Miksi naiset syrjivät alkoholisteja?

Olen 50-vuotias helsinkiläinen työtön ja minulla on kaupungin yksiö. Ryyppäsin työpaikkani ja taloni ja autoni. Suruaika alkaa olla ohi, ja viime aikoina sitä on tullut miettineeksi, että elämän täytyy varmaankin jatkua, enkä voi viettää sitä lopun aikaani ilman toista ihmistä, parisuhdetta.

Se miksi kirjoitan tämän tarinan on se, että jo lyhyet yritykseni parisuhdemarkkinoilla ovat päätyneet hyvin nopeaan. Vaikka asioita ei minulle aivan suoraan sanotakaan, niin osaanhan minä nyt laskea, että yksi plus yksi on kaksi.

Syy on se, että minulla on sata tonnia ulosotossa. Näin minulle eräs rohkaistui sanomaan, muut ovat vain kadonneet hiljaa.

Työttömänä alkoholistina eläminen on handikappi, tämä on ihan totta. Et voi miettiä, että olisit samalla viivalla muiden miesten kanssa, jos sinulla on alkoholiongelma ja sata tonnia ulosotossa. Et sitten mitenkään. Tällä tarkoitan, että luonnollisesti voit löytää seuraa, onhan myös juoppoja akkoja. Mutta jos satut rakastumaan johonkin naiseen, on aina suuri kynnys sille, että hän aloittaisi parisuhteen kanssasi, kun kuulee että sinulla on sata tonnia ulosotossa. Yritän sanoa sen kyllä mahdollisimman varhain.

Jos sinulla on alkoholiongelma, se näyttää olevan suurimmalle osalle suomalaisista naisista ihan selvä turn off. En ole sanonut että minulla on sata tonnia ulosotossa, mutta kun tapailemani kumppani on rapajuopon paskaisen yksiöni nähnyt, se on sitten tullut sitä kautta selväksi.

Viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa minut on siististi jätetty tämän tapahtuman jälkeen. Ensin on tullut välttelyä, kiireitä, sitten yhtäkkiä vain ”emme taida olla toisillemme sopivia”. Osaan kyllä laskea yhteen asioita.

Olen surullinen, että suomalainen nainen on näin rajoittunut. Kyllähän sitä kaupoissa ja alkossa viinaa myydään. Onko ennakkoluuloisuus ja ableismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Olen ehkä saamassa paremman kämpän Oulusta, ja harkitsen vakavasti, että muutan sinne. Siellä luulen saavani tuntea olevani normaali juoppo äijä.

Mikä trauma niillä naisilla päivittäisestä viinanjuonnista on? Sitä mietin monesti hiljakseni.