Ulkonäön kommentointi suoraan

Miten toimin kun näen lihoneen ystävän tai tuttavan? En mitenkään. Mielessäni tietysti rekisteröin että onpas tullut ylimääräistä, mutta en näe aihetta sitä ääneen sanoa.

Vaikeampaa on tietää mitä sanoa, kun toinen tulee itse esitttämään lihomistaan ja kysyy että olenko mielestäsi kamalasti lihonut? Mitä siihen sanot!?  Eeeeeet nyt niin kauheasti...... Jotain ympäripyöreää jonka toinen tajuaa valheeksi ja suuttuu, vai sanon suoraan että juu, onhan noita kiloja tullut?

Sanon suoraan läski.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimin kun näen lihoneen ystävän tai tuttavan? En mitenkään. Mielessäni tietysti rekisteröin että onpas tullut ylimääräistä, mutta en näe aihetta sitä ääneen sanoa.

Vaikeampaa on tietää mitä sanoa, kun toinen tulee itse esitttämään lihomistaan ja kysyy että olenko mielestäsi kamalasti lihonut? Mitä siihen sanot!?  Eeeeeet nyt niin kauheasti...... Jotain ympäripyöreää jonka toinen tajuaa valheeksi ja suuttuu, vai sanon suoraan että juu, onhan noita kiloja tullut?

En ole kysynyt mielipiteitä enkä loukkaantuisi jos olisin kysynyt mielipidettä ja joku toteaisi tosi asian.

Minusta nimenomaan alkavasta lihavuudesta on hyvä huomauttaa, kun asialle on vielä jotain tehtävissä. Varmasti moni 200-kiloinen toivoisi, että ympäristö olisi aikoinaan puuttunut peliin ja tukenut terveellisiä elämäntapoja.

Mitenkö toimin? En yhtään mitenkään. En huomauta asiasta. Ensinnäkin reippaasti lihonut kyllä yleensä tiedostaa asianlaidan ihan itse ilman lapsellisia kommentteja. Toiseksi kilot ovat saattaneet kertyä esim. sairauden tai lääkekuurin takia, jolloin asia voi olla henkilölle itselleen hyvinkin kipeä. Kolmanneksi ainoat kilot, joihin voin oikeasti vaikuttaa, ovat omat kiloni ja keskityn mieluummin pitämään huolta niistä.

Huomioin kyllä mielessäni, mutta en kommentoi asiaa mitenkään ellei henkilö itse ota sitä puheeksi.

Naiselle en sanois mitään, mutta hyvälle tutulle miehelle voisin todeta, että oletpa komistunut tai miehistynyt sitten viime näkemään.

oikea ystävät uskaltaa mainita, puolikkaat kaverit kommentoivat korkeintaan oletpa kaunis vaikka miettii samalla että oletpas sinä pullukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nimenomaan alkavasta lihavuudesta on hyvä huomauttaa, kun asialle on vielä jotain tehtävissä. Varmasti moni 200-kiloinen toivoisi, että ympäristö olisi aikoinaan puuttunut peliin ja tukenut terveellisiä elämäntapoja.

Kuvittelet, ettei ihminen tiedä lihoneensa, ellet sinä sano sitä hänelle? Luojan kiitos omaan ystäväpiiriini ei kuulu kaltaisiasi moukkia.

Kyllä lihavuus samalla tavalla kuin vaikkapa päihteidenkäyttö voi riistäytyä käsistä aika salakavalasti. Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan, että välitän sinusta ja noin et voi jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

oikea ystävät uskaltaa mainita, puolikkaat kaverit kommentoivat korkeintaan oletpa kaunis vaikka miettii samalla että oletpas sinä pullukka.

Oikeat vajaamieliset ystävät varmaan, mutta enpä tiedä yhtään lihavaa joka ei tietäisi olevansa lihava.

Minun ylipainoinen ja keskivartalopulska tuttu kommentoi aina kaikkien muiden naisten pulskistuneita vatsoja että katso tuonkin mahaa (ja minua ärsyttää tuo tapa koska en katsele muita niin tarkkaan), mutta jos joku vilkaiseekin hänen vatsansa suuntaan edes vahingossa niin saa kamalat raivarit että kun tuokin katsoi hänen vatsaansa pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nimenomaan alkavasta lihavuudesta on hyvä huomauttaa, kun asialle on vielä jotain tehtävissä. Varmasti moni 200-kiloinen toivoisi, että ympäristö olisi aikoinaan puuttunut peliin ja tukenut terveellisiä elämäntapoja.

Kuvittelet, ettei ihminen tiedä lihoneensa, ellet sinä sano sitä hänelle? Luojan kiitos omaan ystäväpiiriini ei kuulu kaltaisiasi moukkia.

Kyllä lihavuus samalla tavalla kuin vaikkapa päihteidenkäyttö voi riistäytyä käsistä aika salakavalasti. Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan, että välitän sinusta ja noin et voi jatkaa.

