Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Eipä tossa muuta vaihtoehtoa tunnu olevan jos koet ettet kuulu perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen siitä saa kun ottaa käytetyn miehen. Oma moka.
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Olisipa oma isäni ollut kuin miehesi. Minun isäni mielestä on ihan ok jos hänen vaimonsa ei tykkää minusta. Ja että jos en saa välejä kuntoon (vaikeaa yksinään) niin ei voi mitään.
Ole sinä hyvä ja jätä miehesi. Ei edes aikuiset lapset tarvitse sellaista, että isän vaimo on kylmä kuin jääkaappi ja asenneongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Ehdit ensin, just olin tulossa kommentoimaan ihan samaa... "en tykkää heidän fb-postauksistaan, kun hekään eivät koskaan tykkää mun, yhyy". Minkä ikäinen tää ihminen on? 14v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla saman ikänen kun ne tyttäret.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla saman ikänen kun ne tyttäret.
Tämä tuli minullekin heti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuiset, perheelliset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä?
Ymmärtäisin, jos isä olisi yksin tai sairas, mutta tästä nyt ei ole kysymys. Tuntuu hiukan, että tyttäret ovat mustiksi isästään. Monet eivät usko, mutta on paljonkin aikuisia lapsia, jotka eivät halua, että isällä on uusi kumppani.
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa, ja minua ahdisti myös.
Samoin, että tyttärille puhutaan oman perheen asioita. Jos on sellaisia asioita, joita oma kumppani (nyt vaimo) ei halua kerrottavan, niin sitä toivetta pitää miehen kunnioittaa.
Olin monta kertaa huuli pyöreänä, kun mies oli puhunut meidän keskeisistä asioista (vaikka olin sanonut, etten tykkää siitä) ja keskusteli sitten niistä minun kuulteni tyttärensä kanssa.
Ei ole lapsellisuutta vaimona vetää rajaa oman elämänsä suhteen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä, että toista saattaa joku ahdistaa. *Ei se minua yhtään haittaa* ei riitä perusteluksi jos toista joku haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Minun mielestäni tässä riittää ihan normaali peruskohteliaisuus, jolla ketä tahansa vierasta kohdellaan. Kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä ja joilla on omat elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ja tyttäret on parasta jättää seurustelemaan keskenään, jos eivät kerran kelpuuta ketään muuta joukkoonsa.
Sinun pitää toimia kuten vanhemmat toimii: olla esimerkkinä itse ensin hyvästä käytöksestä. Et voi olla heille äiti, mutta voit toimia äitipuolena. Se on sinun rooli, halusit tai et. Tai sitten voit jättää koko kuvion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Minun mielestäni tässä riittää ihan normaali peruskohteliaisuus, jolla ketä tahansa vierasta kohdellaan. Kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä ja joilla on omat elämänsä.
Eikä riitä koska kyseessä on puolisolle tärkeät ihmiset tai siis omat lapset! Kyllä heille täytyy ainakin yrittää olla mukava! Toinen juttu sitten se miten lapset itse ottavat tämän vastaan, Ap:n kirjoituksesta ei oikein selvinnyt että miten se on ollut.
- tuo aiempi kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset, perheelliset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä?
Ymmärtäisin, jos isä olisi yksin tai sairas, mutta tästä nyt ei ole kysymys. Tuntuu hiukan, että tyttäret ovat mustiksi isästään. Monet eivät usko, mutta on paljonkin aikuisia lapsia, jotka eivät halua, että isällä on uusi kumppani.
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa, ja minua ahdisti myös.
Samoin, että tyttärille puhutaan oman perheen asioita. Jos on sellaisia asioita, joita oma kumppani (nyt vaimo) ei halua kerrottavan, niin sitä toivetta pitää miehen kunnioittaa.
Olin monta kertaa huuli pyöreänä, kun mies oli puhunut meidän keskeisistä asioista (vaikka olin sanonut, etten tykkää siitä) ja keskusteli sitten niistä minun kuulteni tyttärensä kanssa.Ei ole lapsellisuutta vaimona vetää rajaa oman elämänsä suhteen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä, että toista saattaa joku ahdistaa. *Ei se minua yhtään haittaa* ei riitä perusteluksi jos toista joku haittaa.
No tottakai on hyvä että isällä ja tyttärillä on aikuisenakin lämpimät ja läheiset suhteet. Mustasukkaisuus on kokonaan tämän uuden naisen puolella. On myös täysin luonnollista, että isä puhuu asioistaan lapsilleen vaikka niihin asioihin liittyisi jokin tyttärille vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Onhan ne miehen tyttäretkin aikuisia.
Miksi ei saisi omalle isälleen soitella vaikka joka päivä? Mitä se ap:ole edes kuuluu?
Klassinen tilanne. Ap haluaa, että mies on kokonaan hänen, eikä kukaan muu saa olla hänelle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Ehdit ensin, just olin tulossa kommentoimaan ihan samaa... "en tykkää heidän fb-postauksistaan, kun hekään eivät koskaan tykkää mun, yhyy". Minkä ikäinen tää ihminen on? 14v?
Varmaan 60v, ei kai facessa ole enää muita kuin me vanhukset?
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Tämä viimeinen lause on tyypillinen luulo niiltä, joilla ei ole kokemusta uusperheesää tai on ollut onnekasta tavata sellainen ihminen, jonka lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden kumppanin. Ihan näin ruusuista ei elämä aina ole.
Ei ole tavatonta se, että lapset ajattelevat tai luulevat, että eihän se meidän isä/äiti nyt ketään uutta enää ota tai tarvitse, olemmehan me tässä olemassa sitä varten.
Eräs asia on myös omaisuus. On aika yleistä, että lapset eivät halua vanhemmilleen uutta kumppania, jos vanhemmilla on varakuutta. Ikäänkuin heille olisi uhkana, että omaisuudesta menee uudelle kumppanille ja vieläpä ehkä kumppanin lapsille jotain.
Rahalla on suuri valta näissäkin kuvioissa.
En pysty neuvomaan mitä tehdä, joten tyydyn vain toteamaan että lapselliset kannattaa kiertää jo alun perin kaukaa.