoltaja. Exä maksanut elareita milloin on sattunut rahaa saamaan mutta onneksi lapsilla on uusi isähahmo ja oikea roolimalli, mies johon oikeasti rakastuin.

Olen eronut. Minun aloitteesta ja siksi koska avioliittoni oli huono. Olin aina yksin. Mies ei halunnut viettää aikaa kanssani eikä halunnut edes puhua. Ei edes nukuttu yhdessä. Rakastuin toiseen ja lähdin. Ero sujui hyvin. Lasten puolesta surettaa. Isällä ei kiinnosta. Ei kiinnostanut aikaisemminkaan. Isä vain asui saman katon alla, mutta ei juuri kuulunut lasten arkeen. Nyt isä on lähes kokonaan poissa.

Meni ihan pieleen kaikki. Ex uhkaili erossa vaikka millä ja koska pelkäsin häntä ja en osannut vaatia mitään, erossa en sitten saanutkaan mitään ja ex piti koko omaisuutensa. Sitä ei ollut paljon mutta minulla ei itselläni ollut sitäkään ja olin avioliiton aikana maksellut yksin lähes kaikki perheen/lasten kulut ja ex maksoi pääasiassa omia lainojaan vain pois.

Ex ei halua tavata lapsia kuin n. kerran kuussa mutta elarit on maksanut tähän asti ok. Nyt kävi kuitenkin niin että minä sain yllättäen ison summan rahaa ja ex kun kuuli siitä niin päätti ettei enää maksa elareita kuin pienenpienen summan kuussa. Ja siis ei myöskään tapaa lapsia tai osallistu kuluihin esim. harrastukset tai talvikamppeet ym. Olen ihan ihmeissäni että mitä tässä nyt voin tehdä mutta luulen että en uskalla enää suututtaa exää esim. haastamalla oikeuteen elareista. Hän on nimittäin aika pelottava henkilö. Eron jälkeen vasta selvisi pettämiskuviot ym. ja ties mitä muuta on puuhannut.

Exä oli totaalinen sika, ei olla enää missään väleissä!

Ero meni hyvin. Ei eksän kanssa keskustelu eron jälkeen mistään meihin liittyvästä. Jätti rauhaan ja alkoi elää omaa elämää. Lapset hoidettiin yhdessä heidän parastaan ajatellen.