Ei tuollainen ole välittämistä vaan oman sädekehän kiillotusta. Jos oikeasti välität toisesta, niin ensimmäisenä lakkaat osoittelemasta sormella hänen vikojaan ja tuputtamasta hänelle omia näkemyksiäsi. Näe hänet ihmisenä äläkä jonain, jonka kustannuksella voit tuntea olevasi parempi ja tietävämpi. Monesti esim. sairaalloisen lihavuuden tai holtittoman juomisen/kaman vetämisen takaa voi paljastua hoitamattomia mielenterveyden häiriöitä, yksinäisyyttä, riittämättömyyden tunteita, stressiä tai muuta. Näitä asioita ei kuitenkaan tasan tarkkaan halua jakaa sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa vain päteä ja päsmäröidä toista.

Vierailija kirjoitti:

Minun ylipainoinen ja keskivartalopulska tuttu kommentoi aina kaikkien muiden naisten pulskistuneita vatsoja että katso tuonkin mahaa (ja minua ärsyttää tuo tapa koska en katsele muita niin tarkkaan), mutta jos joku vilkaiseekin hänen vatsansa suuntaan edes vahingossa niin saa kamalat raivarit että kun tuokin katsoi hänen vatsaansa pahasti.

Nauroin ääneen tälle, niin täydellinen oppikirjaesimerkki projisoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nimenomaan alkavasta lihavuudesta on hyvä huomauttaa, kun asialle on vielä jotain tehtävissä. Varmasti moni 200-kiloinen toivoisi, että ympäristö olisi aikoinaan puuttunut peliin ja tukenut terveellisiä elämäntapoja.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että sairaanhoidossa olisi pitänyt asiaan puuttua antamalla psykoteraapiaa, joka lähes poikkeuksetta on se alkusyy 200-kiloisen paino-ongelmille. Psykoterapiassa päädyttäisiin sitten siihen, että lihavuusrasistinen yhteiskunta on se, joka on saanut ihmisen masentumaan ja lihomaan. Eli oikeastaan se lihomisen syy on yhteiskunta, ei se yksilö. Mites sitten suu pannaan?

Liikunnan merkitys painonhallinnassa on häviävän pieni, joten painon nousu ei siitä johdu. Hyvä se on olla asiasta huolissaan ja selvittää se todellinen syy. Itse raskauskaan ei nosta painoa useita kymmeniä kiloja aj kilot jää yleensä laitokselle.

Pullukat alapeukuttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Huomioin kyllä mielessäni, mutta en kommentoi asiaa mitenkään ellei henkilö itse ota sitä puheeksi.

Lähes jokainen huomioi asian mielessään, mutta harva uskaltaa sanoa sitä ääneen. Ja jotkut huomion tehneet juoruaa siitä jollekin yhteiselle tutulle.

Tiedä sitä sitten kumpi käytös on moukkamaisempaa. Puhua suoraan vai supatelle siitä selän takana esim. miehelleen.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitys painonhallinnassa on häviävän pieni, joten painon nousu ei siitä johdu. Hyvä se on olla asiasta huolissaan ja selvittää se todellinen syy. Itse raskauskaan ei nosta painoa useita kymmeniä kiloja aj kilot jää yleensä laitokselle.

Mikä sitten on alkusyy? Mikäli raskaus sekoittaa hormonaaliset toiminnot, kuten se tekee, niin äidithän syö vaikka laastit seiniltä, jos sikiöllä on jokin puutostila. Äiti voi toki jatkaa syömistä synnytyksen jälkeenkin, jos ruokaan liittyy positiivisia tunteita. Tästä syntyy addiktio ja kierre, jota ei katkaista sillä, että ihmistä syyllistetään, vaan sillä, että opetellaan tunnistamaan miksi syö enemmän kuin on tarpeen. Haaste on se, että syöminen ei ole tietoisen mielen toimintaa, vaikka tietoisella mielellä voi siihen pyrkiä vaikuttamaan. Mindfullness on yksi yritys ratkaista tämä ongelma.

Vieläkö on keskenmeno riski päällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitys painonhallinnassa on häviävän pieni, joten painon nousu ei siitä johdu. Hyvä se on olla asiasta huolissaan ja selvittää se todellinen syy. Itse raskauskaan ei nosta painoa useita kymmeniä kiloja aj kilot jää yleensä laitokselle.

Mikä sitten on alkusyy? Mikäli raskaus sekoittaa hormonaaliset toiminnot, kuten se tekee, niin äidithän syö vaikka laastit seiniltä, jos sikiöllä on jokin puutostila. Äiti voi toki jatkaa syömistä synnytyksen jälkeenkin, jos ruokaan liittyy positiivisia tunteita. Tästä syntyy addiktio ja kierre, jota ei katkaista sillä, että ihmistä syyllistetään, vaan sillä, että opetellaan tunnistamaan miksi syö enemmän kuin on tarpeen. Haaste on se, että syöminen ei ole tietoisen mielen toimintaa, vaikka tietoisella mielellä voi siihen pyrkiä vaikuttamaan. Mindfullness on yksi yritys ratkaista tämä ongelma.

Hormonit tuo ihana tekosyy menettää itsekontrolli. Elimistö kykenee raskauden aikana tarpeen tulleen imeyttämään tavallista enemmän energiaa samasta määrästä ruokaa ja ylensyöminen on ihan turhaa. Se on jopa riski joka altistaa lapsen ylipainolle.